Ah tätä äitinä olemisen ihanuutta! On ihan sama mitä teen tai varsinkin en tee, osakseni saan vain huutoa, itkua ja kiukkua. Mulla on melko pitkä pinna, mutta tänään se on ollut koetuksella. Muutaman kerran omatunto on pistänyt jääpiikillä suoraan ydinhermoon kun Kiukku-Ipana on katsonut kyyneleisin silmin ja räkänokka kiiltäen mua ja sanonut hyvin vetoavasti antetti. Ilman sen kummempaa syytä. Ja niin on äiti palautettu ruotuun.
Onneksi on olemassa Maisa-dvd:t. Sellaisen kun pistää pyörimään, niin Kiukku-Ipana on edes hetkisen verran onnellinen, suorastaan hymy huulilla. (Huuto onkin kaksi kertaa kovempi kun filmi loppuu. Jippii!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti