Museossa

Männä sunnuntaina jätettiin Ipanuksen kanssa Pikkusisko ja Mies päiväunille ja lähdettiin nautiskelemaan külttuurista Pohjois-Pohjanmaan museoon.



Ipanukkeli viipotti läpi näyttelyhuoneiden, osoitti sitä sun tätä ja jäi hetkeksi tutkaileen jotakin, kipitti eteenpäin ja oli intona.



Esikoiseni nautti erityisesti Koiramäki-osastosta, mutta nekin huoneet joissa oli ehta shamaanin luuranko ja tauluja Oulun palosta piti tsekata kahteen kertaan. Outoja juttuja, tuumasi Ipana silmät pyöreänä.



Oli hauskaa katsella musokamoja liki 5-vuotiaan tyttösen silmin. Kampakeramiikka-astian palaset näytti kuulemma näkkileivältä ja täytetty hylje ihanalta.

Meillä oli kivaa. Mihinkähän seuraavaksi mentäis...

Taitavin käsin

Meillä on viimepäivinä harraastettu kädentaitoja. Lutikka pukee ite. Auta armias jos joku yrittää tulla säätämään siihen! Tulee huutoa ja joskus jopa nyrkistä.

Itsensä pukija.

Isosisko askartelee. Hän tekee kynttilöitä, kitaroita, keijuja, prinsessoja, lintuja, matoja, naulakoita, kaukoputkia, heijastimia, sateenkaaria, kruunuja, kiikareita, lentokoneita, koiria, laivoja, tähtiä, tonttuja ym ym ym. Koko ajan, loputtomasti ja väsymättä. Nuppinsa on pohjaton ideasampo.

Kynttilä.

Em. Ideasampo sai viikonvaihteessa päähänsä että äitin on ommeltava joku pehmolelu. Mieluiten tonttu. Nuori Suunnittelija laati piirustuksen ja antoi suulliset ohjeet minkä laatuinen pehmon pitää olla.

Aamupäivän kestäneen painostuksen ja vonkumisen uuvuttama äiti antoi periksi ja pisti ompelukoneen suriseen. Kuten synnytystapahtumat useasti, tämäkin oli sangen kivulloinen ja pitkä, mutta lopputulos oli vaivan arvoinen - ainakin Ipanoidin mielestä.

Jänis.

Avoin ja raihnainen

Päiväkodin Täti antoi eilen mukavaa palautetta Lutikaattorista. Kuulemma ulos mentyään hän saapastelee vuoronperää jokaisen aikuisen luo, tervehtii ja juttelee hetken ajan mukavia. Täti sanoi että Luticca on aivan ihanan avoin ja luottavainen lapsi.

Mannaa tekee äitin sydämelle tuollaiset sanat.

Isosiskolla ei mene ihan yhtä hyvin. Alkuviikosta hän tipahti jostain johonkin, ja siitä syntyi valtava mustelma reiteen. Eilen sormensa jäivät oven väliin ja olivat tietty tosi kipeät ja turvoksissa. Lisäksi on se korvatulehdus ja aamulla diagnosoitu yskä.

Voi meidän Esikoista.

Viimeaikaisia

Uutena vuotena paukutettiin ja suhisteltiin muutamat tähtitikut ja poksut, herkuteltiin herkuilla ja muutenkin otettiin hyvin perinteisellä meiningilla 2011 vastaan.

Välipäivinä kupeitteni hedelmät olivat varahoitopaikassa Hevonjeeran päiväkodissa, mutta siitäkin selvittiin hengissä ja suuremmitta suruitta.



Vapaapäivät on kuluneet leffassa (Esikoisen eka kerta, mutta tuskin viimeinen), luistelemassa (Kuopuksen eka kerta mutta tuskin viimeinen), pulkka/rattikelkka/liukurimäessä, kotosalla ja kylässä.

Perheen Feminiini on jännityksestä jäykkänä eikä malttais odottaa kustin polkemista kun sattui tilaamaan itselleen uuden puhelimen. Aiphöynin! Ens viikolla pitäisi sen saapua. Ah ja oh.

Kirjattakoon muistiin myös Ipanuksen ajatus tulevasta urastaan: Minusta tullee isona museotaiteilija. Se tekkee outoja juttuja ja ihimiset tullee kattoon ja sitte ne lähtee pois.