Äitiyden Tähtihetki

Olipa taas menneenä iltana oikea Äitiyden Tähtihetki.

Vein Esikoisen nukkumaan. Hän olisi halunnut tulla äitin vieleen, mutta olin tiukka ja laitoin hänet omaan sänkyynsä. Lauloin tuu tuu yölaulun, toivotin hyvät yöt ja oltiin pusipusi. Lähdin ja suljin oven mennessäni. Hirveä Huuto alkoi välittömästi. En välittänyt vaan lösähdin sohvalle imettämään Vauvaa.

Yläkerrassa karjunta jatkui. Jatkui 15 minuuttia, kunnes kävin lohduttelemassa. Lauloin laulun, oltiin lähekkäin ja sitä rataa. Lähdin. Huuto alkoi.

(Copypastaan edellisen aikaa säästääkseni.)

Yläkerrassa karjunta jatkui. Jatkui 15 minuuttia, kunnes kävin lohduttelemassa. Lauloin laulun, oltiin lähekkäin ja sitä rataa. Lähdin. Huuto alkoi.

Yläkerrassa karjunta jatkui. Jatkui 15 minuuttia, kunnes kävin lohduttelemassa. Lauloin laulun, oltiin lähekkäin ja sitä rataa. Lähdin. Huuto alkoi.

Yläkerrassa karjunta jatkui. Jatkui 15 minuuttia, kunnes kävin lohduttelemassa. Lauloin laulun, oltiin lähekkäin ja sitä rataa. Lähdin. Huuto alkoi.

Hieno meininki. Loppujen lopuksi Esikko oli niin poikki karjumisesta, että nukahti tuulaulun aikana.

Ei ole kivaa olla Julma Äiti.