Prinsessa

Oltiin kahvilassa. Äiskän Työkaveri tuli vastaan. Hän kysyi Ipanukselta, ettäs mikä sinun nimesi on. Minä olen Linsessa, vastasi Kakru.

Toisena päivänä leikittiin Ipanuksen kanssa nukeilla. Hän lastasi omansa rattaisiin ajelua varten, mutta leluläjä oli pahasti kulkureitillä. Äiti siivoaa, sanoi hän. En siivoa. Siivoa ite, sanoi äiti. Minun ei voi siivota kun minä olen linsessa, ilmoitti Ipanoidi. Minulla on linsessan kädet.

Ammatinvalinta lienee melko selvä.

Ilkeä Naamari

Ipanoidi bussimatkailee suu messingillä.

Ipanukselle on tullut Pelotuksia. Suurin huolen aihe on Ilkeä Naamari. Se meinaa tulla ja viedä nuket, se kuikkii ja rapistelee oven takana. Välillä Ipanusta huolettaa kovastikin, vaikka hänelle on vakuutettu ja vannottu että iskä ja äiti kyllä suojelee ja pitää Naamarin niin kaukana kaukana (Ipanuskielellä se on silloin tooooooooooosi kaukana, ainakin Kiinassa asti), ettei Ilkeä Naamari osaa tulla meille. Onneksi Ipanus itsekin tietää, ettei Ilkeällä Naamarilla ole jalkoja. Silti se huolettaa pientä mieltä.

Toinen oven takana kuikkija on Ilkeä Prinsessa. Se ei ole ihan yhtä paha kuin Ilkeä Naamari, mutta aika paha kuitenkin. Uniin kumpikaan ilkimys ei ole vielä tunkenut, mutta arvelenpa että jonain yönä sekin tapahtuu.

Alkunsa Ilkeä Naamari sai kun Kakru näki Lordin telkkarissa. Ihan selvästi Ipanoidi ymmärisi jälkikeskustelusta sen verran, että setän naama ei oikeasti ole noin ruma, että sillä on naamari. Ilkeä, kuikkiva Naamari siis.

Valokuvatorstai

Tutkielma esineestä; kolmen kuvan sarja.

Isosiskon elämää

Ipanus oli herännyt aamulla itku silmässä: Minun on ikävä äitiä. Minun tulee surullinen. Voi pientä. Äitilläkin on ikävä sua. (Ilahduttavaa, etten ole ihan yhdentekevä itsestäänselvyys niinkuin joskus tuntuu.)

Viikonvaihteessa vietettiin Kakrun kanssa aikaa ihan kaksin. Käytiin ostoksilla ja syömässä ja ruokakaupassa. Likka oli tosi reipas seuralainen ja meillä oli älyttömän mukavaa. Sunnuntaina oltiin uuheilemassa kiipailussa eli käytiin Perhekuperkeikassa. Ipanoidi oli taas jälleen ihan intona. On aivan suloista katsoa kun toinen tykkää niin kovasti potkia palloa ja hyppiä ja kiipeillä ja pomppia ja heitellä frisbiitä ja huitoa sählymailalla ynnä muuta mukavaa, mitä siellä voi tehdä.

Välineurheilija.

Isosiskon roolissa Ipanus viihtyy hyvin. Enimmäkseen hän hoitaa Vauvaa nätisti, mutta joskus iskee pieni mustasukka ja Pikkusiskoon tärähtää nyrkki. Eräänä päivänä tulin vessasta ja kuuntelin että kylläpä Juniori ähisee kummallisesti. Menin olohuoneeseen ja sielläpä Ipana oli polvillaan Kakkosen rintakehän päällä. Jessus kun tulistuin! Karjuin kuin leijona ja lennätin Kakrun salamana arestiin! Onneksi Juniori on kohtuullisen vankkaa tekoa eikä hätkähdä ihan vähästä.

Vuoron vaihto

Ipanoidi on ollut hirvittävän hyväntuulinen nyt kolmen illan ajan, kun on ollut päivät isän ja siskon kanssa. Meikä on siis ollut töissä. Ja kotiin on ollut mukava tulla kun me kaikki ollaan oltu iloisella mielellä.

Tänään Mies uskaltautui lähtemään puistoon ja päiväkahville mun Tyttökaverin kanssa. (Lapset oli esiliinoina.) Niin ne koti-isän päivät kuluu... Saas nähdä, pääseekö Armaani pian shoppailun makuun kuten allekirjoittanut.