Kuvataiteilija Ipanus

Isosisko tykkää valokuvauksesta. Varsinkin kun saa itse ottaa kuvia. Ohessa on eilisen valikoiduista paloista tehty kollaasi:

1. Nukenrattaat, joilla Pikkusiskokin saa leikkiä. Ne toiset, paremmat, on yksinoikeudella varattu Taiteilijalle itselleen. Nyt työn alla on nukenVAUNUJEN hankinta eli kun Ipanus ei ime sormia, saa hän siitä merkin ja kun taulukko on täynnä, saa hän suuresti himoitsemansa vaunut.

2. Kuvataiteilijan omakuva peilin kautta.

3. Uusi Amme, josta on sisustettu laiva tyynyjen avulla.

4. Lähikuva mopon naamasta. Äiti kato, hinan hölmön näkönen!

5. Pikkusisko.

6. Äiti kato, Lutikan yksi silmä. (Toisessa silmässä leiskuu varmasti vieläkin salamavalo kun noin lähellä on räpsäytetty.)

7. Pikkusiskon kalju. (Kuules, eihän sisko enää ole kalju, kato vaikka, päässä on jo paljon hiuksia. Ei oo, sanoo Ipanus. Jahas sanoo äiti.)

8. Lutikainen roikkuu. (Äiti nosta minutkin väälin päin! Ja sitten Kuvaajatar piti luovan tauon väärinpäin.)

9. Nojatuoli.

10. Tuoli, lipasto ja matto.

11. Uusi amme ilman tyynyjä. (Vihdoinkin sain hommattua toisen ammeen. Kylpemisestä tuli heti paaaaaaaaaljon hauskempaa kun molemmilla jälkeläisillä on omansa.)

12. Leikkihuone. (Ipanoidi on erityisen kunnostautunut tilojen kuvaamisessa. Olohuoneestakin on noin 20 kuvaa eri kulmista otettuna.)

13. Mopo ja kato äiti siinä on musiikkia. (Kuvataiteilija painoi ainakin viisi kertaa mopon nenää ennen kuin onnistui tallentamaan ränkytyksen tahdissa vilkkuvan valon muistikortille.)

Toivottavasti valokuvaus jaksaa kiinnostaa vielä teininä ja siitä eteenpäin. (Mun taitaa olla parasta hommata kunnon kalusto, ettei innostus ainakaan välineiden takia lakkaa. Haa!)

Loppukesän luontoretki

Vietettiin alkuviikosta mukavaa perheaikaa ja käytiin Koitelissa. On se vaan kiva paikka! Lutikaattori tuijotti huuli pyöreänä koskien kuohuja ja Isosisko löysi vaikka miten jänniä kivenkoloja tutkittavaksi. Aikuisväestön sielu lepäsi kauniissa maisemissa.

Valokuvatorstai

Haaste: Katso kuvaa, jatka tarinaa. Mitä tulee mieleen?

Mihin se mun kolmas tutti jäi?! Se mansikanmakuinen? ÄITI! Jäikö se mökille??!

Ylös- ja eteenpäin

Lutikaattori oli eka kerran yötä kaukana kaukana vanhemmistaan, vaan eipä se häntä paljonkaan haitannut. Iltapala oli maistunut ja unille oli hän taintunut ilman mitään heikkoa. Mahtihomma.

Isosisko oli yökylässä mukana, ja hyvin oli viihtynyt myös hän. (Sillä aikaa kun lapset nukkuivat Tätinsä valvovan silmän alla, vanhemmat rilluttelivat ja hilluivat ankarasti. Miehen tasavusoikymmenjuhlat nääs.)

Nappanahka on alkanut harjoitella Seisomista. Ilman tukea siis. Sängyn päällä se sujuu parhaiten kun ei ole pelkoa kolhuista pyllähdyksen sattuessa, ja niitähän sattuu paljon. Laitettiin harjoitusalustaksi patja olkkarin lattialle ja siinäpä onkin treenattu ankarasti. Ipanuksen mielestä se olisi myös kelpo painimolski, mutta Lutikainen tykkää enemmän Seisoa. Jalat on niin harallaan kuin vain housut antaa periksi ja pallonaama hehkuu onnistumisen iloa.

Myös polvikävelyä on alkanut harrastaa tuo Seisoskelija. Hauskinta on kävellä nukenrattaita työntäen, mutta ratakset ei ole välttämättömät. Kädessäkin voi kantaa jotain rompetta, mutta ilmankin saattaa kulkea.

(Ajankohtaisempien otosten puutteessa kuvituksena on räpsäyksiä toissaviikonloppuiselta mökkireissulta.)

Lisää p-askaa

Oltiin mökillä. Ipanus kiikutti potan terassille ja istahti asialle. Ähisi ja punnersi pottaan ison jöötin.

Kului hetki.

Äiti, mulla tuli paskanhajuinen kakka! kajautti Pinsessa emolleen oven läpi.

Taas äitiä nauratti.

On nuo paska-asiat vissiin niin hassuja.

Valokuvatorstai

Parasta kesässä: kiikussa hulmuava tukka ja uudet hampaat.

P-askaa

Lutikka harrasti kaikessa rauhassa mielihommaansa eli kenkien imeskelyä kun Isosisko puuttui peliin. Hyi yäk ne on likasia ei niitä saa ottaa. sanoi hän ja tuumasi lisäksi vähän pienemmällä äänellä että paskaa.

Kohta Ipanoidi kipitti äitinsä luokse innoissaan. Äiti tiiäkkö mitä mää sanoin? No en tiiä. Mää sanoin että paskaa!

Äitiä mainasi naurattaa, mutta pokka piti. Antoipa hän kuitenkin elämänohjeen lapsukaiselleen: Älä sano että paskaa. Se on iskän sana. Sano mielummin että kakkaa. Joo tuumasi Ipanus silmät suurena.

Seuraavana aamuna Lutikalla oli taas kenkä suussa. Isosisko seurasi sivusta ja sanoi hyvin pienellä äänellä paskaa.

Niinpä niin.

Huh hellettä

Hellettä pitelee. Mua henk koht vähän jo tympii tämä ainainen auringonpaiste, mutta pakko kait se on kestää niin kauan kuin tätä kestää. (Ei ehkä jurppis niin kovasti jos olisin vielä lomalla.) Jälkeläisiä arska ei ärsytä yhtään. Isosiskosta on hinanaa kun saa olla mekko päällä ja kävellä nurtsilla vadpailla. Pikkusisko konttailee hellehattu päässä ja hikoilee. Uldrablondiini kun on, niin pakko on pitää pitkähihaista ja -lahkeista yllä ettei kärähdä. Eikä shortseissa sitäpaitsi ole kovinkaan miellyttävää kontata pitkin kivetyksiä, hietikoita ja nurmikkoa, ei ainakaa Lutikaisen mielestä.

Eilen Ipanoidi sai kauan kinuamansa uima-altaan pihalle! Oijoi! Aluksi hän loiski ja polski altaassa itsekseen, mutta siteen Tilli hoksasi että jotain kivaa tapahtuu ilman häntä ja vaati päästä mukaan. Iskä ja äiti harkitsivat myös liittymistä seuraan, mutta ei sitten kuitenkaan. Likat nautti ihan täysillä.

Niin ja siellä Oman Hoitotätin luona hoitolaiset ovat kuin kotonaan. Ei mitään sopeutumisongelmia, ei lapsilla eikä vanhemmillaan.

Loppukevennykseksi kirjattakoon Ipanuksen viimeisin Idea. Hän leikkasi saksillaan paperista suikaleen ja sanoi että tää pittää laittaa mun lanteeseen. Miksi? kysyi äiti. Ku mää meen sinne lestivaaviin sinne lokkisaaleen ja tää on mun lanneke. Hetken aikaa mutsi mietti kunnes oivalsi: Ipanus on menossa festareille Kuusisaareen! Siellähän iskä ja äitikin oli pari viikkoa sitten. (Ja Ipanoidi itse pari vuotta sitten.)

Ipanuudeli rokkaa Viikatteen tahdissa Qstokissa vuonna 2007.

Yksi hammas lisää

Tillin ikenestä pilkistää taas uusi valkoinen hippu: toinen etuhammas! Nyt niitä sitten tulee ihan urakalla näköhään.

Tillikainen osaa käyttää hampaitaan erittäin tehokkaasti. Niillä saa oivallisen otteen äitin mahanahasta ja selkänahasta, siskon varpaista tai iskän kaulasta. Omenanpalan niillä silppuaa raasteeksi alta nanosekunnin (ja toinen nanosekunti menee kun liiat palat sylkee suusta pitkin keittiötä), kurkunpalan tuhoaa vielä nopeammin. Niitä on kivan narskutella yhteen, mutta jos joku uskaltaa lähestyä niitä harjan kanssa, niin sitten tulee HUUTOA!

Viime yö meni onneksi ilman yskimisiä. Mutsin herätys vaan oli aika karu kun Tiilikainen oli parkkeerannut peppunsa mamman nenän eteen ja tuutannut vaipallisen sitä itseään...

Köh köh

Yskä ja köhä vaivaa tyttöjäni. Lutikka-riepu kävi tänään lääkärissä ja korvatulehdus on molemmissa kuulottimissa. Oikein märkivät kuulemma. Mitään kipuoireita ei ole korvien suhteen ollut, mutta silti on huono äiti -fiilis. Isosiskonkin meinaan kiikuttaa pian taas lääkäriin jos yskä ei ala hellittää.

Mutta vaikka likat ei käy ihan 100% virralla, niin kivaakin on ollut:

(Huomaa ilmavirrassa liehuva tukka. Se kasvaa sittenkin!)

Tänään alkoi Oikea Arki sen suhteen että Ipanus meni Oman Hoitotätin luo. Jälleennäkeminen oli iloinen, täynnä haleja ja yleistä kikatusta.