Pikku-Luticca on kyllä sangen vahvatahtoinen otus. Tänään hän sai kaamean hepulin aamulla, juuri sillä kriittisellä NYT MENNÄÄN ETTEI MYÖHÄSTYTÄ -hetkellä, kun äitee ei suostunut laittaan aurinkolaseja päähän. (Lutkikan päähän siis.) Todellisen draamaprinsessan elkein tuo toppaan ja tekokarvaan pyntätty pienokainen heittäytyi lattialle ja (luonnollisesti) alkoi karjua kuin päätä leikattaisi irti.
Toinen asia, missä Lutikaattori on kunnostautunut, on Isosiskon kiusaaminen. Joka päivä hän lyö/puree/potkii/nipistää/vetää hiuksista/tönii/raapii Ipanusta kerran tai kymmenen. Ja koska Ipanuskin on Aito Draamaprinsessa, alkaa hän ulvoa ja tuottaa kyyneleitä vähäisimmästäkin syystä. Ja koska Lutikaattori on konfliktien pienempi osapuoli, Isosiskon kunniakoodi ja käyttäytymissäännöstö sanoo, ettei takaisin saa antaa samalla mitalla. Ei vaikka itsensä kimppuun käydään.
Eikä Pikkusiskon terroriteot ole pelkästään fyysisiä. Nyt kun sanainen arkku on auennut enempi, solvaa Lutikka siskoaan mm. sanoin pappa memma/tuhma memma, ja kuultiinpa eräänä iltana jopa pissa memma. Voi härreguud sentään mikä huligaani tuosta lapsesta vielä kasvaa!
Arvatkaa vaan, ollaanko näihin väärinkäytöksiin puututtu? Ja kuinka monta kertaa? Ja onko ollut vaikutusta?
Hah.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti