Jouluna

Niin, se joulu. Meni liian nopeasti, niin kuin aina. Perinteisellä setillä mentiin, eli pöydässä oli kinkkua kalaa p/l-looraa ym ym ym, pukki kävi, kynttilät paloivat, sukua lappasi meillä, me käytiin sukuloimassa heillä, ym ym ym.

Hra Joulu Pukki oli tänä vuonna yllättävän vetreässä kunnossa. Lahjat jaettuaan hän loikkasi itse juuttisäkkiin ja lähti pomppimaan pitkin olohuonetta. "Näin Pukki harrasti pussihyppelyä pienenä! Laittakaappa Pukin keppi siihen niin Pukki limboaa!" Ja sitten Pukki limbosi. "Laittakaappa keppi alemmas niin Pukki hyppää sen yli!" Ja sitten Pukki hyppäsi. Ja veti lipat. Niin siinä käy tuumasi Ipana vakavana.

Lutikka tuijotti Pukkia turvallisen välimatkan päästä äitin sylistä. Mikään ei häntä saanut lähestymään tuota karvanaamaa. Ipanus esitti biisit ja näytti tanssiliikkeet, istui sylissä ja toimi lahjainjakoapurina.

Isosisko sai vuoden verran hingutut ja toivotut nukenvaunut pukilta. Voi sitä riemua ja kiljumista kun rattaat kuorittiin paketista!!! Ipanoidi hyppi ja pomppi ilosta, kirkui ja hihkui suoraa huutoa. Tämä ylenpalttinen riemuitseminen innosti Lutikankin kiljumaan. Hetken tytöt kirkuivat yhteen ääneen, mutta sitten Isosisko havahtui ja komensi Kakkosta: ei sun tarvi huutaa, nämä on mun rattaat!



Eilen Ipana kertoi että mää tykkään Eikan pippelistä. Että täh??? ajatteli äitinsä mielessään. Missäs sä sen olet nähnyt? Onko Eikka näyttänyt sen sulle? Joo. Eikka näytti sen mulle siellä yläkerrassa. Jahas, ajatteli äiti mielessään, nytkö tämä jo alkaa? Koskitko sä Eikan pippeliin? En koskenut. Ei toisten pippeliin saa koskea. Hyvä hyvä hyvä, ajatteli äitinsä, eikä malttanut olla kysymättä että miltä se Eikan pippeli näytti? Pieneltä sanoi Ipanus ja kikatti päälle.

(Selvennykseksi mainittakoon, että Eikka on 4-vuotias serkkupoika, ei naapurin pervo setä.)

Nam nam

Joulurauhaa

Joulurauhaa ja kaikkea hyvää itse kullekin säädylle. Meikä vetäs justiinsa viimeiset leivonnaiset uunista ulos ja harkitsen vakavasti että en hinkkaakkaan hellaa puhtaaksi, vaan annan sen olla just niin törkyinen kuin se on. Hurjaa!

Luticca kävi taas lääkärissä ja sai uuden kuurin korviinsa. Edellinen loppui toissapäivänä. Kuuri jatkuu 10 päivän jälkeen estolääkityksenä, jospa se tehoais Tillin kuulottimiin. Jos ei, niin saattaapi mennä putkihommiksi.

Isosisko odottaa innoissaan huomista. Hän kertoi saavansa pukilta nukenvaunut. Ihanaa kun on noin kova luottamus kirjeen voimaan.

Huomenna on tiedossa perinteistä settiä eli sukulaisten kanssa seurustelua, lahjain jakoa, syöpöttelyä, telkkarin tollottamista ym ym ym. Harmillisinta on, että Mies pääsee vasta puoli neljän aikaan töistä, mutta minkäs teet. Tai no, Kätevä Emäntähän tekee sapuskat valmiiksi niin että Husbandi pääseen asappina ruokapöytään -> suku voi saapua -> pukki voi saapua -> Ipanuksen tuskallinen odotus päättyy.

Suut täynnä rusinoita on vähän hankala hymyillä. Onneksi sen voi tehdä silmilläkin.

Vaippako vaiko eikökö

Ipanus päätti eilen, että hän ei halua vaippaa yöksi. Mies piti palopuheen aiheesta "pitää herätä ja mennä vessaan pissalle kun pissattaa" ja Ipanus nyökytteli pontevasti.

Mä kömmin punkkaan puolilta öin ja tapani mukaan tsekkasin Pellavapäisten Tyttöjeni tilanteen ennen sitä. Pienempi pää nukkui ja niin teki Isompikin. Vaikka pyjama ja lakanat oli ihan litimärät.

Että se siitä vaipattomuudesta.

Tillikainen on lääkekkuurilla korvatulehduksen takia ja pikku bonuksena Pampulalla oli myös orastava silmätulehdus.Korvan tila ei ole taaskaan näkynyt muutoin kuin ruokahaluttomuutena ja yöheräämisenä. Mies kyllä väittää, että haistaa Lutikan hengityksestä milloin on korvatulehdus, minä en sellaista osaa.

Mummo nukkui pois

Rankkoja aikoja on ollut. Töissä on kiirettä, ulkona on koko ajan pimiää ja mun kaikista rakkain ja tärkein ja paras Mummoni nukkui pois.

Onneksi on jotain mukavaakin: Luticca kävellä pököttää ja Isosisko ilahduttaa päivittäin osuvilla kommenteillaan. Mies on vaan ihana.

Hautajaiset meni niin kuin hautajaiset yleensä menee. Paljon kyyneliä ja surua. Likat käyttäytyivät nätisti (halleluja rusinoille!). Lutikaattori vaan on niin kovin musikaalinen sielu, että heti kun urkuri alkoi veivata, niin Pallopyllyn pää alkoi nytkyä tahdissa. Muistotilaisuudessa ketään ujostelematon Ipanus loikkasi uppo-oudon kanttorin syliin ja "soitti" yhdessä Maa on niin kauniksen.

Joulu aiheuttaa kieltämättä jonninmoista stressin poikasta kun pitäisi siivotaleipoakokataostaalahjojasiivotaleipoakokataostaalahjojasiivotaleipoakokataostaalahjojasiivotaleipoakokataostaalahjoja, mutta eiköhän se joulu tule vaikkei ihan kaikki paikat olisikaan nuoltu puhtaaksi. (Ja kun talossa on Eräs Erittäin Innokas Askarteleva Leipuri, niin voipi olla että tonttujen/joulukorttien/piparien/ym asiaankuuluvien jouluhommien osia siivotaan pois vielä maaliskuussakin...)

Valokuvatorstai

Pysähtynyt.

Uusi kone

Veronpalautus muutettiin käden käänteessä pyykkikoneeksi. Mies oli agenttina kaupassa ja meikä tavas eri mallien teknisiä ominaisuuksia netistä puhelimen päässä.

Uuden Pyykkikoneen Ensikäynnistys oli juhlava tilaisuus. Koko perhe ahtautui kylppäriin ja Mies starttasi masiinan. Oooooo, sanoi Luticca ja Isosisko kun rumpu alkoi pyöriä. Oooooo, sanoin minä kun 1600 kierroksen linko lopetti pyörimisen ja otin ulos likipitäen kuivat pyykit. Miehen oooooo tuli siinä vaiheessa kun hän nuuskasi uudessa koneessa pestyjä vaatteita. Eipä lemua enää mynni!

Valokuvatorstai

Sininen ja valkoinen.

Ylös, kirjaimia, anna

Voi tätä kiireellistä elämätä! Kiire on sinne ja tänne ja tuonne, koko ajan pitää suhata eestaas. Ja koko ajan sataa vettä ja on niin pimiää ettei eteensä näe. Onneksi tuli joulukuu ja sain ripustaa muutamia tähtösiä ikkunoihin.

Marraskuun puolella ehti tapahtua pikkujouluissa käyntiä, Ipanuksen eka tanssinäytös (meni loistavasti - äiti minä tykkään kun kaikki taputtaa mulle!), lapsenvahtihommia Sisko-Kullan katraan kanssa, pulkkamäenlaskua vesisateessa Isosyötteellä (jos lumi ei tule meidän luo, me mennään lumen luo...), ja mikä tärkeintä: Tilli on alkanut toden teolla kävellä! Neliveto on enää hyvin harvoin päällä, kääpiökävely on melkein kokonaan vaihtunut tavalliseksi kanta-astujan käpsyttelyksi! Hyvä Tiilikainen!!!

Isosisko on alkanut piirrellä taloja ja kirjaimia. Hän osaa iskän kirjaimen, ukin kirjaimen, Ossin kirjaimen, Aleksin kirjaimen, Pikkusiskon kirjaimen, äitin kirjaimen ja minun oman kirjaimen. Edellämainitut hän kirjoittamisen lisäksi osaa tunnistaa esim. marketin seinästä tai sanomalehden otsikosta.

Toinen edistysaskel Ipanoidin maailmankuvan rakentumisessa on talon piirtäminen. Nuori Arkkitehti sai oivalluksen eilen illalla kun hän veteli kuvioita mangeettipiirustuslautaan: kato nyt mää ossaan piirtää talon! Ja kyllä - piirustuslaudalle hän oli sommitellut ihan selväpiirteisen talon savupiippuineen ja ristikkoikkunoineen. Piirustuslauta piti tietysti saada yöksi viereen ja aamulla huuto oli kohtuullisen kova & kyyneleet kohtuullisen isot, kun kävi ilmi että talo oli salaperäisesti pyyhkiytynyt yön aikana pois. Rankka homma.

Luticca hokee kiihkeästi asiaan kuin asiaan anna. Ota syliin = kaksi kättä koholla ja katse silmiin + anna. Pistä kenkä jalkaani = kenkä äitin käteen ja oma jalka tyrkylle nilkka ojennettuna + anna. Lue kirja = kirja äitin käteen + anna. Jne jne jne. Asiat tulevat hyvin selviksi.

Loppukevennyksenä ote elävästä elämästä Hoitotätin kertomana: Ipanus tutki lehteä ja näki kuvan leppäkerttukostyymiin puetusta lapsesta. Kato kärppäkettu! hihkaisi hän.