keskiviikkona, syyskuuta 8

Ilon ja onnen hetkiä

Oi ja voi noita tyttäriäni.

---

Esikoinen löysi eräänä päivänä päiväkodin pihalta pörröisen, n. viisisenttisen langanpätkän, oikean aarteen. Hän toimitti sen äidilleen ja pyysi että siitä tehtäisi jotain. Tee ihan mitä haluat tehä mulle, kuului työmääräys. No joo, äiti mietti hetken ja muotoili langanpätkästä pallukan, jonka kiinnitti vanhaan villasukkaan. Ompelipa hän siihen kaksi nappiakin ja avot - lankapallukkanokkainen villahiiri oli valmis. Ipanus liekehti innosta!

mutta!

Eilen villahiiri oli unohtunut tarhaan. Mikä kauhea itku ja märy siitä tulikaan! Kekseliäs äiti tuumasi että ei huolta lain, tehdään toinen hiiri. Joo, innostui Ipanoidi, tehhään tyttöhiiri! Kätköistään Ipanus kaivoi myöskin päiväkodin lattialta löytyneen tekokukan lehden, joka oli määrä kiinnittää tyttöhiiren päähän. Tee siihen sellaisia kiekuroita hiuksia kans. Nappeja ommeltiin, villalankaa letitettiin ja avot - tyttöhiiri oli valmis. Jos suinkin mahdollista, Ipanus oli vielä enemmän onnessaan! Tämä tyttöhiiri on ihana, se poikahiiri on ruma. Mää annan sen Lutikalle.

Hänellä on antelias luonne.



---

Aamuna toissa-aamuisena Luticca riipi yöasun yltään, vei vaippansa roskiin ja sanoi pittaa. Äitinsä ohjeisti lastaan siirtymään mitä pikimmiten potalle. Too, (=joo) sanoi Lutikaattori ja suuntasi vessaan, mutta kääntyi viime hetkellä ja kipaisi hakemaan kirjan. Sitten vasta hän istahti potalle ja antoi lurista.

Viime yönä Nappanahka ei ollut pissannut ollenkaan vaippaan. Herättyään hän marssi potalle ja lirutteli sen puolilleen.

Tästä se lähtee. (YESH!!!!)

2 kommenttia:

Sannie kirjoitti...

Kyllä teän tyttö tietää, jo että asioilla ollessaan pitää olla luettavaa mukana. Go girl go!!!

Nokkonen kirjoitti...

Sannie, onpa mukavaa kun jätät viestiä! :o)