Päivän miete

Esikoinen on alkanut mietiskelemään kaikenlaisia Asioita. Niinkuin että mitä tapahtuisi jos emonsa menisin keskeltä poikki. Pohdiskeluissan hän tuli siihen tulokseen että tarvittaisi uusi äiti. Kysyin että mistä sellaisen saisi? Ipanus pohti hetken ja sanoi, että että otetaan joku täti ja laitetaan sille pörheä tukka.

Näin meillä kloonataan!

Talvilomailua

Loma on melkein lomittu. Oltiin vajaa viikko mökkeilemässä Kuusamon suunnalla ja mukavaa oli. Kakrut riehui ulkona ja kylpylässä ja pulkkamäessä ja paistettiin makkaraa ja otettiin arskaa ja saunottiin ja nukuttiin hyvin ja herkuteltiin ja käytiin eläintarhassakin tollistelemassa karvaisia ja höyhenisiä tyyppejä.















Kaikesta mukavuudesta huolimatta oli ihanaa tulla kotiin. Likat loikkasivat nanosekunnissa leikkihuoneeseen ja kumosivat kaikki lelunsa lattialle ja suorastaan uivat niissä, Isosisko halasi ja pussasi seinää kun oli ollut niin kova koti-ikävä.

Matkiminen on hiljaisuuden alku

Liki kaksivuotiaan Lutikan Tahto on voimallinen. Todella voimallinen. Hän ei anna periksi eikä häntä harhauteta millään vippaskonsteilla kun tähtäimessä on jotain mitä hän ehdottomasti halajaa. Niinkuin Isosiskon hiuspampulapurkki tai Late Lammas -dvd. Tai keksi kaapin ylähyllyltä tai purukumi. Tai mitä tahansa muuta. An-NA! ANNNNNNNAAAAAAA! ANNNNAAAAA MU! Karjuu Kakkonen. (Huomatkaatten tuo MU! Annnnnaaaaa mu on laskettavissa kahden sanan lauseeksi!)

Ja jos sana ei kuulu tai tehoa tai varsinkin jos häntä kielletään, niin Luticca ottaa käyttöön HUUDON. Sellaisen korviavihlovan, amalgaamit irroittavan, silmälasit säröyttävän kirkumiskiljunnan. Ja väliin itkua. Ja annaa.

Hohhoijjaa.

Mutta! Äiti on ovela! (Kjäh kjäh...)

Päivänä eräänä, kun alkoi nyppiä tuo ainainen huuto ja tekoitkukitinä, ihan vahingossa matkin Lutikaattorin tuottamaa itkua. Ja katso! Lutikka vaikeni!

Nyttemmin aina kun tuo infernaalinen ääntely, erityisesti itku, alkaa, matkin sitä ja Lutikka hiljenee. Hän laittaa käden suulleni ja sanoo (/karjuu) ei, sitten mä sanon että ei itketä ja lutikka pudistaa päätään ja sanoo ei ja sitten on mukavan hiljaista ja rauhallista.

(Seuraavaan Tahtotilaan ja Kieltoon asti.)

Valokuvatorstai

Asetelma oli se, että matkasimme lossilla Manamasaloon pari kesää sitten. Kesäkuumaa ja järven aaltoja kaihoisana muistelen.

Kauhea säikähdys

Pakko jurputtaa.

Perhekunta on sairastanut, nyt kolmatta päivää. Shaisse alkoi lentää sunnuntaina kun piti olla Esikoisen synttärit. Oli leivottu ja puunattu ja kaverit kutsuttu. Ipanukselle oli hehkutettu että pidetään juhlat ja herkutellaan ja leikitään kamujen kanssa ja joku lahjakin voi tulla.

No eipä sitten juhlittu eikä herkuteltu eikä saatu vieraita kun tuli noro.

Ensin oireet ilmeni Lutikassa. Vaippojen täydeltä liejua. Maanantaina oireilu näkyi mutsissa. Pöntön täydeltä kuraa. Tiistai-iltana Mies laatotti työpaikalla ja tuli kesken iltavuoron tärisemään horkkaansa vällyjen alle. Keskiviikkona iltapäivällä oireet olivat selkeät Ipanoidillakin, eli pyttyyn lensi tuhatpäisiä varpusparvia.

Mutta se jurputus sitten:

Maanantaina aamupäivällä makasin vintissä puolikuolleena vällyjen alla, Mies hoiti lapsia. Mies lähti kellariin suihkuun ja a) jätti portaiden portin auki, jolloin äidinkipeä Lutikka kipaisi rappusiin ja jostain syystä tipahti liian pitkän matkan alas, ja b) jätti kattilan kiehumaan hellalle, jonne em. Lutikka olisi helposti yltänyt.

VOI SAATANA SENTÄÄN!!!!

Kiitos kaikille jumalille ja niiden kavereille ettei Juniorille sattunut mitään muuta kuin mustelma otsaan ja kolhu nokkaan, mutta hirvittää mitä olisi voinut sattua!

Ja kieltämättä sekin kyrsii, että surkeasta olostani huolimatta olen huolehtinut jälkikasvustamme aikalailla vikisemättä, leikkinyt, kylvettänyt, ruokkinut, pessyt ja hellinyt. Peitellyt sänkyyn ja hakenut viereen yöllä, pitänyt sylissä, pukenut ja riisunut, selvitellyt kähinöitä ja lohduttanut itkeviä.

Ja mitä tekee Mies kun on samassa tilassa?

Makaa sohvalla ja on surkea.

Kyllä joskus vituttaa.

Uusi Kyky

Uulalaa, Luticca on oppinut uuden taidon, niistämisen! Hän kävi aamustuimaan nykäisemässä palan vessapaperia mukaansa ja tuli esittelemään osaamistaan mammalleen. Ankaraa tuhinaa kesti lähemmäs viisi minuuttia ja saaliiksi hän sai yhden nokkakökön. Ilmeestä näkee, että se oli mahtava hetki Lutikaattorin elämässä:

Lauantaina

Olipa meillä mukava perhepäivä! Käytiin porukalla nauttimassa loistavasta kevätsäästä ja toistemme seurasta. Lihansyöjät veetivät kärkkärit k-raudan pihalla, sitten tallusteltiin puistoon ja ihmeteltiin matkalla sorsia. Vaak vaak vaan.

Tunnustus ja himotus

Hei, olen Nokkonen, kenkäaddikti. Mulla on noin reilu 20 paria tennareita ja siihen päälle muutamia kymmeniä pareja muita jalkineita ja lisää pitäisi saada! Varsinkin nämä:
Tennarit á la Diesel Yuk&Net Yuk W

Ai miksikö? Noko mulla ei vielä ole justiinsa tuollaisia sopivasti kuluneen näköisiä vadelmanpunaisia hitoppeja, joissa on juuri sopivan pyöreä kärki (ei yhtään suippu siis, niinkuin vaikka converseissa)
ja sellainen profiili, joka ei pidennä koipea niin että näyttäis kuin olisi seitsemän penikulman saappaat jalassa. Nuo on niin täydellisen malliset tennarit, että tulee sydämeen tykytyksiä kun katson niitä. Oih.

Joten:

”Olen mukana kilpailussa, jossa voit voit voittaa 90 e kenkälahjakortin BRANDOS.fi -nettikenkäkauppaan. Kilpaile täällä”.

Valokuvatorstai

Tuli joka paloi viime juhannuksena. (Aika köpönen kokon korvike, mutta liekkejä kuitenkin.)

4 vuotta

Neljä vuotta sitten me saatiin Esikoinen, silloin vielä ainokainen, ihanainen pallurainen. Nyt siitä on tullut Pinsessa ja Supernuuskija ja se osaa soittaa huuliharppua. Joskus se on kaikista iloisin tyttö ja joskus kiukkuinen kuin ärsytetty ampiainen. Se itkee aika herkästi ja tykkää laulaa. Sen suosikkiruokaa on kananmuna ja ruispuuro.

Neljä vuotta sitten kun se synty, sillä oli mustat hiukset. Nyt ne on kullanvaaleat ja yltää hartioille. Sen kengät kokoa 28 ja se tykkää hirmuisesti Pikkusiskosta. Sillä on hulvaton mielikuvitus! Se rakastaa kirjoja ja pyöräilyä ja haaveilee kesästä kun sitten me mennään liikennemerkkipuistoon ja mökille.

Neljä vuotta sitten sen Pappa oli elossa. Likka tietää että nyt Papasta on tullut tähti ja se käy hyppimässä trampoliinilla kuussa.

Neljä vuotta sitten kun me saatiin Esikoinen, me ei osattu edes aavistaa, kuinka ihana tyttö meille tuli. Nyt me tiedetään että me saatiin se kaikista ihanin Memma!

Kuvapläjäys

Viikonloppuna tehtiin kaikenlaista:

Syötiin banaania. (Lauantai-aamuna tuskin olin saanut silmiä auki kun Ipana ilmoitti että mulla on nälkä, saanko hakea banaania? Omatoiminen likka kipasi banskut ja sitten niitä muntattiin portaikossa.)


Käytiin kaupungilla ja laskettiin mäkeä torilla.



Katsottiin kun lähisukulainen nousi kuumailmapallon kyydissä taivaalle.



Syötiin kabanossia matkalla Haaparantaan. (Ultimate-automatkaeväs! Mies tämän hoksasi ja kylläpä upposi takapenkkiläisille! Muuten matka sinne ja takaisin oli aika ankea, mutta ainakin makkaransyönnin ajan he olivat onnellisia.)





Haaparannan Huonekalukaupasta ostettiin Ipanoidille sänky. Oi sitä iloa ja onnea, kiljumista ja hyppelyä, kun punkka oli illalla kasattu ja Ipanus pääsi pötköttään siihen. Pikkusisko siirtyi samalla pinnasängystä Ipanuksen entiseen loosiin ja kylläpä uni maittoi hänellekin.

Tällä viikolla likat menevät varahoitopaikkaan päiväkotoiin kun Hoitotäti on lomalla. Mukavaa vaihtelua, varsinkin seurankipeälle Isosiskolle.

Huomenna on Esikoisen 4 v -synttärit. Jestamboo kun on taas vuosi vierinyt vauhdikkaasti ja Ipanus kasvanut entistä ihammaksi tytöksi. <3

Irvistelevät keijut hilluu

Ajatuksen asteella sommittelen Ipanoidin neljävuotissynttäreitä ja matkaa Ikeaan kun tuolle kohta 4-vuotiaalle pitäisi sänky ostaa. Nukkuminen on nykyisin sangen hankalaa kun ei kuulemma mahdu olemaan pieneksi jääneessä punkassa tuo pitkäkoipinen tyttösemme. Tämän surkeuden lisäksi hän on huomannut että mun sängyssä on sähköä ja se jonninverran peljättää kuulemma.

Keskustelimme sänkysähköstä ja Ipanoidi tiesi, että se johtuu siitä että unikaveripehmoelukka hankautuu peittoon ja lakanaan, mutta likalla oli tietysti olemassa asiasta myös oma teoriansa, joka vaikutti olevan paljon uskottavampi: Merirosvot tulee ikkunasta ja sitten ne huiskii ja siitä tulee sitä sähköä. Jahas. Ovela äiti ajatteli, että jos tuolle linjalle lähdetään, niin sitten se sähkö onkin keijukaisprinsessojen taikasauvasta tulevaa kimallusta. Ei ole sanoi Ipanus. On se, sanoi äiti. Mutta ne keijut irvistelee mulle totesi Kakru. Äiti ei sanonut enää mitään, vaan otti Pelokkaan Pinsessan viereensä yöksi.