Jouluaatto

Kuka siellä porstuassa kolisuttaa?!? (Pikkusisko piiloutui Isosiskon selän taakse.)


Anarkistipukkihan siellä kolkutteli.


Byäää! Pelottaa!


Ipanus näytti Pukille parit muuvvsit.


Ja sitten se perinteinen pakko istua pukin sylissä-kuvio (johon Lutikainen ei rehvakkaista ennekkopuheista huolimatta lähtenyt ollenkaan mukaan, mullisteli vain).


Lahjoja saatiin ja ne avattiin ja niillä leikittiin ja oli mukavaa.

Kiitos kaikille tontuille!

Statuspäivitys

(Klikkaa isommaksi.)

Peparkakastuga

Likkojen joulukalenterit on tontun täytettävää mallia. Sieltä on paljastunut kirjaa, nallea, sukkaa, hyasinttia, hoplop-keikkaa, piirustusvälinettä, tarraa, joulukuusen koristetta ym ym ym. (Aika kova homma on ollut tontulla keksiä sukantäytettä, toim. huom.) Eilen aamulla mukelot löysivät sukistansa kirjeet tontulta, joissa sanottiin että onpi aika rakentaa piparkakkutalo! Uulalaa!

Illalla käärimme hihat ja alettiin hommiin. (Jotka fiksu Tonttu oli paistanut valmiiksi edellisenä iltana.)


Joku oli ihan intona.



Joku maistoi pari namua. (Joku Toinen ehkä muutaman enemmänkin... -Äiti minä maistaa ihan vähän, tuumasi Lutikka herttainen hymy huulillaan ja työnsi kymmenennen karkin suuhunsa - kiellosta huolimatta - ja kuuliaisesti sylki sen saman tien roskikseen.)



Tarkkaa hommaa...



Kuviot on hallussa.



Ja näin komia mökki siitä tuli!

Vääryyksiä

Miksi, oi miksi kaupunkimme modernein ja fiinein lääkäriasema ei jaa bonuskortteja kanta-asiakkailleen?!? Sellaisia että saisi joka kymmenennen käynnin kaupan päälle? Taas oltais saatu leima lipukkeeseen kun käytiin toissa päivänä Esikoisen kanssa herr doktor päivystävän tohtorin luona toteamassa korvatulehdus.

Ja toinen vääryys kohdattiin männä maanantaina kun läheisellä luistinkentällä käytiin. Kenttä oli täynnä sakkia, portit selällään ja kopperon seinässä aukioloaika 7.30-21.30. Kentänvartija istui pallillaan ikkunan takana, muttei kuitenkaan ollut aurannut kenttää tahi avannut pukukoppein ovia.

Me luisteltiin tunteroinen ja kas, kun pois oltiin lähdössä n. klo 12, niin Kenttävahti oli laittanut portit munalukolla ja kettingillä kiinni. Siis täh? Kenttä oli yhä edelleen täynnä väkeä ja samat aukioloajat seinässä.

No, Ipanuudeli ryömi aidan ali ja vanhempansa loikkasivat ketterästi lähes parimetrisen aidan yli.

Kummaa hommaa Pohjolan Valkealta kaupungilta! Grrrrr!

Terroristi

Pikku-Luticca on kyllä sangen vahvatahtoinen otus. Tänään hän sai kaamean hepulin aamulla, juuri sillä kriittisellä NYT MENNÄÄN ETTEI MYÖHÄSTYTÄ -hetkellä, kun äitee ei suostunut laittaan aurinkolaseja päähän. (Lutkikan päähän siis.) Todellisen draamaprinsessan elkein tuo toppaan ja tekokarvaan pyntätty pienokainen heittäytyi lattialle ja (luonnollisesti) alkoi karjua kuin päätä leikattaisi irti.

Toinen asia, missä Lutikaattori on kunnostautunut, on Isosiskon kiusaaminen. Joka päivä hän lyö/puree/potkii/nipistää/vetää hiuksista/tönii/raapii Ipanusta kerran tai kymmenen. Ja koska Ipanuskin on Aito Draamaprinsessa, alkaa hän ulvoa ja tuottaa kyyneleitä vähäisimmästäkin syystä. Ja koska Lutikaattori on konfliktien pienempi osapuoli, Isosiskon kunniakoodi ja käyttäytymissäännöstö sanoo, ettei takaisin saa antaa samalla mitalla. Ei vaikka itsensä kimppuun käydään.

Eikä Pikkusiskon terroriteot ole pelkästään fyysisiä. Nyt kun sanainen arkku on auennut enempi, solvaa Lutikka siskoaan mm. sanoin pappa memma/tuhma memma, ja kuultiinpa eräänä iltana jopa pissa memma. Voi härreguud sentään mikä huligaani tuosta lapsesta vielä kasvaa!

Arvatkaa vaan, ollaanko näihin väärinkäytöksiin puututtu? Ja kuinka monta kertaa? Ja onko ollut vaikutusta?

Hah.

Tunti helvetissä

Kävin hammaslääkärissä. Viisaudenhammas vietiin.

Lääkäri kertoi tapahtumien kulun etukäteen. -Laitan puudutuksen, avaan ikenen ja otan hampaan esiin. Sitten teen siihen uria poralla, jotta sen saa otettua palasina pois.

Mua ei vielä pelottanu juuri lainkaan (vaikka varmuuden vuoksi sanoin että mua kovasti pelottaa tämmöiset hammashommat).

MUTTA!

Siinä vaiheessa kun pora alkoi huutaa maksimikierroksilla ja sieraimiin leijui käryävän luun haju, iski paniikki. Tärisin ja uikutin, puristin penkin käsinojia rystyset sinimustina.

Poraus ja kaivelu jatkui 45 minuuttia. Välillä Lääkäri katto röngtenkuvaa ja tuumasi että onpa tuo hermokanava lähellä. - Jos katkaisen sen niin sun alahuuli jää lurpolleen loppuiäksi. Ethän sä sitä halua? -Ängghhngnnhhh!!!! yritin sopeltaa suu täynnä kidutusvälineistöä.

Sitten porattiin ja rääkättiin lisää.

-Kylläpä tämä vuotaa, sanoi Lääkäri, ja olen jo porannut tämän ihan ontoksi eikä tuo juuri inahda mihinkään! Ja lisäsi vielä (vissiin lohduttaakseen itseään ja mua)että no, jos mä olisin katkaissut sen hermokanavan niin sitten olisi veri roiskunut kattoon asti!

Jippii, tuumasin hengessäni ja tärisin vähän lisää.

Tunnin kuluttua aloituksesta oltiin siinä pisteessä että Lääkäri ompeli raadellun ikenen kiinni. Verinen tikkauslanka sujahteli nokkani edestä edestakaisin - mikä tervetullut näky!

Että joo. Operaatiosta on viisi päivää aikaa ja leuka on yhä edelleen kipeä, turvoksissa ja mustelmilla. Kaipa se maaliskuuhun mennessä rauhottuu, sitten on nääs viimeisen viisauden vuoro ja sama rääkki uudelleen...