Männäviikolla tapahtui se mitä olen kauhulla odottanut tapahtuvaksi aina siitä lähtien kun Esikoisen eka kerran hoitoon perhepäivähoitajalle vein: Hoitotäti sairastui ja jälkikasvu piti roudata varahoitopaikkaan. Argh.
Meidän varahoitola on päiväkoti X, ei mikään helmi päiväkotien joukossa. Ehtaa kasaria ja bunkkerutyylistä ahdistusta, tippa linssissä lapseni sinne jätin. (Suurimman järkytyksen koin siinä, ettei aamupalaksi ollut tarjolla puuroa vaan riisimuroja. Hillosilmän kera. Siis häh?!? Eikö puuro ole kaikkien maailman päiväkotien perussörsseliä aamustuimaan? Ja että HILLOA??? Ja Juniorille tarjoiltiin pelkkä soppaa. Pöh! Neiti Suursyömärin maha ei sellaisesta täyty!)
No, ihan hyvin Lutikka oli kuulemma viihtynyt, vaikkei ollutkaan nukkunut juuri minkäänlaisia päiväunia ja jo hakiessa, ennen kuin edes ehdin ovesta sisään, kuului hänen sangen kantava äänensä kertovan että äääääääärrrrggggääääääää, nyt mua muuten v-tuttaa!!!
Yltiösosiaalinen Isosisko viihtyi tarhassa loistavasti, ihan kuten odotettavissa oli. Aamulla hän riisuutui salamavauhtia ja kipitti tutkimaan paikkoja ja mun saapastellessa iltapäivällä paikalle hän alkoi huutaa samalla äänensävyllä kuin Pikkusisko kun tajusi että pitää lähtä kotia.
Onneksi Hoitotäti on parantunut ja voimme huomenna palata normaaliin päiväjärjestykseen ja aamupuuroon.
Tänään käytiin keskustan liepeillä puistossa. Ipanus Isosisko pyöräili sinne. Jotenkin kotoa lähtiessä aavistelin, että paluumatka voisi olla haastava pyörän kanssa, mutta en osannut ennakoida että suurimman haasteen asettaisi tivoli. Jonka paluuta Esikoinen on odottanut viime keväästä asti, eli siitä lähtien kun eka kerran karusellissa pyöri.
Ikävä kyllä lyhin kotimatkareitti vei suoraan tivolialueen ohi ja siitähän riemu repesi kun me ei menty sisään! Umpiväsynyt Pyöräilijä karjui suoraa huutoa miksi me ei mennä tivoliin mää HALUAAAAAANNNN mennä tivoliin mennään tivoliin mää HALUAAAAAANNNN mennä tivoliin mää HALUAAAAAANNNN mennä tivoliin mää HALUAAAAAANNNN mennä tivoliin koko matkan kotiin asti. Olipa rattoisaa työntää Kakkosta rattaissa ja vetää Ykköstä pyörän selässä ne muutamat kilometrit. Äitiyden tähtihetkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti