maanantaina, toukokuuta 12

Äitien Päivänä

Äitienpäivänä mulle tuotiin hieno itse taiteiltu kortti ja lasi appelsiinimehua sänkyyn. Herkullinen aamiainen tarjoiltiin keittiössä. Ipanus oli ihan onnessaan kun sai antaa mulle lahjan, aivan sigamageen käsveskan. Laukku olikin sitten niin hieno, että Ipanoidin oli itse saatava kanniskella sitä ympäriinsä.

Kävin Mummon luona toivottamassa äitienpäivää. Mummo-riepu oli kaatunut edellisenä iltana ja käynyt sairaalassa mutkan paikattavana. Kasvot ovat kamalan näköiset, onneksi en ottanut Ipanaa mukaan tervehdyskäynnille kun hän pelkää Mummoa muutenkin. Tuli taas niin paha mieli käynnin jälkeen. On äärettömän surullista seurata sivusta kun ennen elinvoimaisen ihmisen olemus kuihtuu kaikin puolin. Mummo oli meikäläisen lapsuudessa ja nuoruudessa mun elämän tukipilari ja Kaikista Tärkein Ihminen, ja nyt mulla on koko ajan huono omatunto kun pakoilen hänen kanssaan olemista. Mutta en vain pysty siihen, käy liian kipeää.

Illalla käytiin vielä kukittamassa Anopin hauta, omaa äitiäni muistelin ihan muuten vaan. Ikävä on. Varsinkin nyt, kun Pikkukakkosen syntymä on tuntien päässä, olisi ihan kiva jos äiti olisi saatavilla. (Ja onhan hän jossain pilven päällä, vetää tupakkaa ja naureskelee ironiseen sävyynsä, tekee taivastovereille sarkastisia huomautuksia maanpäällisestä menosta ja huokailee kun hänellä on niin fiksut lapset ja mahtavat lapsenlapset.)

1 kommentti:

Sannie kirjoitti...

Komea veska!! :)

Ja tsemppiä viimeisiin hetkiin.