Pyyhkäisy

Mies on täysistunnolla. Ipanus kipittää vessaan, nappaa palan vessapaperia ja tuumaa minun pyyhkäsee. Mies räjähtää nauruun ja opastaa Ipanoidia että ei tarvi auttaa, iskä osaa pyyhkiä ihan ite...

Huh huh

Tällaisia päiviä on harvassa - luojan kiitos! Jos näitä olisi kovinkin usein, en ehkä jaksaisi. Ja maailmani olisi ihan toisenlainen. En edes uskalla miettiä, millainen! Mutta kun yhden päivän tekemissaldo on viisi yöherätystä, aamupuuro, omenapiirakka, muutamien kakkavaippojen vaihto ja pyllyjen putsaus, päväunille nukuttaminen x kaksi lasta, pensasaidan leikkaus (20 m), villiintyneen orapihlaja-aidan katkaiseminen (7 m), haravointi, pottujen keitto, sukulointi, 5 kiloa mansikoita perkattuna & pakastettuna, lukuisat imetykset, yöunille nukutukset, yleisen järjestyksen luominen ja ylläpito sekä blogin päivitys, niin täytyy ihmetellä että missä välissä mä tuon kaiken tein? Kun aikaa ei ole mihinkään.

Mökillä käytiin

Mökkeiltiin. Kolmena päivänä tuli vettä kuin esteristä ja aisaa, neljäntenä iltana sade loppui ja kun arska vihdoinkin näytti sädettä viidentenä päivänä, läksimmä kotia. Heh. Haasteellisuuskerrointa lisäsi se, että Ipanoidin lantsarissa olikin yhtäkkiä reikä elikkä esteriä ja aisaa tulvehti sisään. Vuorasin saappaan leipäpusseilla, mutta eipä niistä paljon apua ollut. No, ennen lähtöä korvatulehdukseen hommattu antibioottikuuri hoiti mahdollisen orastavan flunssapöpön tehokkaasti hengiltä. Ja uudet kumpparitkin saapui kyläkauppaan kun sade lakkasi.

Mulla on probleemi. Sain Ármaaltani synttärilahjakortin tatuointikauppaan enkä nyt tiedä mihin ja millaisen kuvan ottaisin. Ihanko vallan uuden johonkin vaiko laajéntaisinko olemassaolevaa? Onpa tässä miettimistä kerrakseen!

On the Road

Ilme kertoo kaiken...

Mieli avartui kun matkasimme Perheen kanssa eteläiseen Suomeen. Autolla. Menomatka meni kohtuullisen lupsakasti ensimmäiset 500 kilsaa, mutta sitten petti Esikoisen Hermo. Seuraavaksi katkesi Miehen Hermo. Ensiksi mainittu kitisi ja vinkui korviavihlovasti, jälkimmäinen ei inahtanutkaan vaan painoi hampaat irvessä pedaalia pohjaan. Ou jee.

Paluumatka sujui kokonaisuudessaan suurin piirtein kenenkään hermojen katkeamatta, mitä nyt Kakkonen ärjyi satunnaisesti viimeiset sata kilsaa. Ensimmäiset 500 kilometriä kuunneltiin sangen viihdyttävää urkumusiikkia, jota Esikoinen esitti lahjasoittimellaan. Pimputtimeen on ohjelmoitu kolme joululaulua ja erityisesti kilisee kilisee kulkuset oli Performanssitaiteilijamme mieleen. Tarkemmin sanottuna biisin intro, ja se kuultiin ainakin 1000 kertaa. Pimpeli pompeli. Mutta pysyipähän Lapsi tyytyväisenä.

Meno- ja paluumatkan välissä sukuloitiin, sukuloitiin, moikattiin muumeja, sukuloitiin, moikattiin Ruotsalaista Tavarataivasta (sisään ja ulos alle 60 minuutissa, uusi ennätys!!!) ja sukuloitiin.

Molskis ja loiskis

Taannoin oli niin lämmin päivä, suorastaan kertakaikkisen helteinen, että Ipanoidin uima-allas kannettiin kartanolle. Oi onnea! Pieni Kaskelotti molski ja loiski vaikka miten päin! Oli mahallaan ja selällään ja kantoi kaikki hiekkalaatikon lelut seurakseen. Jäätelökin piti saada nauttia allasbaarissa!

Seurakseen Ipanus sai Likkakaverin. Yhdessä tytöt istuivat altaassa ja liruttelivat vettä kupista toiseen. Loiskeita ei juurikaan syntynyt, aalloista tai suoranaisesta myrskystä puhumattakaan.

Aallokko ja taifuunit syntyivät kun Serkkutroikka saapui.

Kaksi kossia makasi altaassa ja polski vettä nilkat ojennettuina kuin ester toivosella. Kolmas otti vauhtia viiden metrin päästä, kipitti nurmen poikki ja roikaisi polskuttajien päälle. Kun pojat kyllästyivät liukumiseen, oli vuorossa hyppimistä. Eli loikkasivat ilmaan ja lätsähtivät altaaseen istualleen, toistensa päälle tietty. Seuraavaksi oltiin vesisotaa eli heiteltiin ämpärillä vettä sinne sun tänne, mieluiten muitten päälle. Kikatus ja ilonkiljahdukset olivat ihanaa kuultavaa.

Ipanus ja Likkakaveri katselivat menoa silmät pyöreinä turvalliseksi katsomansa välimatkan päässä.

Vesisota uuvutti Troikan, joten he pukeutuivat ja siirtyivät hiekkalaatikolle. Hetkessä kaikki hiekat oli kasattu keoksi keskelle hiekkistä, ympärille kaivettu vallihauta ja kouru, johon Keskimmäinen Veljes kantoi altaasta vettä.

Iso ilo oli pienestä lirusta vettä puhallettavan altaan pohjalla.

Mainittakoon vielä, että Ipanus hiippaili koko hellepäivän ilman vaippaa ja muisti ihan itse käydä potalla pissalla! Jee!

Uimassa

En viitsinyt edes sormella kokeilla jokivettä kun tiedän että se on KYLMÄÄ, mutta Mies kävi silti heittämässä talviturkin pois. Kahju! Ipanoidi tallusti rantavedessä ees taas (sanojensa mukaan uinassa) vaikka oli aluksi mun kanssa samaa mieltä veden lämpötilasta. Siinä meillä toinen kahju! Kuopus sentään pysytteli yhtä kaukana hyisestä aallokosta kuin minäkin.