Kuumetta, näppyjä, laatuaikaa & kikatusta

Lapsen kanssa vietettiin tänään kotipäivä kun Hoitotäti soitti eilen hoitopäivän viimetunnilla, että Kakrulla on 39,6 astetta kuumetta. Kotona mitattuna lämpötila oli laskenut kolme astetta, mutta koko kroppa oli pienten näppylöisten peitossa. Diagnosoitiin Miehen kanssa että kyse oli varmaan rokotuksen nostamista oireista. Tänään Taateli on ollut jo sangen ponnekas ja auttanut mammaansa tyhjentään tiskikonetta ja ripustaan pyykkejä ja sen sellaista.

Vissiin jonkun sortin pesimäviettiä pukkaa kun olen vihdoinkin - liki vuoden asumisen jälkeen - saanut ripustettua verhot Juniorin leikkimähuoneeseen. Keittiöönkin ostin verhot, huomenna meinaan ruuvata verhotangon seinään. Ja uusia verhoja ja tyynynpäälisiä olen katellut myös olkkariin ja uusi matto pitäis saada vessaan ja ties mitä muuta ympäri kotia.

Lapsen kanssa saadaan viettää huomennakin laatuaikaa kun Armaani ajelee Vaasaan auto-ostoksille ja tulee takaisin vasta sunnuntaina. Kaamea Autokuume on nyt siis saavuttanut huippunsa ja meille tulee Uusi Auto. Jippii?

Ja lopuksi loppukevennys: Pikkuisen meinas naurattaa kun Mies tuli suihkusta ja seisoskeli Lapsen edessä vailla rihmankaan kiertämää ja Ipanoidi kiinnitti katseensa Miehen kuukernuppiin ja alkoi kikattaa. Osoitti vielä sormella sitä.

Mittoja

Pikku-Jurnukka kävi neuvolassa. 1,5-vuotiaalla Pampulalla on massaa 10,5 kg ja mittaa 83,5 cm. Lääkari oli sanonut että Ipanus on laihanlainen ja painoa pitää tarkkailla, mutta luotan enemmän terkkarin antamaan arvioon: oikein sopusuhtainen likka. Piikki oli puikattu reiteen, mutta Kakru ei ollut moksiskaan mokomasta. Naureskeli vaan. On meillä reipas Taatiainen!

Eilen oli kriisin paikka kun kävimme Jälkeläisen kanssa lenkillä ja Julma Äiti antoi Lapsensa keinua vain pienen hetken leikkipuistossa. Vieterihevosellakaan hän ei saanut ratsastaa kuin pikaisen pikkulaukan. Jälkeläisen Huuto oli kova ja värisevä kun J.Ä. istutti Lapsen puoliväkisin rattaisiin ja jatkettiin matkaa. Kaiken vääryyden lisäksi matkan varrelle osui toinenkin leikkipuisto, jota Ipanoidi osoitteli sormellaan, mutta J.Ä. vaan kiihdytti tahtia. Onneksi J.Ä. oikaisi kotipihalle lähimetsikön kautta, mistä Ipanus sai kerätä posket ja kädet täyteen käpyjä ynnä tikkuja. Käpy suussa on hankala huutaa nääs.

Silmälasien armoilla

Vietettiin laiska viikonvaihde mökillä. Ei voitu tehdä mitään kun vettä satoi kaatamalla. Ei siis käyty kalassa, grillattu, oltu ulkona, retkeilty metsässä, leikattu nurmikkoa ym ym ym. Vaan menihän tuo aika noinkin. Eka yönä nukuttiin Ipanoidin kanssa 12 h, toisena 10 h. (Eihän tuo Kakrulle ole mikään saavutus, mutta meikäläiselle kyllä.)

Viikonlopun jännittävin hetki oli se kun hukkasin silmälasini. Olin nukahtanut kakkulit päässä ja laittanut ne unenpöpperössä talteen. Pikipimeässä yössä olisi pitänyt hiippailla ulkohuussiin, jotenka etsin näköelimiä melko kiivaasti, mutta en löytänyt. Miehestäkään ei ollut apua kun hän oli vetäytynyt toiseen mökkiin uinumaan. Vaivuin sitten pissaamatta takaisin uneen ja jatkoin etsintöjä aamulla. Ei löytynyt. Alkoi jo vähän huolestuttaan, No, lopputulema on että istun nyt tässä rillit päässäni ja pääsin vessaan lauantai-aamuna.

Lapsesta kuoriutui kunnon juntti mökillä ollessamme. Yllään oli kumpparit, takamus polvissa asti lököttävät verkkarit, tuulitakki ja pipo, ja kylläpä hän sulautuikin maalaisympäristön alkuperäisväestöön! Ihan kuin olisi ikänsä asustellut niillä nurkilla. Ehhehe.

Meikä pääsi mukaan Firman Kunnonkohotusohjelmaan. Tulossa on kuntotestiä, kunto-ohjelmaa, tsemppausta, kolesterolitestiä, ruokapäiväkirjan analysointia ja sen sellaista. Ensi huhtikuussa tämä meikäläinen on huippuvedossa! Mahakin on vähintään yhtä timmissä kunnossa kuin Kike Elomaalla aikanaan. (Vaikka lihakset ehkä jää vähän piiloon kun edessä on toivottavasti siinä vaiheessa viitisen kiloa vauvaa & kaikenlaista muuta asiaan liittyvää ainesta.)

Synttärit

Miehellä oli synttärit eilen. Leivoin vuohenjuustopiirakkaa ynnä mansikkajuustokakkua, jotka Muutamat Sukulaiset kävi lotasemassa parempiin suihinsa. Lapsen kanssa lahjottiin Miestä Skid Row -t-paidalla (Youth Gone Wild, ehhehe) ja Kalmydialla. Ipanoidi taiteili oman kortin ja meikä liimas pahville Joogaavan Iskelmätähden kuvan. Armaani oli kovin otettu.

Valokuvatorstai

Uni.

Sunnuntaina

Eilen oli Hyvä Päivä. Sain venyä sängyssä yli yhdeksään kun Mies hoiti aamutoimet Ipanoidin kanssa ja ehdin lukea lehden kaikessa rauhassa samalla kun söin makoisan aamiaisen. Sitten painuttiin pihalle; Mies hakkasi halkoja ja meikä perkasi marjapuskia. Lapsi avusti vuorotellen molemmissa hommissa. Ruuaksi pyöräytin lohimedaljongit kera uusien perunoiden & sitruunakastikkeen, jonka nautittuamme pompattiin autoon ja kurvattiin Koitelin koskia ihastelemaan. Ipanoidi oli ihan innoissaan mokomista kuohuvista vesistä. Takaisin kotiin koukattiin suosikkikahvilmme kautta, missä naatiskeltiin herkusta jos jonninlaisesta.

Illemmalla Mies nikkaroi Ipanalle oman porraskaiteen (Lapsi-riepu meni aikaisemmin portaat mukkelis makkelis ja nyt on nenänpää & otsa ruvella), mä mehustin marjat ja pikku-Rupinokka avusti vuorotellen meitä molempia. Välillä tietty oltiin pusi pusi ja kuti kuti koko jengi.

Oli kiva ja hyvä päivä.

Valokuvatorstai

"Mitä kummaa?!?" pohti hän mielessään kun katsoi isäänsä, joka hyppi intiaanitanssia kalsarit jalassa, venetsialainen karnevaalinaamio kasvoillaan ja silinterihattu päässä.

Kakrujuttuja

Lapsi on löytänyt Uusia Rakkauksia: uimapuku ja ilmapallo. Uikkarit on niin rakkaat että Ipanoidin piti kuljettaa ne rantsureissun jälkeen kaulassa kotiin, ottaa ne viereen yöksi, kuljettaa niitä mukana seuraavana päivänä kun käytiin kaupungilla ja roikottaa niitä messissä vielä pari seuraavaakin päivää. Hetkeksikään hän ei niistä luopunut. Oi nuorta lempeä!

Ilmapallo on toinen suosikki. Voisitä itkun ja surun ja huudon ja elämäntuskan ja kaltoin kohdellun olemuksen määrää kun Kakru lähtee hoitoon ja ilmapallon on jäätävä kotiin.

Nyynytti on innostunut myös potalla istumisesta. Varsinkin housut jalassa. Hän tulee aamuisin ilmapallon, apinan, nukenrattaiden ym muiden tarpeellisten tavaroiden kanssa noin neliön suuruiseen vessaan mamman seuraksi kun itseäni tällään ja istahtaa potalle jutteleen mukavia (=mammammmammm/ iši/ eioo.eioo.eioo./ eieieieieieieiEI). Kun Ipanuksen alaosa riisutaan istunnon ajaksi, niin hän pomppaa pystyyn kolmen sekunnin välein tsekkaamaan josko pottaan olisi ilmestynyt jotain, eikä Taatelia voi ainakaan yrityksen puutteesta moittia, sillä hän tod PINNISTÄÄ naama purppurankirjavana että potta täyttyisi.

Suurta huvitusta Papanalle tuottaa leuanvetotangossa roikkuminen. Hän jaksaa kannatella itseään, naama jälleen purppurankirjavana, muutaman hetken ennen kuin ote pettää. Kaikkein hauskinta roikkumisessa onkin tippuminen iskän syliin, silloin sekä Tangosta Tipahtanut että Vastaanottaja nauraa räkättävät itsensä tärviölle.

Pieni Tyttösemme osaa ilmaista itseään melko taitavasti etusormellaan. Hän osoittaa kylpytakkiaan kun halajaa ammeeseen, takoo jääkaappia kun maitoa tekee mieli, kantaa kengät vanhemmilleen ja nököttää oven edessä kun haluaa ulos, nostaa paidanhelmaa ja menee vessaan kun on asiaa potalle. Likka on perinyt ihan selvästi äitinsä älyn (ja isänsä roikkumislihakset).

Suurin Kehitysaskel on Itse Syöminen. Omalla lusikallaan hän ammentaa ruokaa suuhun silloin kun sille päälle sattuu ja ruoka on mieleistä. Yesh!

Häähääpäivä

Tänään on kulunut kolme kokonaista vuotta siitä kun tahdoimme toisemme Miehen kanssa. Päällimäisenä häähääpäivästä on jäänyt mieleen hirmuinen jännitys, tohina, astelu pitkin kirkon käytävää, itkettäminen, Miehen itkettäminen, suvun itkettäminen, sormus ei mene sormeen, Mies puhaltamassa hikiä sormesta että menisi, Serkkulikkojen kaunista laulua, pitkä suudelma, hääauto ei lähde käyntiin, riisiä joka paikassa, auringonpaistetta, poseerausta, onnea, leijuvaa oloa, ystäviä, naurua, itkua, tanssia, boolia, auringonlasku, hämyinen elokuun ilta, värilyhdyt, kynttilöitä, onnea, biletystä, iloa. Ihana päivä! Mutta onneksi suurin osa aviopäivistä on ollut vielä ihanampia. Arkisia ja joskus tylsiä joo, mutta ihania, koska saan jakaa arjen ja tylsyyden Armaiselaiseni kanssa. Olen onnellinen.

Valokuvatorstai

Tarjolla tuoretta tavaraa! Sitähän kauppahallista mennään hakemaan kun ei haluta ostaa lähisiwan kylmiössä viittä päivää lojunutta nautasikaa. Tämä fakta mielessä ja vesi kielessä marssimme Perheen kanssa Riikan kauppahalliin, jossa tuoreen lihan haju oli melko voimakas 29 asteen helteellä...

Kasvava Lapsi

Taas tuli reilu 1000 kilsaa auton mittariin kun käytiin tsiigaileen kullanhuuhdonnan SM-kisoja Tankavaarassa. Reissu oli sangen onnistunut ja mukava!

Koirat on Lapsen mielestä aivan ihania. Kun näkyvissä on koira, kiekaisee hän korkealta ja kovaa au-au-auuuu. Tankavaarassa oli parhaimmillaan neljä tassuveikkoa yhtä aikaa näkösällä, jotenka Kakrulla oli todelliset juhlat. Kuvan suurempi otus on puolivuotias berhandilainen jota Ipanus ensin vähän arasteli (ja sesse Ipanusta), mutta kohta molemmat kuolasivat kilpaa toistensa päälle. Kun seurueeseen liittyi vielä 11-viikkoinen setteri (ja kaksi spanielia), niin meikäläinenkin oli ihan sulaa vahaa ja kiljuttiin Lapsen kanssa yhteen ääneen au-au-auuuuuu. (Tahdon koiran!)

Ai joo, täytyy onnitella itseäni kun olen niin fiksu ja älykäs ja kiero äiti. Ostettiin nääs Ipanalle nuken istuttavat sateenvarjorattaat ja otettiin ne mukaan reissuun. Siinähän se Kakrun aika sitten menikin kun hän lykkäsi rattaitaan pitkin pihaa. Lisäbonuksena rattaista oli se hyöty, että ne hidastivat Juniorin tahtia ainakin 60% eli hän ei päässyt huomaamatta hukkaan. Haa!

Lapsukainen kasvaa ja kehittyy niin nopeaa tahtia että melkein hirvittää. Hän on oppinut sanomaan isi ja syömään ite omat ruokansa (silloin kun huvittaa). Hän ottaa kyykkyasennon kun kuulee sanan mäkihyppy ja tamppaa niin saakelisti kun joku tajuaa pyytää. Hän osaa avata vetskarin hupparistaan ja riisua sen pois. Ipanus kirkuu korvia vihlovasti jos joku toinen kakru edes aikoo koskettaa hänelle elintärkeää Apinaa tai jotain muuta Lapsen OMAA lelua. Hampaitakin pukkaa; nyt on kolme leipäkirveen alkua näkyvillä. Kuolaneritys on valtavaa.