Se on voima, joka näissä käsivarsissa jyllää!
torstaina, tammikuuta 31
tiistaina, tammikuuta 29
Baarikärpäsenä
Aamulla Pikku-Tatti lauloi autossa ”eioo isi eioo viivi eioo mamma eioo pappa eioo popo...”hyvä biisi. Siitä tulee vielä hitti jonain päivänä.
Viikonloppu oli rankka. Perjantaina herkuteltiin kamujan kanssa fonduulla ja oli lähtä taju kun oli niin hyvää. Lauantaina herkuteltiin kamujen kanssa kiinalaisen keittiön antimilla ja hyviä oli nekin. Ja baarissakin kävi. Oikeestaan kolmessa. Tuli samalla tehtyä kenttätutkimusta siitä kuinka Paikallisissa Juottoloissa hallitaan alkoholittomat drinksut. Miloun baarileidi ei osannut tehdä sellaisia; itse sain antaa reseptin (karpalomehua, spriteä ja mustaherukkamakusiirappia -> NAM!), mutta Tervehovissa osataan. (Ja osataan ottaa hintaa, pieni lasillinen vihertävää lientä maksoi 4,5 euroa!!!) St. Michaelissa tilasin vain appelsiinimehua.
Olipa tosiaan kokemus käydä kuukausien tauon jälkeen kuppilassa. En muistanutkaan, miten ällöttäviä röhnymahaukkoja siellä on kyttäämässä ja olemassa muka vitsikkäänä ja miten ahdasta ja meluisaa voipi olla. Ja vaikka baareissa ei leijaile enää siniharmaata usvaverhoa, ilman haju oli silti kohtuulisen vastenmielinen. Ei ole ikävä baarieloa, ei tod.
Viikonloppu oli rankka. Perjantaina herkuteltiin kamujan kanssa fonduulla ja oli lähtä taju kun oli niin hyvää. Lauantaina herkuteltiin kamujen kanssa kiinalaisen keittiön antimilla ja hyviä oli nekin. Ja baarissakin kävi. Oikeestaan kolmessa. Tuli samalla tehtyä kenttätutkimusta siitä kuinka Paikallisissa Juottoloissa hallitaan alkoholittomat drinksut. Miloun baarileidi ei osannut tehdä sellaisia; itse sain antaa reseptin (karpalomehua, spriteä ja mustaherukkamakusiirappia -> NAM!), mutta Tervehovissa osataan. (Ja osataan ottaa hintaa, pieni lasillinen vihertävää lientä maksoi 4,5 euroa!!!) St. Michaelissa tilasin vain appelsiinimehua.
Olipa tosiaan kokemus käydä kuukausien tauon jälkeen kuppilassa. En muistanutkaan, miten ällöttäviä röhnymahaukkoja siellä on kyttäämässä ja olemassa muka vitsikkäänä ja miten ahdasta ja meluisaa voipi olla. Ja vaikka baareissa ei leijaile enää siniharmaata usvaverhoa, ilman haju oli silti kohtuulisen vastenmielinen. Ei ole ikävä baarieloa, ei tod.
torstaina, tammikuuta 24
Valokuvatorstai
Ou mai gaad! Mitä kummaa minun silmäni näkevätkään!?!(Valokuvatorstain humoristinen haaste.)
keskiviikkona, tammikuuta 23
Autoilija
Eilen lähdin ajamaan kotipihasta ja autosta kuului kummaa kolinaa. Kolisi kun ajoin moottoritietä ja kolisi kun ajoin pikkutietä. Kuikin kaula pitkällä auton alle, mutten nähnyt mitään erikoista. Miehelle viestittelin että mistä tämmöinen voi johtua, muttei hänkään osannut puhelimitse diagnoosia tehdä.
Töistä ajoin kotiin kylmä rinki hanurin ympärillä, että nyt se auto hajoaa ja joku osa lentää vauhdissa irti kun kolisi niin isosti.
Illalla Mies lähti selvittämään syitä. Tuli takaisin. "Olit sitten jättänyt lämmitysroikan autoon kiinni", sanoi hän (naama vähän punersi ja äänen sävy oli kireähkö). Diagnoosi oli siis tehty. Ups.
Töistä ajoin kotiin kylmä rinki hanurin ympärillä, että nyt se auto hajoaa ja joku osa lentää vauhdissa irti kun kolisi niin isosti.
Illalla Mies lähti selvittämään syitä. Tuli takaisin. "Olit sitten jättänyt lämmitysroikan autoon kiinni", sanoi hän (naama vähän punersi ja äänen sävy oli kireähkö). Diagnoosi oli siis tehty. Ups.
tiistaina, tammikuuta 22
Luonnontieteitä
Lapseni Luonnontieteilijä tutkailee ympäristöään tarkkaavaisin silmin. Joka aamu hän luo silmäyksen taivaalle ja toteaa ei oo tai alkaa laulamaan käsillään huitoen, riippuen tähtitaivaan näkyvyydestä.
Lapseni Luonnontieteilijä tunnistaa lintulajit. Niitä on kaksi. Toiset sanoo tituu ja toiset vaaaakk.
Lapseni Luonnontieteilijä tunnistaa lintulajit. Niitä on kaksi. Toiset sanoo tituu ja toiset vaaaakk.
perjantaina, tammikuuta 18
Shes's a Lady
Kuvassa Ipanusksella on yllään itse kokoamansa asusteet: Uusi Kissa-Myssy, pinkit toppakinttaat ja hämähäkkikumpparit. Chic!Hän on NIIN leidi.
Tähän sanoo hän kun katselee aamulla äitinsä meikkaamista ja osoittaa silmäänsä. Ripsiväriä pitää laittaa.
Tähän sanoo sitten osoittaen huuliaan. Huulirasvaa täytyy laittaa. Sitten hän muiskuttaa huuliaan asiaankuuluvalla tavalla.
Tähän sanoi hän eilen ja viittoi kaulaansa kun katseli kuinka mammansa koristi itsensä riipuksella. Helmet oli Ipanallakin kaulassa koko päivän.
Tähän tuumasi Kuukernuppi tänään ja taputti kylkeään kun hoksasi että äiskä otti käsveskan mukaansa. Niin otti Leidikin.
torstaina, tammikuuta 17
maanantaina, tammikuuta 14
Tapahtumia
Miehen kamun synttäreillä käytiin. Lapsi käyttäytyi moitteettomasti. Vanhempiensa kannalta synttärit oli leppoisa tilaisuus, sillä Kakru ihastui Kaverin teini-ikäiseen tyttöön. Tämähän tarkoitti, että Pampula oli vähän väliä kiskomassa Teiniä kädestä ja komentamassa memmii, memmii - ja Teini kipitti. Yhdessä he sitten piirtelivät ja kokeilivat koruja ja leikkivät pehmoleluilla, ja vanhempansa saivat seurustella juhlaväen kanssa.
Saman Päivän Iltana napotettiin Miehen kanssa olohuoneessa, kun Lapsi marssi paikalle kärpäslätkä ja lego kädessään. Ipanus huiski lätkällä ilmaa ja lauloi samalla käsittämätöntä uuuuuaaaaaooooo- tyyppistä tee-se-itse-laulua. Joka kolmannella tahdilla hän nosti legon ilmaan. Laulaessaan hän kiersi rinkiä lattialla olevien lelujen ympäri. Ilme oli hyvin juhlallinen ja silmissään oli hieman lasittunut katse, ikäänkuin menossa olisi ollut jokin ikiaikainen riitti. Meitä Miehen kanssa nauratti ihan hirveästi, mutta Ipanoidi vähät välitti yleisöstä. Kierrettyään ringin noin kuusi kertaa, seremonia oli ohi ja Ylipappi poistui paikalta.
Laatuaikaa Perheen kera vietimme myöskin. Käytiin pulkkamäessä ja paistettiin makkaraa nuotiolla. Oli kivaa, vaikka Ipanaa hieman hirvittikin Iso Mäki. Ei kuulunut naurua kun hän isänsä kanssa kumpareelta laski, mutta makkara maistui sitäkin paremmalta. (Ja hirvittää myöntää, mutta pistän tämän sen piikkiin että raskaana ollessa tulee ihmeellisiä mielitekoja: olisi kauheasti tehnyt mieli ottaa haukku itsekin. Onneksi en kuitenkaan langennut, ei tartte potea makkarakrapulaa jälkeenpäin.)
Ipanalle on tullut muutamia uusia sanoja. Kaikista hauskin hänen mielestään on "vyö". Suu menee vaikka miten päin kun sitä asetetaan lausuma-asentoon. Toinen käyttökelpoinen on "pois" (foneettisesti kirjoitettuna tois). Maisan höhelönä hekotteleva kaveri Keke kuuluu myös repertuaariin muodossa Tete.
Saman Päivän Iltana napotettiin Miehen kanssa olohuoneessa, kun Lapsi marssi paikalle kärpäslätkä ja lego kädessään. Ipanus huiski lätkällä ilmaa ja lauloi samalla käsittämätöntä uuuuuaaaaaooooo- tyyppistä tee-se-itse-laulua. Joka kolmannella tahdilla hän nosti legon ilmaan. Laulaessaan hän kiersi rinkiä lattialla olevien lelujen ympäri. Ilme oli hyvin juhlallinen ja silmissään oli hieman lasittunut katse, ikäänkuin menossa olisi ollut jokin ikiaikainen riitti. Meitä Miehen kanssa nauratti ihan hirveästi, mutta Ipanoidi vähät välitti yleisöstä. Kierrettyään ringin noin kuusi kertaa, seremonia oli ohi ja Ylipappi poistui paikalta.
Laatuaikaa Perheen kera vietimme myöskin. Käytiin pulkkamäessä ja paistettiin makkaraa nuotiolla. Oli kivaa, vaikka Ipanaa hieman hirvittikin Iso Mäki. Ei kuulunut naurua kun hän isänsä kanssa kumpareelta laski, mutta makkara maistui sitäkin paremmalta. (Ja hirvittää myöntää, mutta pistän tämän sen piikkiin että raskaana ollessa tulee ihmeellisiä mielitekoja: olisi kauheasti tehnyt mieli ottaa haukku itsekin. Onneksi en kuitenkaan langennut, ei tartte potea makkarakrapulaa jälkeenpäin.)
Ipanalle on tullut muutamia uusia sanoja. Kaikista hauskin hänen mielestään on "vyö". Suu menee vaikka miten päin kun sitä asetetaan lausuma-asentoon. Toinen käyttökelpoinen on "pois" (foneettisesti kirjoitettuna tois). Maisan höhelönä hekotteleva kaveri Keke kuuluu myös repertuaariin muodossa Tete.
perjantaina, tammikuuta 11
The Grilli
Mies sai eilen Projektinsa päätökseen. Projektin alku juontaa 30 vuoden taa, aikaan jolloin Pikku-Mies kipitti kotiin jääpalloharkkojen jälkeen ja leikkasi ranskanpullasta viisi paksua siivua, voiteli ne flooralla, asetteli päälle kunnon siipaleet gotleria ja juustoa ja työnsi leivät Grilliin. Aijai, kuinka herkullisilta ne maistuivatkaan kylmän kaakaun kanssa! Rasva valui pitkin leukaa kun Pikku-Mies pisteli lämppäreitä parempiin suihinsa.
Viime vuonna tähän samaan aikaan isoksi kasvanut Mies löysi Grillin isänsä kaapista. Vuosien rasvat ja pölyt olivat pinttyneet tahmaksi pintaan ja johto oli haperoitunut, mutta Mies otti Grillin mukaansa.
Kotona hän puunasi ja kiillotti, siveli ja kihnutti, pesi ja putsasi kunnes kromi kiilsi kuin menneinä aikoina. Hän purki sisuskalut osiin ja puhdisti vastukset ynnä ritilät, ruuvasi kaikki likaantuneet osiot irti ja liotti ne hellästi puhtaaksi. Kaiken tämän hän teki menneiden aikojen muistoksi – gotlerilämppärin maku suussaan.
Kun Grilli oli puunattu, kävi Mies kaupassa. Osti tietysti ranskanleivän, tangon gotleria ja köntin edamia, ihan niinkuin silloin Kauan Sitten. Viipaloi ja siivutti, kasasi leiviksi ja työnsi Grilliin. Töpselin työnsi seinään ja nenä luukussa kiinni odotti ihania aromeja. Mutta! Grillistä alkoikin nousta käry! Kohta jo lieska leihahti sähköjohdon liitoksesta! Katso ja pala!
Pettymys on liian laimea sana. Tarpeeksi voimakasta ei liene olemassakaan. Ei saanut Mies lämppäreitä, ei valunut rasva leukaa pitkin ja kuolakin kuivettui liekkien loimotessa. Grillin suruisa Mies työnsi piiloon kaapin perälle.
Mutta! Eilen Mies osti uuden johdon! Kiinnitti sen Grilliin! Teki uudet leivät! Ja söi ne! Ja juustossa oli Juuri Se Oikia Maku! Mieheni oli onnellinen!
Viime vuonna tähän samaan aikaan isoksi kasvanut Mies löysi Grillin isänsä kaapista. Vuosien rasvat ja pölyt olivat pinttyneet tahmaksi pintaan ja johto oli haperoitunut, mutta Mies otti Grillin mukaansa.
Kotona hän puunasi ja kiillotti, siveli ja kihnutti, pesi ja putsasi kunnes kromi kiilsi kuin menneinä aikoina. Hän purki sisuskalut osiin ja puhdisti vastukset ynnä ritilät, ruuvasi kaikki likaantuneet osiot irti ja liotti ne hellästi puhtaaksi. Kaiken tämän hän teki menneiden aikojen muistoksi – gotlerilämppärin maku suussaan.
Kun Grilli oli puunattu, kävi Mies kaupassa. Osti tietysti ranskanleivän, tangon gotleria ja köntin edamia, ihan niinkuin silloin Kauan Sitten. Viipaloi ja siivutti, kasasi leiviksi ja työnsi Grilliin. Töpselin työnsi seinään ja nenä luukussa kiinni odotti ihania aromeja. Mutta! Grillistä alkoikin nousta käry! Kohta jo lieska leihahti sähköjohdon liitoksesta! Katso ja pala!
Pettymys on liian laimea sana. Tarpeeksi voimakasta ei liene olemassakaan. Ei saanut Mies lämppäreitä, ei valunut rasva leukaa pitkin ja kuolakin kuivettui liekkien loimotessa. Grillin suruisa Mies työnsi piiloon kaapin perälle.
Mutta! Eilen Mies osti uuden johdon! Kiinnitti sen Grilliin! Teki uudet leivät! Ja söi ne! Ja juustossa oli Juuri Se Oikia Maku! Mieheni oli onnellinen!
torstaina, tammikuuta 10
Valokuvatorstai
Martta torkahti hetkeksi kirjansa ääreen ja näki unen aikoja sitten viimeisen lypsynsä lypsäneestä kantakirjalehmästä Mansikista. Sillä oli niin hyvät utareet ja lempeä luonne. Vai oliko se sittenkin Mielikki? Vai Kielikki? Mustikki? Vatukki? Jumaliste, kuka niitä kaikkia enää muistaa...
tiistaina, tammikuuta 8
NAM
Eilen kun käytiin ruokakaupassa, Ipanus sai omat kärryt työnnettäväkseen. Voi iloa ja onnea! Silmät kiiluen hän kurvaili kärryillään pitkin käytäviä, osoitteli hyllyjä ja tahtoi tavaraa TÄHÄN. Kaikista mahtavinta oli kun isänsä läiskäsi kilon paketin nakkeja pikku-kärryyn. NAM tuumasi Pallovarvas ja hihkui päälle. Kotimatkalla hän sanoi varmuuden vuoksi ainakin viisitoista kertaa NAM NAM N-A-M.
Aamulla menee ulkokuteet vähän paremmin päälle, kun äiskä laulaa soihdut sammuu –sävelellä joka vaatekappaleesta miten ne puetaan tyyliin ”ken-gät-jal-kaan pistää pikku tyttö, piiik-kuuu tyyyt-tööö, tip-tap-tip-tap tipetiti-tip-tap...” Aika pitkä biisi näin pakkasella.
Aamulla menee ulkokuteet vähän paremmin päälle, kun äiskä laulaa soihdut sammuu –sävelellä joka vaatekappaleesta miten ne puetaan tyyliin ”ken-gät-jal-kaan pistää pikku tyttö, piiik-kuuu tyyyt-tööö, tip-tap-tip-tap tipetiti-tip-tap...” Aika pitkä biisi näin pakkasella.
keskiviikkona, tammikuuta 2
Draamaa
Lapsi oppi uuden sanan Uuden Vuoden kunniaksi: PAHHAA. Ja se lausutaan ainakin neljällä hoolla, ei millään kirjakielellä nääs.
Hän on myös alkanut käskyttään kaikkia ympärillä olevia. Meinasi melkein hävettää kun vuoden vaihteessa käytiin Kaiffarin Vanhempien luona kylässä ja muut istuskeltiin olohuoneessa, niin Tatti pökötti keittiöön, jossa Rouva oli laittanut serviisit pöytään, kapusi tuolille ja osoitti mehulasia ja komensi TÄHÄN. On meillä hyvin kasvatettu Lapsi...
Tähän kajahtaa ilmoille ainakin sata kertaa päivässä. Voisi jo hissukseen alkaa käyttään jotain muutakin sanaa tuo Lapseni mun.
Vuodenvaihde vietettiin siis Ulkopaikkakunnalla. Sinne lähteminen oli varsinainen episodi. Mainitsin ennen starttia Miehelle eräästä Asiasta, jolloinka hän veti herneen syvälle klyyvariinsa ja ilmoitti 50 db:n voimalla ettei lähde mihinkään ja mene yksinäsi. No, pakkasin Lapsen ja tykötarpeet autoon ja ajoimme Ulkopaikkakunnalle marttyyrin elkein.
Tunteroisen päästä Mies soittaa että ”ototko nakit mukaan”. Myönsin ja Rakkaani päätti puhelun näyttävästi tuut-tuut-tuut –ääneen. Kohta hän ilmestyi paikalle, mutta nakkikeskustelu oli viime vuoden viimeinen.
Draamaa pitää olla elämässä, muuten olisi tylsää.
Hän on myös alkanut käskyttään kaikkia ympärillä olevia. Meinasi melkein hävettää kun vuoden vaihteessa käytiin Kaiffarin Vanhempien luona kylässä ja muut istuskeltiin olohuoneessa, niin Tatti pökötti keittiöön, jossa Rouva oli laittanut serviisit pöytään, kapusi tuolille ja osoitti mehulasia ja komensi TÄHÄN. On meillä hyvin kasvatettu Lapsi...
Tähän kajahtaa ilmoille ainakin sata kertaa päivässä. Voisi jo hissukseen alkaa käyttään jotain muutakin sanaa tuo Lapseni mun.
Vuodenvaihde vietettiin siis Ulkopaikkakunnalla. Sinne lähteminen oli varsinainen episodi. Mainitsin ennen starttia Miehelle eräästä Asiasta, jolloinka hän veti herneen syvälle klyyvariinsa ja ilmoitti 50 db:n voimalla ettei lähde mihinkään ja mene yksinäsi. No, pakkasin Lapsen ja tykötarpeet autoon ja ajoimme Ulkopaikkakunnalle marttyyrin elkein.
Tunteroisen päästä Mies soittaa että ”ototko nakit mukaan”. Myönsin ja Rakkaani päätti puhelun näyttävästi tuut-tuut-tuut –ääneen. Kohta hän ilmestyi paikalle, mutta nakkikeskustelu oli viime vuoden viimeinen.
Draamaa pitää olla elämässä, muuten olisi tylsää.
Valokuvatorstai
Torstaina 1.1.2008 palasimme kotiin vuodenvaihteenvietosta ja Nyyterö säntäsi saman tien uuden Lempilelunsa kimppuun. Arki alkoi klo 16:02.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)