Niitä näitä

Eilen vierailtiin Taatelin kanssa Ihan Pikkuisen Vauvan luona. Kylläpä hän olikin pieni! Syntyissään 4 viikkoa sitten Heppu painoi vaivaiset 2,5 kg ja vaikka pötrikkä oli saanut kilon verran painoa lisää, ei hän siltikään painanut ollenkaan kun häntä sylissä pidin. Ihana Pikkuinen Poika! Tuli melkein vauvakuume!

Tänään on hoidettu vauvoja ihan urakalla. Ipana on pessyt pyllyjä (nyt hän taitaa senkin sanan, toim. huom) ihan urakalla. Hän asetteli myös unikaverinsa päikkäreille, tyynyt ja karvaoliot aseteltiin hyvin harkiten oikeaan muodostelmaan:

Päivän kruunasi Miehen loman alkamisen kunniaksi nautittu päivällinen Kreikkalaisessa Ravintolassa. NAM! Jälleen kerran olin rinta rottingilla Lapseni takia, hän kun käyttäytyi täysin moitteettomasti ja tuotti vanhemmilleen silkkaa iloa ja kunniaa. Vai kuinka moni 2-vuotias syö suvereenisti mustekalarenkaita etnisessä ravintolassa, sekä veitseä että haarukkaa käyttäen?

Tekemistä

Kyllä on meikäläisen kekseliäisyys koetuksella päivisin. Pitää kertakaikkiaan potkaista aivosolua perssiille, että jotain tekemistä saan kehiteltyä. Jos jäädään Ipanan kanssa kotosalle tuupoileen, niin pöljäksi tullaan molemmat.

Eilen käytiin shoppaamassa (pimennysverhot, alennuskuteita) ja tänään en tiedä mitä. Huomenna tulee Kaiffari kylään ja sitten me mennään porukalla visiitille Kaverini kuukauden ikäistä Vauvaa katsomaan. Ylihuomenna on onneksi melkein viikonloppu ja Miehen loma alkaa!

Aamulla kun heräiltiin Ipanoidin kanssa, kertoi hän hauskan vitsin. Ensin tuumasi puuoa. Sitten taputti päälakeaan ja sanoi puuoa päähän - eeeeeiiii! Kyllä me naurettiin!

Huiii!

Ensin vetkuiltiin koko perhe yövetimissä kahteen asti ja sitten vetästiin ulkoilukamppeet niskaan. Kurvattiin Virpiniemeen laskemaan mäkeä. Mies hihkuin innosta kun nappasi Ipanuksen pulkkaan ja sai syyn tulla syöksylaskua Kaikkein Suurimmasta Mäestä. Ipanoidi ei tykännyt. Hänen makuunsa 0n enempi loivat ja pitkät laskut. Sellainenkin nyppy onneksi löytyi, ja se sai Taatiaisen hirisemään innosta.

Noin 10 minsan mäenlaskuhommien jälkeen käytiin syömässä munkkia, makkaraa, kahvia ja mehua. Miljöö oli mitä miellyttävin: kafeterian seinät oli koristettu erinäisillä täytetyillä faunan edustajilla. Voi visto!

Vauvanhoitohommia

Ipanuksesta on kehkeytymässä oivallinen Pikkuapulainen vauvanhoitohommiin. Hän treenaa ahkerasti viiden (!) nukkensa kanssa. Tänään aamulla hän nuuski nokka nirpussa erään vauvansa hanuria ja ilmoitti että ä-ää on housuissa. Vauvalta riisuttiin vaippa ja Kakru kiikutti nuken jaloista roikottaen pyllyn pesulle vessaan. Hän työnsi vauvan koivet vesihanan alle ja sanoi tssssss. Pesun jälkeen Ipanoidi pyyhkäisi hoidokkinsa hanurin kuivaksi lattialla lojuvalla villasukalla, ihan noin vaan nupikseen. Sitten beibille laitettiin vaippa. Niin se homma hoituu kun on Tekijätyttö asialla!

Raidehommia

Käytiin shoppaamassa Koko Perheen Tavaratalossa. Tarkoitus oli hommata Ipanoidille puna, hän kun on hokenut junaa muutaman päivän ja viritellyt leikkiautoistaan raidekulkuneuvoja. Junarata sitten ostettiin. Koska aina kun käymme KPTT:ssa, Mies joutuu ostohysterian valtaan, joten muuan muu tarpeellinen tavara lähti myös völjyyn, :
- roskapusseja
- kulmamitta
- paineella pruutaava kannu
- puolitoistametrinen vatupassi
- puolitoistametrinen metalliviivain
- lasinpesunestettä
- ikkunanpesuainetta
- tuulilasinpyyhin
- kumihanskat
- muovimukeja
- kuusi kappaletta ruuansäilytyspurkkeja

(Ja tämä on vielä pientä. Nyt ei sentään ostettu muutamia kappaleita ruuvimeisseletä, hylsyjä, poranteriä, meisselinteriä, pihtejä tai erinäisiä sirkkeleitä, jyrsimiä, poria, hiomakoneita tai sen sellaisia.)

Kotia kun päästiin, Ipanus ja Mies joutuivat junahysterian kouriin. Paketti piti avata ja raiteet virittää tsukutsukukuntoon ennen kuin edes kauppakasseja sai purettua. Nyt on puna puuskuttanut eestaas. Mies yritti luovuttaa leikit kun polvet ei kuulemma kestä, mutta Ipanoidi ei anna periksi. Haa!

Äitinä olemisen ihanuus

Ah tätä äitinä olemisen ihanuutta! On ihan sama mitä teen tai varsinkin en tee, osakseni saan vain huutoa, itkua ja kiukkua. Mulla on melko pitkä pinna, mutta tänään se on ollut koetuksella. Muutaman kerran omatunto on pistänyt jääpiikillä suoraan ydinhermoon kun Kiukku-Ipana on katsonut kyyneleisin silmin ja räkänokka kiiltäen mua ja sanonut hyvin vetoavasti antetti. Ilman sen kummempaa syytä. Ja niin on äiti palautettu ruotuun.

Onneksi on olemassa Maisa-dvd:t. Sellaisen kun pistää pyörimään, niin Kiukku-Ipana on edes hetkisen verran onnellinen, suorastaan hymy huulilla. (Huuto onkin kaksi kertaa kovempi kun filmi loppuu. Jippii!)

Uhmalökääjä

Taitaapi olla Uhmaikä. Viimeaikoina on joka päivä kuulunut "ninun" heti, jos joku muu kuin Taateli on koskenut hänen omaisuuteensa. "Anna" on hirmuinen mahtikomento, jota Jälkeläinen toitottaa vähän väliä. Jos ei käsky tepsi, Ainavalmiit Krokotiilinkyyneleet vierähtää poskille nanosekunnissa Kaamean Huudon saattelemina. Ja ilme on NIIN surkea, ettei kurjempaa voisi olla. Melkein säälittää.

Hoitotäti on onnistunut tapakasvatuksessa ihailtavasti. Ipana heitti mua pallolla päähän. Sanoin aijai, jolloin Taatiainen kipitti luokseni, puhalsi pipikohtaan ja sanoi "antetti" samalla kuin halasi. Anteeksi hän pyysi monta kertaa. Olin vähän äimänä moisesta oma-alotteisuudesta, koska anteeksipyyntöjä ei ole kotosalla tarvinnut harrastaa (toistaiseksi) kuin pari kertaa ja niistäkin on aikaa.

Sattuipa tänään Suuri Kakkapamaus. Juniorilla oli viikonvaihteessa kuumetta, mutta se meni ohi. Mahakin meni kuralle, mutta silti lökä ei ole kulkenut kolmeen vuorokauteen. Ruoka on maistunut paremmin kuin hyvin, joten odoteltiin Miehen kanssa varsinaista sontapommia ja vedettiin jo melkein pitkää tikkua siitä kumpi saa kunnian siivota Haisulin. No, yllättäen se ilo sattui meikäläisen kohdalle. Pato laukesi rymisten nääs ja sain kaapia sitä ittiään melkein kainaloista asti. Herkkua mun ylikierroksilla käyvälle hajuaistille...

Laatuaikaa

Tänä aamuna tuli todistus sille, että lapset tod herää viikonloppun aikaisemmin kuin viikolla, ihan vaan siksi kun viikonloppuna saisi nukkua. Taateli nääs ponkasi menneenä lauantaina ja sunnuntaina ylös klo 7 reikäreikä, mutta tänään hän uinui levollisesti siihen asti, että kello näytti 8:40. Luxusta!

Työasiat on pudonneet mielestä kuin kaupungin työntekijän rukkaset. Aivot on silti jonkinlaisessa välitilassa; eivät ole sopeutuneet kotiäitiyteen, mutteivät ole enää uraäitimoodissakaan. Ipanalla on ikävä Hoitotätiä, hän kyselee muutamia kertoja päivässä 'oitäti?, jotenka opettelemista on meillä molemmilla. Paitsi ettei Kakrun hoitosopimusta ole vielä irtisanottu, Täti on lomalla ja sen jälkeen Perheemme Pää on lomalla, jotenka vietämme Ipanoidin kanssa laatuaikaa ainakin kolme viikkoa. Sen jälkeen tarkastellaan tilannetta uudelleen.

Lapsemme on aivan suvereeni muusikko. Hän laulaa loilottaa aina kun on mahdollisuus, mutta nyt hän on myös alkanut säestää laulujaan! Pimatsu ottaa plektran käteen ja näppäilee sointuja isänsä ukulelesta samalla kun laulaa. Vanhempansa ovat aivan myytyjä moisen lahjakkuuden edessä. Kohta me aletaan hommaan levytyssopimus!

Uudet tuulet

Meidän Perhe on siirtynyt Uuteen Aikakauteen: mä jäin äitiyslomalle. Onpa outoa olla kotona. Ja tätä outoutta piisaa muutamia kuukausia eteenpäin. On vähän sellainen olo, että millehän alkais. Hirveästi olisi tekemistä, mutta etupallo rajoittaa jonnin verran liikeratoja. Ja Ipanus - tuo Alati Ahkera Pikkuapulainen.

Tänään käydään Ipanoidon kanssa Työpaikalla kakkukahvilla ja sanomassa heipat. On vähän haikea olo kun elämään tulee aivan kammottavan suuri sosiaalinen tyhjiö ilman työkavereita. Vaan toisaalta, kohta sen tyhjiön täyttää maidolta tuoksuva pikku Tuhnuke tämän toisen Taatelin lisäksi ja saan olla ihan kokopäiväisesti täiti. :o)

2 vuotta

Pikku-Taateli vietti 2-v synttäreitään eilen. Vieraita kävi ja lahjoja tuli. Kakkua ja sipsejä ja omppupiirakkaa ynnä juustopalleroita syötiin. Mehua meni monta kannullista. Coctailpiirakat ja kylmäsavulohirieskarullat tyydyttivät suolaisen nälän. Kahvinkeitin kävi kuumana.

Taatiaisella oli leikkikavereita aamusta iltaan ja kylläpä hän leikkikin! Hän hoiti tyttökaverien kanssa vauvoja (katras on kasvanut nyttemmin neljään yksilöön) ja rakensi leegoilla. Hän istui serkkupoikien kanssa muovilaatikossa ja luki kirjoja. Hän lauloi ja tanssi, hyppi ja heilui. Ja koska hän on jo Iso Tyttö, syöttötuolista poistettiin etukaari. Hän siis ei enää istu syöttötuolissa, vaan Isojen Tyttöjen Tuolissa!

Tänään juhlat jatkuu hoitopaikassa ja illalla saapuu sukulaisdelegaatio osoittamaan kunnioitusta 2-vuotiaalle Prinsessalle. Aamulla käytiin neuvolassa toteamassa, että kasvua tapahtuu kaikkien hyväksyttyjen standardien mukaisesti.

Valokuvatorstai

"Istuudun penkille tarkastelemaan listaa. Arvioin sitä pitkään. Lista on rehellinen. Olen tyytyväinen siihen. Kenties etsimäni esine on olemassa, kenties ei. Se ei ole kovin tärkeää. Mutta lista on tärkeä. Sillä huomiolla on minulle merkitystä. Se on todella arvokas."

Erlend Loe: Supernaiivi (Like 1998. Suomentanut Outi Menna. Alkuteos Naiv. Super.1996)

Kukahan tekis?

Iapnus on laulutaiteilija! Hän laulaa laulamasta päästyäänkin. Uusin biisi on ”Tule tänne”. Lyriikat menee näin: tuu tänne, tuu tänne, tuu tänne tuu tänneeee.

Puhe on loikannut suuren harppauksen eteenpäin. Taaatiainen yhdistelee kahta ja vahingossa kolmeakin sanaa ja lausuu 3-tavuisia sanoja, tai ainakin yhtä: paapula (eli pampula).

Sunnuntaina Ipanus täyttää 2 vuotta. Niin iso tyttö jo! Vähän on mietityttänyt juhlatarjoomukset, mutta menu alkaa olla reilassa: kylmäsavulohireiskarullia, coctailpiirakoita munavoin kera, kakku, omenapiirakkaa ja sen sellaista. Vieraita on kutsuttu ja lahja on hommattu. Vielä kun joku toteuttaisi leipomiset ja rieskojen rullaamiset ja siivouksen, niin oltaisi voiton puolella.

Mies oli alkuviikosta naama messingillä kun ryskyautonsa meni katsastuksesta läpi. Eka yrittämällä leima jäi kiinni niinkin triviaalista seikasta kuin takajarrut: niitä ei ollut kuulemma ollenkaan...