Ipanoidi on ollut hirvittävän hyväntuulinen nyt kolmen illan ajan, kun on ollut päivät isän ja siskon kanssa. Meikä on siis ollut töissä. Ja kotiin on ollut mukava tulla kun me kaikki ollaan oltu iloisella mielellä.
Tänään Mies uskaltautui lähtemään puistoon ja päiväkahville mun Tyttökaverin kanssa. (Lapset oli esiliinoina.) Niin ne koti-isän päivät kuluu... Saas nähdä, pääseekö Armaani pian shoppailun makuun kuten allekirjoittanut.
3 kommenttia:
Ihana lukea noin hienosti alkaneesta työurasta! Miten muut ovat muuten suhtautuneet suhun/ perheeseenne, kun sä lähdit töihin vauvelin ollessa noin pieni? Voisin kuvitella sun saavan osakseen monia ihmetteleviä ilmeitä ja hirviöäidin maineen. Mieshän tietty on sankari. ; )
Voikaa hyvin!
Louhos
Vilkutus ja hei! Täällä olen lueskelemassa kuulumisianne.
Louhos, pääasiassa kannustavia kommentteja meidän järjestely on saanut, vaikka mustakin tuntuu että sisimmässään moni ajattelee just noin: äiti on itsekäs monsteri ja iskä Todellinen Sankari Kun Pystyy Kahden Lapsen Kanssa Kotona Olemaan. ;o)
Sannie, mukava kun jätit jäljen! :o)
Lähetä kommentti