Mukavaa olemista

Joskus lauantaisin me vietetään jälkikasvun kanssa Tyttöjen Päivää. Silloin vedetään aamupuurot erityisen reippaasti, nykästään kuteet päälle ja tennarit jalkaan, ja loikataan bussiin.

Kun päästään keskustaan, on ensiksi vuorossa kulttuuripläjäys, vaikka kierros taidegalleriassa tai yleistä patsaiden tuijottelua, joskus valittuja tarinoitaa kotikaupungin historiasta. Me tytöt tykätään kulttuurista!

Mutta tykätään me herkuistakin! Seuraavaksi yleensä mennään torille. (Tai talvella kahvilaan.)

Torilla herkutellaan. Me tytöt tykätään kyllä pullasta ja jätskistä, mutta Tyttöjen Päivän erityisherkkua on Herkkupatonki, jota saa vain yhdestä tietystä kahvuilasta torilla. Herkkupatonki hakkaa kaikki makeat leivonnaiset 100-0! Ai mitäkö tuo ihmeellinen leipä sitten sisältää? No siinähän on pestoa, mozzarellaa ja tomaattia. (Joista yksittäin Esikoinen ei suostu syömään mitään ja Kakkonenkin vain viimeiseksi mainittua...)

Herkkujen jälkeen me yleensä vähän shoppaillaan. Siitäkin me tytöt tykätään! Tsekataan pari kauppaa ja tsiigaillaan kledjuja. Ihastellaan leluja ja kenties ostetaan jotain pientä.

Mukavaa yhteisoloa on meidän Tyttöjen Päivä.

(Saa se Mieskin joskus tulla mukaan.)


Kotimatkalla uusien videoiden kanssa, mahat täynnä Herkkupatonkia.

Elonkorjuuta

Näin elonkorjuun aikaan kaikilla Hyvillä Perheenemännillä on jos jonkinlaista puuhaa. On poimimista, pakastamista, hilloamista, noukkimista, säilömistä. On mansikoita, raparperia, omenoita, viinimarjoja ja karviaisia, joillakin ylisuorittajilla jopa mustikkaa ja hilloja. Pakastimet pullistelee ja kylmäkaapit notkuu kättein tuotoksista, sydämet huokaa tyytyväisyydestä kun Perheiden vitamiininsaanti on turvattu talven pimeiksi kuukausiksi.

Niinpä niin... No, meikäläinenkin on antanut osansa Hyvien Perheenemäntien kollektiiviseen hillopurkkikekoon keittelemällä kohta 10 kiloa omenoita soseeksi. Kiesus, mikä homma! Hullun homma! Ranteessa on jännetuppitulehdus silppuamisesta ja perkaamisesta, mutta Perheenemännyys ei anna armoa!

Männä viikonloppuna käytiin mökillä noukkimassa viinimarjat ja karviaiset. (Onneksi rätsät oli tehneet selvää punaisista marjoista niin oli vähempi poimimista mulle.) Hämmästykseni oli suuri kun karviaispuskasta tipahti tikku syliin ja se alkoi liikkua! Meni vallan omegan muotoon kun siirtyi eteenpäin tuulihousuni lahkeella! Kaikkia sitä!

Joskus näinkin

Joskus sattuu niitäkin aamuja, kun jälkikasvu on hyvällä tuulella. Silloin sängystä noustaan ilman väsyttääenjaksaenkävarsinkaanhaluakitinää, vaatteet menee kuin itsestään päälle, hiusten harjaaminen ei satu yhtään ja onpa aikaa hassutellakin.

Eräänä tällaisena maagisena aamuna meillä peippaili neidit Vieterivyötärö ja Pitkätossu.



Kikatuksesta ei meinannut tulla loppua kun kaksikko poseerasi ja otti asentoja! :oD

Isojen Tyttöjen Ilta

Koska Perheen Feminiini on aloittanut Uuden Elämän, joutuu hän aika-ajoin kärsimään kipeytyneistä etusääristä. Tuo kipu hankitaan mieluiten hölkkämällä asfaltoituja katuja. Siihen liittyen, kun eräänä iltana Lutikka ja isänsä lähtivät jonnekin, me Esikoisen kanssa päätettiin lähtä lenkille. Ipanus pyörällä ja äitinsä lenkkareilla.

-Pidetään sellainen Isojen Tyttöjen ilta, suunnitteli Esikoinen kun startattiin pihalta. -Isojen Tyttöjen ilta se on siis siksi kun isi on poika ja Lutikka on pikkutyttö. Me ollaan isoja tyttöjä, sinä ja minä, selvensi hän.

Lenkkireitti vei tällä kertaa pizzerian ohi. -Äiti, minusta on ihanaa käydä lenkillä ravintelojen ohi kun niistä tulee niin hyvä tuoksu, tuumasi Ipanus. (Äitinsä sai vaivoin ynistyä jotain myöntävää kuolanpyyhkimiseltään.)

Matka sujui sangen rattoisati Ipanuutin hoidellessa keskusteluhommat. (Äitinsä ei kyennyt puhumaan, kun suussa maistui veri ja kieli liimautui kitalakeen.)(Kyllä kait se joskus helpotta...?)

Kun puolisen (tuskallista) tuntia myöhemmin kaarsimme takaisin kotipihaan, Ipanuudeli oli kehitellyt Isojen Tyttöjen Ilta -konseptia eteenpäin: -Nyt mää haen viltin ja tullaan ulos istumaan ja luetaan joku kirja. Ja syödään eväät.

Näin tehtiin. Ipana nautti olemisestaan ihan täysillä; kelli viltillä ja kertoi valittuja paloja loppumattomasta juttuvarstostaan, kikatteli ja oli silminnähtävän Onnellinen.

Ja niin oli äitinsäkin.

Kuvan pyöräilijaä ei liity Isojen Tyttöjen iltalenkkiin, koska ko hlö oli mainitun tapahtuman aikana isänsä kanssa jossain muualla.

Niitä näitä

Esikoisen uimakoulun oli määrä alkaa puolitoista viikkoa sitten. Ensimmäisenä uimakoulupäivänä Ipana juoksi intopiukeana halliin sisälle ja pänks - veti lipat oven edessä kun kenkä tarttui piikkiralliin. Kädet ja jalat auki, hirveä itku ja hyvästit uimakoululle.

Kyllä ketutti, sekä äitiä että Ipanusta.

Vaan lokakuussa on uusi yritys.

Lokakuussa on määrä tapahtua muutakin mukavaa! Husbandin kanssa singahdetaan Tukholmaan ja takaisin, ja siinä matkustamisen välissä käymme nauttimassa kaikkien aikojen suosikkibändini keikasta! JIPPII!!! Olen enemmän kuin innoissani ja onnessani!!!

Männä viikonvaihteessa otettiin suuntima Kokkolaan. Asuntomessut kolusin ja totesin, että oma koti on aina vaan kaikista ihanin. Messutalot oli huluppeita, mutta kaikissa oli joku omituisuus. Niinkuin vaikka sauna, jossa ei ole suihkua, joka olisi ihan kätevä hanurihien poishuuhteluun ennen kuin roikaisee kylpytynnyriin. (Tai mistäpä minä tiiän onko pesu saunan ja kylpytynnyrin välissä tarpeen?)