Taitaapi olla Uhmaikä. Viimeaikoina on joka päivä kuulunut "ninun" heti, jos joku muu kuin Taateli on koskenut hänen omaisuuteensa. "Anna" on hirmuinen mahtikomento, jota Jälkeläinen toitottaa vähän väliä. Jos ei käsky tepsi, Ainavalmiit Krokotiilinkyyneleet vierähtää poskille nanosekunnissa Kaamean Huudon saattelemina. Ja ilme on NIIN surkea, ettei kurjempaa voisi olla. Melkein säälittää.
Hoitotäti on onnistunut tapakasvatuksessa ihailtavasti. Ipana heitti mua pallolla päähän. Sanoin aijai, jolloin Taatiainen kipitti luokseni, puhalsi pipikohtaan ja sanoi "antetti" samalla kuin halasi. Anteeksi hän pyysi monta kertaa. Olin vähän äimänä moisesta oma-alotteisuudesta, koska anteeksipyyntöjä ei ole kotosalla tarvinnut harrastaa (toistaiseksi) kuin pari kertaa ja niistäkin on aikaa.
Sattuipa tänään Suuri Kakkapamaus. Juniorilla oli viikonvaihteessa kuumetta, mutta se meni ohi. Mahakin meni kuralle, mutta silti lökä ei ole kulkenut kolmeen vuorokauteen. Ruoka on maistunut paremmin kuin hyvin, joten odoteltiin Miehen kanssa varsinaista sontapommia ja vedettiin jo melkein pitkää tikkua siitä kumpi saa kunnian siivota Haisulin. No, yllättäen se ilo sattui meikäläisen kohdalle. Pato laukesi rymisten nääs ja sain kaapia sitä ittiään melkein kainaloista asti. Herkkua mun ylikierroksilla käyvälle hajuaistille...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti