Taitavin käsin

Meillä on viimepäivinä harraastettu kädentaitoja. Lutikka pukee ite. Auta armias jos joku yrittää tulla säätämään siihen! Tulee huutoa ja joskus jopa nyrkistä.

Itsensä pukija.

Isosisko askartelee. Hän tekee kynttilöitä, kitaroita, keijuja, prinsessoja, lintuja, matoja, naulakoita, kaukoputkia, heijastimia, sateenkaaria, kruunuja, kiikareita, lentokoneita, koiria, laivoja, tähtiä, tonttuja ym ym ym. Koko ajan, loputtomasti ja väsymättä. Nuppinsa on pohjaton ideasampo.

Kynttilä.

Em. Ideasampo sai viikonvaihteessa päähänsä että äitin on ommeltava joku pehmolelu. Mieluiten tonttu. Nuori Suunnittelija laati piirustuksen ja antoi suulliset ohjeet minkä laatuinen pehmon pitää olla.

Aamupäivän kestäneen painostuksen ja vonkumisen uuvuttama äiti antoi periksi ja pisti ompelukoneen suriseen. Kuten synnytystapahtumat useasti, tämäkin oli sangen kivulloinen ja pitkä, mutta lopputulos oli vaivan arvoinen - ainakin Ipanoidin mielestä.

Jänis.