Aina kun tuun kotiin töistä ja kakarat on jo kotosalla, alkaa aivan kaamea huuto ja märy. Ihan sama, vaikka sekunti ennen mamman saapumista olisi miten kivaa ja hauskaa eikä mielessä synkeän ajatuksen häivääkään, mutta kun mutsi astuu sisään, alkaa huuto. Yleensä sen aloittaa Kuopus ja sitten Isosisko havahtuu, että kun tuo huutaa niin sittenhän munkin pitää etten vaan jää ilman huomiota.
Juniori hiljenee kun otan hänet syliin ja siinä hän mielellään olisi koko loppuillan. Ei mullakaan olisi mitään sitä vastaan muuten, mutta kun syli täynnä taaperoa on jokseenkin hankala tehdä mitään muuta kuin istua lattialla. (Sohvalla tai tuolilla istuisin, mutta jossain vaiheessa Lutikka haluaa hieman jaloitella, kunhan vaan Syli on kosketusetäisyyden päässä.)
Huutoa ei tule silloin kun haen ipanat hoidosta. Kun saavumme kotiin, molemmat alkavat leikkiä tyytyväisinä ilman mitään huutoja.
Omituisia otuksia ovat nuo Jälkeläiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti