Elo kuvina, osa 2

Sannie haluaa nähdä kuvat meidän keittiöstä, mun tärkeimmästä käsilaukusta sekä suosikki ruoka-astiaston lautasesta. Tässä tulee:

The kööki. Odottaa remonttia eli me odotamme lottovoittoa... Jos saisin edes isomman ruokapöydän, niin olisin onnellinen.

Tämän hetken arkikäsveska nro 1. Sain Mieheltä joululahjaksi ja sinne mahtuu sangen mukava määrä vaippoja, harsoja, hanskoja, huppareita, banaaneja, pillimehuja ym ym kotiäidin mukana kulkevaa tarviketta.

Suosikkiastiasto on iäti ollut Teema. Kaikki värit käy.

Mekäläisen elo kuvina

Nappasin Limpun blogista mukaani seuraavanlaisen haasteen:

Kerro kolme asiaa elämästäni joista haluaisit nähdä kuvan. Se voi olla mitä vaan, sellaista mistä voi ottaa kuvan, kuten vaikka polkupyöräni tai näkymä ikkunastani.

Valokuvatorstai

Iho.

Kulttuuria, taidetta ja voimasanoja

Eilen oli Taiteiden yö ja siellähän mekin käytiin tollisteleen taikuria, Huutajia, Oulu Sinfoniaa, tanssitaidetta ja sen sellaisia. Ipanuksesta kaikkein parasta oli kuitenkin ILMAPALLO! Yesh! Kun katsottiin taikuria, kysyin Nappulalta, että lähtäänkö hakemaan se pallo? Mene sinä, sanoi hän ja työnsi mua matkaan. Itse meinasi jäädä Vauvan kanssa katsoon taikurin esityksen loppuun.

Mies täyttää tänään vuosia. Ipana on tehtaillut synttärikortteja oikein urakalla. On tullut jos jonninmoista kiekuraa paperille, mutta Taiteilija itse kyllä tietää mitä ne esittää. Jokainen viiva on tarkkaan harkittu ja tarkoituksella vedetty. Ja koska Artisti ei ole pihi, piirsipä hän parit kortit äidille ja siskollekin. Nyt kaikilla on, tuumasi hän.

Muuan päivä sitten oltiin mökillä. Ipanus viihtyy siellä loistavasti. Mukavinta on tällä hetkellä puuhommat. Hän tekkee pikkupuita, eli lajittelee eri sorttisia puunkappaleita omiin pinoihinsa ja kiikuttaa niitä paikasta toiseen. Mukavaa on myös lakaiseminen, tiskaaminen ja tietysti Rouva Mökkinaapurin hyppyyttäminen - Rva MN kun antaa kaiken periksi, toisin kuin tiukka äiti.

Ainiinjoo, kiroilemaankin Esikoinen on ryhtynyt. Voi saatana ja voi vittu on kuultu. Mistähän lie ne on opittu? Ei kotoa ainakaan...

Valokuvatorstai

Viikon haaste on keskeneräinen.

Kuvassa on meidän vielä vähän keskeneräinen ihmisen alku.

Pottaan menee!

Ipanoidi on alkanut pottaharkat ihan tosissaan. Tai voidaanko puhua enää harkoista, kun kotosalla ollessa hän toimittaa asiansa pottaan ilman eri muistutusta. Jee! Kannustimena on klassinen tarrataulukko ja kymmenen tarran jälkeen Pottapisulainen saa ultimateherkun: tikkarin! Nyt tosin vaikuttaa siltä, että tikkarinsyönnistä tulee jokapäiväistä...

Pottataulukko on täynnä ja Palkito Ansaittu.

Messuja ja sirkushuveja

Jos olisin tarvinut superhyperkuorimaveitsen, äärettömän tehokasta silmälasinpesuainetta, ilmanlämpöpumpun, grillikodan, pölypusseja, taidetta kotimme seinälle, ompelukoneen, poliittista puoluepropagandaa, puukon tai kärkkäriä, olisin kaiken saanut Suurmessuilta. Siellä kävimme tappamassa aikaa Perheen kanssa nääs. Kaikesta houkutuksista huolimatta pidin tiukan budjetin. Sijoitin vitosen oriflamen seitsemän reijän rasvaan ja olin tyytyväinen.

Ipana oli intona kun pääsi käymään parissa kieputtimessa. Ilmapalloa emme löytäneet hänelle mistään. Eivät edes vasemmistoliiton rouvat suostuneet antamaan yhtä kojunsa somisteena olleista pallukoista vaikka Ipanoidi huusi pää punaisena. Pihtarit!

Loma loppuu

Miehen viimeiset lomapäivät on käsillä ja Mies on ihan hermona kun pitäis johonkin päästä reissaan muttakun mikään ei kiinnosta. Oon ehdotellut Rovaniemiä ja Jyväskyliä (ei tarvis ajaa koko päivää), mutta ei passaa. Eikä itsellään ole antaa vastaehdotusta. Että kitukoon siinä sitten. (Eli meikäläinenkin kituu kun pitää sitä ininää kuunnella.)

Kerrottakoon piskuinen anekdootti menneiltä päiviltä. Miehellä on tapana kutsua Junioria leikkisästi Läskiposkeksi, viitaten kuopuksemme lähestulkoon ylikehittyneisiin imulihaksiin. Tarkkakorvainen Ipanus tietysti imee itseensä kaikki kiinnostavat sanat (kuten mm. haisee mynnille, äiti menee nyt arestiin!), jotenka nyt kutsuipa hänkin eräänä päivänä Pikkusiskoa läskiposkeksi. Hrmpfh. Pitää vissiin alkaa varoa mitä puhuu.

Käytiin synttärikesteillä ja siellä oli lapsille ongintaa. Ei tullut kalaa, tuumasi Ipanoidi kun nosti yllätyspussin verhon takaa. Pussista ilmestyi tikkari. Ou jee! Ipanus oli ihan tulessa! Niinpä hän lipoi elämänsä ensimmäisen tikkarin parempiin suihin naama virneessä ja kuolatippa leuassa. On hyvää! ylisti hän joka nuolaisun jälkeen.

Tukka pois ja polkemaan

Melkein vuodatin kyyneleen kun leikkasin Ipanuksen takatukkaa ensimmäisen kerran. Viitisen senttiä piti enkelinkiharoista pätkästä. Kakrulla nääs on tapana pyöritellä hiuksiaan sormen ympärille ja aiheuttaa hankalasti (eikä ikinä ilman huutoa) selvitettäviä takkuja. Vaan jäihän noille vielä mittaa.

Kakru oli kummissaan kun asetin leikatut suortuvat hänen eteensä pydälle. Mitä tämä on? tiedusteli hän. Sun hiuksia, vastasin. Älä ota pois! kiljaisi Ipanus.

Nappula on alkanut treenaan pyöräilyä naapurin pojilta ostetulla polkurattaalla. Kovin helppoa ei ole polkeminen, se on tod todettu. Ja kun pitäisi muistaa ohjatakin samalla... Vaan kaipa se oivallus jonain päivänä tulee. Sitä odotellessa pitää hommata työntökahva ja pitkät hermot. Mistähän sellaiset sais Pikku-Polkijallekin?