Enemmän tai vähemmän tasaisin väliajoin iskee maisemanvaihtohimo. Riittäis että pääsis käymään vaikka Kokkolassa junalla, olis hotellissa yötä ja sais syödä herkkuaamiaisen. Oivoi. Lähisukulainen on jodlaa jossain päin Alppeja ja lähettelee naamakirjaan kivoja täällä me skimbataan ja nautitaan elämästä -viestejä ja meikän turhautuminen vaan kasvaa. Työkamu meinaa lähtä Ameriikan turneelle ja toiset on justiinsa tulleet sieltä. Tahdon minä myös! Jonnekin! Edes Kokkolaan! Ylivieskakin kävisi!
Ainiinno, kyllähän mä teoriassa lähdenkin reissuun ensi viikolla kun lennähdän peräti Helsinkiin asti puoleksi päiväksi. Tiedossa on seminaari ja dinneri Britannian suurlähettilään residenssissä. Stressaako? Joo, kun en tiedä mitä sinne laittaisin päälle. Mun vaatevarasto koostuu lähinnä farkuista, tennareista ynnä läskit peittävistä tunikaaneista, joiden en arvele olevan ihan korrekteja noinkin arvovaltaiseen paikkaan. Pöh. Ja toivonpa totisesti, ettei mulle satu sama taksikuski kuin joskus aikaisemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti