Naula ei olekaan päässä

Joo-o. Tämän siitä sitten sai. Kun ei ollut naula päässä juhannuksena, niin jopas oli Miehellä naula jalkapohjassa juhannuksen jälkeisenä maanantaina. Voihan ryökäle! Ja ajoitus oli mitä mainioin: reissuun lähdetään huomenna, joten tehokasta paranemisaikaa on kaksi päivää. Tänään Naulakoipi haki kävelykepit apuvälinelainaamosta. Saapa nähdä miten tässä käy...

Juhannusta ja pilliä purkkiin

Kotona ollaan muutamaa millilitraa verta köyhempinä, mutta useaa paukamaa ja kokemusta rikkaampana. Reilu kauppa?

Sääskiä siis oli, tietenkin. Eihän mökkijuhannus olisi mitään ilman alati korvissa inisevää verenimijälaumaa. Ja vesisadetta oli myös, totta kai. Aurinko näyttäytyi perinteisesti suunnilleen siinä vaiheessa kun auto oli pakattu, mutta eipä se mitään. Käytiin kalalla ja paistettiin lättyjä, leikittiin teltassa ja pelattiin tenniksen tapaista. (Pallo ripustettiin narun nokassa puun oksaan.) Tuijotettiin mulleja ja ne tuijotti takasin, syötiin kilotolkulla grilliherkkuja ja saunottiin. Likat otti painimatseja eikä herätty yhtenäkään aamuna ennen kahdeksaa. (Yleensä meni lähemmäs ysiä. Uskomatonta!!!) Mies heitti talviturkin ja mä sain alamittaisen ahvenen. Lutikasta tuli rusina-addikti.

Vähän meinas naurattaa kun kaivettiin onkimatoja pellosta ja Ipanus nosteli niitä purkkiin. Erityisen mehevä mato roikkui sormien välissä kun lapseni sai oivalluksen ja totesi että tämä on ihan kuin mun läkä!

Että joo, oli mukava jussi, mutta kotia oli vielä mukavampaa tulla!

Purettiin kamppeet ja pestiin nuotiosavut ja lähdettiin kahvilaan. Lutikainen sai pillimehua ja kun purkki oli tyhjä, Tilli sai Ajatuksen. Hän nykäsi pillin pois mehupurkista, työnsi kielen ulos suusta ja veti otsan keskittyneeseen kurttuun. Oikealla kädellä hän ohjasi pillin takaisin purkin pikkuiseen reikään ja oli ÄÄRETTÖMÄN tyytyväinen suoritukseensa. Naama loisti kuin aurinko kun häntä kehuttiin. Hän treenasi pilli purkkiin -manööveriä vielä kymmenkunta kertaa kunnes katsoi hallitsevansa sen niin hyvin kuin inhimillisesti katsoen on mahdollista, ja vippasi välineistön mäkeen. Taitava likka!

Baari on sulkenut hanansa

Maitobaari sulki hanansa viikko sitten. Ihmeen tyynesti Tiilikainen on asian ottanut, vain kerran tai pari on repinyt paitaa himokkaan näköisenä. Unille meno on aika helppoa ilman imuja, mutta ennen kaikkea yöt on rauhoittuneet. (Olipa yllätys...)

Yhä edelleen Lutikka herää kerran yössä ja otan hänet viereen nukkumaan, mutta nytpä tuo Kuukeli nukahtaakin saman tien kun ei tarvi lussuttaa ja häseltää ja pyöriä ja hyöriä hinkkien kanssa. Jo monena aamuna on käynyt niin, että koko muu poppoo on jäänyt koisimaan kun olen suolakaivokselle lähtenyt.

MUTTA tänään on viimeinen työpäivä ja sitten ollaan koko sakki LOMALLA! Jippii!!! En tiiä mennäänkö juhannuksena mökille (sadetta on luvattu) vai mitä tehdään, mutta ensi viikon puolessa välissä suuntaamme auton kohti Pääkaupunkia ja sieltä lennämme juuttien maille. Jippii toisen kerran!

Loppuloma meneekin sitten rakennus- ja fiksaushommissa, mutta onneksi on enempi Miehen heiniä ja me voidaan likkojen kanssa viettää laadukasta laiskotteluaikaa.

Kalaruokaa

Ipanus katseli kokkiohjelmaa ja sai idean. Kohta hän kaivoi laatikosta muutamia junaradan osia, jotka asetteli laatikon kannen päälle ja sitten käänteli niitä lastalla. Mies puki Pikkosiskon ja hoputti Ipanusta. Minä paistan nämä kalat ensin, sanoi Kakru. Kyllä ne siinä kypsyy, vastasi Mies, tule nyt. Eikun minä paistan nämä valmiiksi, ne menee muuten huonoksi. Kuka niitä sitten syö?

Prömmmmmm...

Oltiin viikonvaihteessa yötä mökillä. Likat viihtyi mainiosti, samoin vanhemmat. Sääskiä ei ollut ennakko-odotuksista huolimatta juuri yhtään eikä vettäkään satanut ennen kuin pois oltiin lähdössä.

Siskokset Nappi ja Nuppi on mopotyttöjä! Molemmat kävi Miehen kanssa ajelulla ja naama oli yhtä virnettä, eritoten Isosiskolla. (Ja Miehellä.)

Mökkireissun jälkeen Isosiskolle tuli korvatulehdus, jota tänään lääkärissä kävimme katsastamassa. Lääkekuuri on aloitettu, joteka eiköhän kohta olo parane.

Jotkut on lomalla

Flunssa on nuhaa vaille ohi ja Loma on alkanut. (Paitsi äidillä.) Passaa sitä nyt irvistellä! Tillikaisen passi on teon alla, matka on varattu, hyvät säät tilattu ja Esikoiselle kerrottu, että lentokoneella mennään. (Kööpenhaminaan.) Vanhemmat on ihan intona!

Lutikaisen etuhammas näkyy komeasti kun hän hymyilee. Nyttemmin hymyä onneksi tulee entiseen malliin, Taudin Runtelema Tilli ei tehnyt muuta kuin kärisi raspikurkkuäänellä 24/7 ja se oli aika kurjaa. (Meinasi hermokin mennä, myönnettäköön.) Meidän Tiilikainen ei todellakaan kuulu joukkoon Hiljaiset Kärsijät.

Isosisko on tohkeissaan kun pihalle on pykätty uusi kiikku. Sellainen missä on kaksi narun nokassa olevaa keinua ja yksi kahden istuttava kiikutin. Siinä kahden istuttavassa hän itsekseen istuu ja ottaa aivan älyttömät vauhdit, jotka äitiään hieman hirvittää, mutta Kiikkujaa vaan naurattaa.

Mies on myrtsinä kun luuli että vaimo jää lomalle viikkoa aikaisemmin eikä vasta jussina, jotenka kaikenlaiset rakennus- ja fiksausprojektit on toistaiseksi jäissä. Pitää vainen leikkiä jälkikasvun kanssa ja paistatella päivää (jos vaan paistis). Aika rankkaa...

Sairasta sakkia

Ollaan sairasta sakkia; yhdellä jos toisella vuotaa nokka ja ilma on täynnä Kärttyä. Eilen Lutikka kävi lääkärissäkin, mutta korvat sai terveen paperit. Tilliä ei yhtään hetkauttanut kun hoitaja otti sormesta verinäytteen, mutta se todellakin haittasi kun kurkkuun survottiin pumpulipuikko ja sillä kaavittiin nielunäytettä. Meillä oli hoitajan kanssa aluksi probleemi, kuinka saisismme Tiilikaisen suun pysymään auki ja tarpeeksi isolla kun Naksu meinasi vaan imeskellä tuttifrutin makuista lastaa, mutta kohtapa hän karjui kitapurjeet soikeana, jotenka näytteen otto oli loppujen lopuksi hyvin helppoa.

Isosisko kävi hammastarkastuksessa. Edellisenä iltana treenattiin kuinka isosti suu pitää aukasta ja juurikin niin isosti Ipanus suunsa hammashoitajalle aukaisi. Reipas tyttöseni istui ihan itse hissituolissa ja teki just niinkuin pyydettiin. Ainoastaan välillä suorina sojottavat jalat paljasti että vähän jännitti.

Ipanuksen kaikki kaksikymmentä helmihammasta havaittiin terveiksi ja somiksi. Äiti sai luennon hampaille haitallisista ruoka-aineista ja ruokailutottumuksista ja sitä kuunnellessa tuli muutaman kerran mieleen, että eipä taida Hammashoitajalla olla lapsia...

Nyt kun on fyysinen kuume hellittämään päin, niin meinaa henkinen sortti painaa päälle. Matkakuume siis. Pakko päästä reissuun! Lutikka-riepu ei ole ikinä vielä ollut edes lentokoneessa, ja Isosisko oli tuohon ikään nähnyt amsterdamit, norjat ja riikat, jotenka pakkohan tässä on tasapuolisuuden nimissä johonkin lähtä.

Valkoinen veijari ja valuaari

Nahkakuulakaalin suuhun on kasvanut yksi valkoinen veijari lisää. Ylös vasemmalle. Hän on myös ryhtynyt treenaan Taitoja: tänään Nuppi istui varttitunnin paikallaan, toisessa kädessä pilli ja toisessa leikkipullo. Missiona oli työntää pilli pulloon. Aika monta kertaa hän homman toisti ja kauan se jaksoi kiehtoa. Lutikalla on näemmä Keskittymiskyky silloin kun Isosisko ei hästää ympärillä.

Isosisko ei häslännyt, koskapa oli Perheen Pään kanssa mökillä. Nappanahka oli siis ihan itsekseen hoidossa, ja kuulemma hieman kummissaan siitä. Molemmilla likoilla oli ollut kuitenkin mukava päivä.

Ipanus Isosisko on omaksunut uuden sanan: hän. Eilen Kakru huuteli Miehelle jotain eikä Mies reagoinut mitenkään. Ei hän hän kuule, tuumasi Ipanoidi. Kun hampaita pestiin, Ipanus tuumiskeli, että meneekö se vesi sinne valuaariin? Kylppärin lattiakaivon kannen hän on nimennyt kaiuttimeksi.

Viimeaikaisia touhuja

Tivolissa käytiin.

Auringosta on nautittu.

Kiikuttu on.

Kahlattu on myös.