Lutikan elämää

Neiti Luticator, n. 1v 5kk, on oppinut uusia temppuja. Niinkuin näyttämään missä on napa, hän itse, äiti, sisko ja iskä ja iskän napa. Hän myös sanoo selevällä suomenkielellä aii ennen kuin painaa pullean poskensa halattavaa vasten ja napsauttaa huulia pusun merkiksi. Viimeisimpänä uutuutena Tilli on oppinut ääntelemään kuin apina, hii-hi-huu-hi-hii-hu-hiiihu, silleen sisään- ja ulosvedettynä hinkuma-tyyppisellä äänellä.

Itse syömistä Tilli treenaa aina kun ruokailee. Siitä hommasta ei tule yhtään mitään jos omassa kädessä ei ole lusikkaa! Ja kylläpä hän saa suuhunsakin ohjattua jonkun jytysen. Kaikista suurinta herkkua on jäätelö, d-vitamiinipillerit ja viinirypäleet. (Vaikka eipä hän hyljeksi mitään muutakaan ruokia...)

Hampaita pukkaa ja takatukka kasvaa. Liikkuminen tapahtuu suurimmaksi osaksi polvikävelemällä, normaali kävelytyyli ei voisi juuri vähempää kiinnostaa. Pottaan päin ei olla kotona vielä katsottu ollenkaan, hoidossa on kuulemma on kokeiltu eikä Tilleröistä kiinnosta ollenkaan.

Isosiskon tavoin Luticca on suuri musiikin ystävä. Olipa biitti tai veisu millainen hyvänsä, Juniori alkaa taputtaa ja veivata hanuria heti kun musiikkia on kuuluvissa. Muutenkin Pallonaama on iloista sorttia, varsinkin jos mikään ei ketuta. Jos ketuttaa, sen kyllä todellakin kuulee!


Jos en saa ite syyä, niin sitten en syö ollenkaan. Niih.