Ipanukkeli viipotti läpi näyttelyhuoneiden, osoitti sitä sun tätä ja jäi hetkeksi tutkaileen jotakin, kipitti eteenpäin ja oli intona.
Esikoiseni nautti erityisesti Koiramäki-osastosta, mutta nekin huoneet joissa oli ehta shamaanin luuranko ja tauluja Oulun palosta piti tsekata kahteen kertaan. Outoja juttuja, tuumasi Ipana silmät pyöreänä.
Oli hauskaa katsella musokamoja liki 5-vuotiaan tyttösen silmin. Kampakeramiikka-astian palaset näytti kuulemma näkkileivältä ja täytetty hylje ihanalta.
Meillä oli kivaa. Mihinkähän seuraavaksi mentäis...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti