Lutikka harrasti kaikessa rauhassa mielihommaansa eli kenkien imeskelyä kun Isosisko puuttui peliin. Hyi yäk ne on likasia ei niitä saa ottaa. sanoi hän ja tuumasi lisäksi vähän pienemmällä äänellä että paskaa.
Kohta Ipanoidi kipitti äitinsä luokse innoissaan. Äiti tiiäkkö mitä mää sanoin? No en tiiä. Mää sanoin että paskaa!
Äitiä mainasi naurattaa, mutta pokka piti. Antoipa hän kuitenkin elämänohjeen lapsukaiselleen: Älä sano että paskaa. Se on iskän sana. Sano mielummin että kakkaa. Joo tuumasi Ipanus silmät suurena.
Seuraavana aamuna Lutikalla oli taas kenkä suussa. Isosisko seurasi sivusta ja sanoi hyvin pienellä äänellä paskaa.
Niinpä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti