Ontelo olo

Eräänä päivänä mentiin Esikoisen kanssa puistoon. Hiekkalaatikon reunalla istui rivissä Äitejä tyylikkäissä peakin ja niken tuulipuvuissa. Koodiin kuuluu näemmä keltakultaa vasemmassa nimettömässä ja lenkkarit. Mulle tuli jotenkin ontelo olo, ahdistus suorastaan. Tuonnekko munkin pitäisi mennä? Farkut, huppari ja valkokulta ei jotenkin kuulu joukkoon. Plääh.

Valokuvatorstai

Jo joutui armas aika...

Uhmaa

Ollaan vietetty Perheen kanssa lokoisaa kotielämää. Grillattu ja chillattu pihalla, nautiskeltu yhteispäikkäreistä koko poppoo samassa punkassa, tehty puutarhahommia ja oltu vaan. Ei ole ollut kiire mihinkään, yhdessäoloa vain. Mukavaa. On tuntunut ihan lomalta.

Esikoisesta on tullut loistava Isosisko. Hän vain halaa ja pusuttelee Vauvaa. Paitsi että kun tänään häntä komensin, niin meinasi uhmasuutuksissaan läimäistä Pikkusiskoa...

Uhma on tosiaan välillä isompaa ja välillä pienempää. Suurimmaksi osaksi se ilmiintyy inttämisenä ja jääräpäisyytenä; kun Ipanus Päättää Mennä Puihin, hän kans menee puihin (eli lähimetsään keräämään käpyjä), ankarista kielloista huolimatta. Itku on myös herkässä. Valtavat kyyneleet vierii poskille oitis, kun Kakru katsoo niiden auttavan asiaansa. Ja huuto sopii volyyminsa puolesta kyynelien kokoon.

Valokuvatorstai

Haasteena 2. Kuvassa perheemme Pikku-Kakkonen kahden päivän ikäisenä seitsemän päivää sitten.

Havaintoja menneiltä päiviltä

Sattuneesta syystä vietin likipitäen koko viime viikon tutustuen kunnaliseen sairaanhoitosysteemiin. Pari havaintoa siltä ajalta:

Tuli Uusi Huonetoveri. Tuli yö. Tuli ikävä Miestä. Onneksi Uusi Huonetoveri kuorsaa samalla nuotilla kuin Petikaveri kotona. Ikävä helpottaa vähän. Puolen tunnin kuluttua ikävä helpottaa niin paljon, että olisi tehnyt mieli käydä törkkäämässä Uutta Huonetoveria nyrkillä. Ihan kuin Petikaveria kotona.

--

Tuli toinenkin uusi huonekaveri. Teiniäiti. Raukka, on ihan kauhean kipeä ja ihan pihalla. Teini-isä ja Anoppi (täysi-ikäinen) tulivat häntä tervehtimään. Teini-isä ei paljon porissut. Oli ihan pihalla hänkin, niittivyökin näytti eksyneen väärään paikkaan.

Nuorenparin Vauvalle tuli nälkä. Teiniäiti on imettänyt vasta kerran aikaisemmin. Hoitaja saapuu avustamaan neuvotonta äitiä, mutta suurimmaksi ääneksi nousee Anoppi, neljän lapsen kaiken kokenut äiti. Ota rinnasta kiinni! Eikö se vauva ota sitä? Auta nyt vähän! Mulla kyllä heti lähti maito nousemaan vaan eihän se kaikilla heti... No nyt se ottaa sen! Nosta sitä tissiä! Mulla oli kyllä maitoa, sitä kyllä piisasi... No eikö se nyt ala?

Ilmassa leijuu hiljaista tuskaa, eikä se johdu pelkästään Teiniäidin kipeästä piparista.

Äitien Päivänä

Äitienpäivänä mulle tuotiin hieno itse taiteiltu kortti ja lasi appelsiinimehua sänkyyn. Herkullinen aamiainen tarjoiltiin keittiössä. Ipanus oli ihan onnessaan kun sai antaa mulle lahjan, aivan sigamageen käsveskan. Laukku olikin sitten niin hieno, että Ipanoidin oli itse saatava kanniskella sitä ympäriinsä.

Kävin Mummon luona toivottamassa äitienpäivää. Mummo-riepu oli kaatunut edellisenä iltana ja käynyt sairaalassa mutkan paikattavana. Kasvot ovat kamalan näköiset, onneksi en ottanut Ipanaa mukaan tervehdyskäynnille kun hän pelkää Mummoa muutenkin. Tuli taas niin paha mieli käynnin jälkeen. On äärettömän surullista seurata sivusta kun ennen elinvoimaisen ihmisen olemus kuihtuu kaikin puolin. Mummo oli meikäläisen lapsuudessa ja nuoruudessa mun elämän tukipilari ja Kaikista Tärkein Ihminen, ja nyt mulla on koko ajan huono omatunto kun pakoilen hänen kanssaan olemista. Mutta en vain pysty siihen, käy liian kipeää.

Illalla käytiin vielä kukittamassa Anopin hauta, omaa äitiäni muistelin ihan muuten vaan. Ikävä on. Varsinkin nyt, kun Pikkukakkosen syntymä on tuntien päässä, olisi ihan kiva jos äiti olisi saatavilla. (Ja onhan hän jossain pilven päällä, vetää tupakkaa ja naureskelee ironiseen sävyynsä, tekee taivastovereille sarkastisia huomautuksia maanpäällisestä menosta ja huokailee kun hänellä on niin fiksut lapset ja mahtavat lapsenlapset.)

Puutarhausta ja sen sellaista

Menin noutamaan Ipanoidin hoidosta. Saman tien kun astuin portista pihalle, kipitti Likka ja Hoitotäti ovelle. Siellä oli kukkapaketti odottamassa äitiä. Ihqua! Ipanoidi ei millään halunnut luovuttaa lahjaa mulle vaan puristi aarretta omassa kädessä kotia asti. Kotiinlähtökin oli ihmeen helppo, ei tarvinnut houkutella ollenkaan kun Töötti jo hoki että tottiin, mimmii tottii. Kotona istutettiin orvokki purkkiin ja voi sitä intoa, millä Pikku-Puutarhuri kasvista kasteli!

Mies on saanut purettua kellarin eristykset ja ihan hyvältä vaikuttaa. En usko, että kosteus on muualla kuin seinien ja lattian pinnassa. Jo parin päivän tuuletus on hävittänyt hajua kovasti.

Miehen ryskäauto on ollut tämän viikon Miehen Veljellä lainassa. Edellisen lainauksen jälkeen MV kiikutti omenahyvekakun, tästä kerrasta saatiin mansikkakakku. Oi namitsi nam! Korkkasin herkkupalan Ipanan kanssa ja meidän kielet meni ihan solmulle kun maistui niin hyvältä. (Mies on kans suu messingillä kun ei tarvi leipoa äitienpäiväkakkua.)

Naama punottaa pihahommien jälkeen. Haravointia harrastin ja kukkien istuttamista. Saas nähdä miten uudenkarheille alppikärhöille käy, ne kun on hollantilaista alkuperää. Ipanuksen kanssa tehtiin taas ainakin viiskytä hiekkakakkua ja saatiin tuhrattua mitättömään pikku kävelylenkkiin 40 minsaa. Tätelee ite kun on päivän motto.

Uusi projekti

Että se siitä kesästä. Eilen tuli vessapaperiarkin kokoisia räntähiutaleita, tänään on ollut hiivatin kylmä viima. Höh. Onneksi ehdittiin saada pihahommat valmiiksi. Ja jottei tekeminen loppuisi, aloitti Mies tänään kellarin fiksaamisen. Edellinen asukas on fiksusti eristänyt kömmänän kellarin nurkkaan ja tehnyt liian visua työtä kun ei ole jättänyt seiniin minkäänlaista tuuletusrakoa. Levyjen alta paljastui kostuneita villoja ja märännyttä koolaustolppaa, mutta eiköhän rakenteet ole ihan ok. Annetaan kuivua kesän ajan ja pydetään mittamies syssymmällä käymään.

Ipanalla on alkanut kyselykausi. Titä tämä on? Titätämäon? Titätämäonnnnnn? TITÄ tämä on? kysyy hän kaikista asioista, tutuista ja tuntemattomista. Hauskan kuuloista kun intonaatio on aivan kuin syntyperäisellä ranskattarella.

Arska mollottaa

Varjon puolella on 20 ja risat lämmintä. Auringoissa on varmaan 50 astetta. Pitää välillä huilata sisällä ettei iske läkähdys. Meitsin nenä punottaa sekä ultravioletista että ankarasta niistämisestä, Ipanukselle on tulossa pisamia. Aika söpöä. Niinjoo, niistää pitää vähän väliä. En tiiä onko tämä jotain allergiajohdannaista vai mitä, mutta Kakrun nenä valskaa myös. Viime yö sentään saatiin nukuttua lääkkeen avulla, sitä edellinen oli yhtä itkua, rohinaa ja huutoa.

Aitaprojekti etenee. Enää yksi elementti puuttuu, ja portit. Hiekkalaatikko on valmis, hiekat on haettu ja ekat leikit leikitty. Ennen kuin Neiti Hienohelma menee hiekkikselle, pitää hänen vaihtaa crocksit kumppareihin (reikäkenkiin menee 'iekkaa) ja käsiin pitää laittaa papaset ettei sormet sotkeennu. On hän NIIN tyttö ettei tytömpi voisi olla, mutta pieni Tyttönenhän hän onkin.

Pikkuisia oravia on taas pihapiirissä. Yksi loikkasi piiloon portaiden alle kun kävelin sisään ja kohta se rapisteli ulkoeteisessä. Läimäsin välioven oitis kiinni kun silmissä vilahti visio tappajaoravasta puolustautumassa, ts roikkumassa talttahampaillaan mun kaulasuonessa kiinni. Tai jos ei ihan tappajaorava olisi tuo otus ollut, niin varmasti kuitenkin olisi hilipassut sisään ja loikkinut pitkin verhotankoja hätäkakkaa joka paikkaan ruikkien.

Kesän Alku

Näillä näppäimillä julistan Kesän Alkaneeksi. Todisteena siitä esittelen Miehen palaneen selän, Ipanan ruskettuneet posket ja omat päivettyneet käsivarteni. Kaikki edellä mainitut osaset olivat vielä toissa päivänä valkeat kuin lumi nääs.

Wappu meni ihan kokonaan kotinurkissa hääräillessä. Hirveästi ollaan saatu aikaiseksi! Kartanolla kököttää nyt hiekaton laatikko ja kukaton toinen laatikko ja pätkä aitaa paikoilleen viritettynä. Uusi Grilli on sisäänajettu ja kavereita kestitetty ynnä saunotettu. Mukava vappu on ollut, vaikka eihän tästä ilman Tapaturmaa selvitty...

Mies takoi kenttään aidantolppia, laudanpätkä oli metallijalan suojana. Kuten arvata saattaa, se laudanpätkä pomppasi iskun voimasta Rakentajan otsaan ja nyt on kolme komeaa vekkiä otsikossa. Saas nähdä millaiset mustelmat muotoutuu. Kiva on töissä selitellä vapputoilailuja. Kukaan ei varmasti usko mitä Aikuisten Oikeesti tapahtui. Ehhehe.

Valokuvatorstai

Aatteen paloa! Sisäistä valoa! En ikinä rakenna taloa!