Antibioottia ja kyynelhelmiä

Tässä taloudessa kuluu antibiootteja! Juuri kun Tilli sai kuurinsa loppuun, niin Ipanus the Sormenlutkuttaja sai tulehduksen lutkutussormeensa. Ja viiden päivän antibioottikuurin. Miehen kanssa ollaan kovin toiveikkaina, että tämä tapahtuma lopettaisi sormenimemishommat kokonaan. Ipanoidi on itse kovin varma siitä, että äiti en ime sormia ennää ollekaan, mutta saapa nähdä.

Tänään piti kaivella Oikeat Talvikuteet esille kun pakkasta oli aamustuimaan peräti -9 astetta. Hrrrr. Luticca oli niin tumpattu kääreisiin, ettei pystynyt kunnolla päätä kääntään.

Ja Lutikasta puheen ollen, taas pukkaa hammasta. Oikeanpuoleinen alakolmonen on vuorossa seuraava. Ilmeisesti se jonnin verran vaivaa tyttöä, koska hänelle ei maistu ruoka YHTÄÄN OLLENKAAN ja se on todella harvinaista se!

Mua nyrppii kun olen niin nyssy, etten viittinyt lähtä eilen yksin Sparzanzan keikalle. Mies menee tänään nautiskelemaan kamujen kanssa Viikatteesta ja mä olen kotinaisena. Pöh. Ärsyttävää.

Ipanus on oppinut laulaan kaksi biisiä oikeilla sanoilla ja likipitäen oikealla sävelelläkin: Hämähämähäkki ja Tuiki tuiki tähtönen. Niitä me veisataan yhdessä ainakin kuusi kertaa päivässä ja Ipana nauttii. Kaikista rakkain laulu hänelle kuitenkin on Pelle Miljoonan Kyynelhelmet eli Ipanuksen kielellä kissalaulu. Sanoituksesta Pinsessa muistaa sanan sieltä, toisen täältä, mutta se ei haittaa Artistia ollenkaan, koskapa hän osaa korvata puuttuvat osiot omilla lyriikoillaan sangen sujuvasti.

Valokuvatorstai

Vuorenpeikkojen luolassa.

Lääkitystä ja mikä se on

Luticca nautti alkuviikosta kolmen päivän ajan antibioottia korvatulehduksen aiheuttamiin vaivoihin. Nyt elämä on taas hymyä ja kiherrystä täynnä. Uutena uutuutena Beibe sai myös sisäänhengityspömpöösin, jonka avulla hän nautti ventolinea hinkuvaan hengitykseensä. Enpä tiedä auttoiko.

Eilen Tilli tippui portaista. Meni ympäri kuin räsynukke ja mä en voinut tehdä mitään kun en ehtinyt ottaa kiinni. Kaamean näköistä hommaa, mutta onneksi ei käynyt mitenkään. Mimmi ei alkanut edes karjuun, oli vaan jonninverran ihmeissään tapahtuneesta. Ja oli saman tien menossa uudelleen rappusiin. Suuttui ja päästi HUUDON siinä vaiheessa kun laitoin portin kiinni.

Isosiskon kyselykausi on muuttanut muotoaan. Kuuminta hottia ei ole enää kysymys miksi vaan mikä se xxxxx on?. Xxxxx:n tilalla kysymyslauseessa on esim. perillä tai kuohua. Käymme syvääluotaavia mikä se on -keskusteluja erityisesti automatkoilla hoitopaikkaan ja sieltä kotia tullessa.

Valokuvatorstai

Tie ulos.

Hele - kari

Ipanus lukee ruokapöydän ääressä lelukuvastoa. Hän on täysin uppoutunut pinsessaunelmien maailmaan. Tyttö ei näe eikä kuule mitään muuta kuin hinanat pinsessavaunut jotka haluaa joululahjaksi.

Samaan aikaan Mies tuuskaa tiskialtaan yllä ja roiskauttaa vettä päällensä. Voi hele... sanoo hän. -KARI! kajauttaa Ipanoidi samaan hengenvetoon ilman että katse nousee kuvastosta.

Vanhemmilla oli taas hauskaa.

Hohhoijjaa

Talvea puskee. Eilen oli sen verran lumen tapaista valkoista söhjöä maassa, että jälkipolvi sai kokea mäenlaskun hetkellisen riemun. Lutikan nokka alkoi sitten vuotaa kamalasti ja yskääkin on. Saapa nähdä joutuuko hän taas antibioottikuurille. Höh.

Kovin on hiljaista ja ankeaa elo tää. Tämän viikonlopun Kohokohta on kaverin järkkäämät PartyLite-kutsut. Menen sinne, vaikka tiedän, etten taatusti osta mitään, koska yliherkällä* hajuaistilla varustettu klyyvarini vuotaa verta jo ajatuksesta, että meidän kotona pitäisi nuuskia mokomia haisukynttilöitä. (Eikun siis tuikkivia ja votiiveja. Suokaa anteeksi maalaisuuteni.)

* Miehen mielestä on jotenkin omituista, että joku voi haistaa milloin potut on kypsiä. Daah?! Eihän siinä mitään kummallista ole! Se on vaan kade, koska sillä on isompi nokka kuin mulla eikä se toimi yhtä hyvin.

Mjoo. Eilen illalla vietettiin Miehen kanssa laadukasta parisuhdeaikaa. Tein herkullisia sushikääryleitä ja alettiin kattoon leffaa. Saatiin viittä vaille kaikki sushit syötyä ja seuraava havainto onkin että avaan silmäni ja näen että Siippa kuorsaa kuola poskella ja leffa on loppunut. Olipa hurja ilta.

Valokuvatorstai

Puistossa

Viikonvaihde tuli ja meni. Oli kivaa kun ei ollut mitään Pakollista Tekemistä, ei aikatauluja eikä kiirettä. Kelit oli mitä mainioimmat ulkoiluun ja pihahommiin, pyöräilyyn ja puistoleikkeihin.

Valokuvatorstai

Virta. Sitä ei ole soittimessa (luojan kiitos), mutta Taiteilijassa sitäkin enemmän.

Lutikan elämää

Neiti Luticator, n. 1v 5kk, on oppinut uusia temppuja. Niinkuin näyttämään missä on napa, hän itse, äiti, sisko ja iskä ja iskän napa. Hän myös sanoo selevällä suomenkielellä aii ennen kuin painaa pullean poskensa halattavaa vasten ja napsauttaa huulia pusun merkiksi. Viimeisimpänä uutuutena Tilli on oppinut ääntelemään kuin apina, hii-hi-huu-hi-hii-hu-hiiihu, silleen sisään- ja ulosvedettynä hinkuma-tyyppisellä äänellä.

Itse syömistä Tilli treenaa aina kun ruokailee. Siitä hommasta ei tule yhtään mitään jos omassa kädessä ei ole lusikkaa! Ja kylläpä hän saa suuhunsakin ohjattua jonkun jytysen. Kaikista suurinta herkkua on jäätelö, d-vitamiinipillerit ja viinirypäleet. (Vaikka eipä hän hyljeksi mitään muutakaan ruokia...)

Hampaita pukkaa ja takatukka kasvaa. Liikkuminen tapahtuu suurimmaksi osaksi polvikävelemällä, normaali kävelytyyli ei voisi juuri vähempää kiinnostaa. Pottaan päin ei olla kotona vielä katsottu ollenkaan, hoidossa on kuulemma on kokeiltu eikä Tilleröistä kiinnosta ollenkaan.

Isosiskon tavoin Luticca on suuri musiikin ystävä. Olipa biitti tai veisu millainen hyvänsä, Juniori alkaa taputtaa ja veivata hanuria heti kun musiikkia on kuuluvissa. Muutenkin Pallonaama on iloista sorttia, varsinkin jos mikään ei ketuta. Jos ketuttaa, sen kyllä todellakin kuulee!


Jos en saa ite syyä, niin sitten en syö ollenkaan. Niih.

Viimeaikaisia

Jestamboo kun on kaikenlaista tapahtunut sitten viimekirjoituksen. Oon viettänyt villin viikonlopun Turussa ja molemmat Perilliset on syöneet lääkekuurit korvatulehdukseen. Nyt on Mies jossain kummassa horkkataudissa ja mun selkä on sanonut poks. Huomenna käy linjat kuumana kun me soitellaan työterveyden perään.

Lunta on satanut ja Haaparannassa olemme käyneet törsäämässä talvirenkaisiin ja kaikenlaisiin sisustuselementteihin. Pitäis ne talvikumet saada autoon, mutta ne pitää ensin laittaa vanteiden ympärille. Että toivottavasti ei ole pakkasta yöllä kun on koko päivän satanut vettä...

Ipanoidi on alkanu viljeleen Ihan Oikeeta Ärrää sanoissaan. Pärisyttelee kuin vanha tekijä. Pikku-Kakkonen on opetellut muita äänteitä: hän tietää nykyään miten lehmä, apina ja aasi sanoo. Suloinen hinkuja on hän.

Tänään vähän mööbleerasin ja tein Lutikan nukkumakammiosta itselleni askarteluhuoneen. YESH! Saa olla ompelukone ja muut tarvekalut ihan rauhassa juuri siellä! Haa! Lutikaattorin punkka siirtyi naapurikamariin Isosiskon sängyn viereen. (Ipanuksen kanssa yhdessä tuumailtiin pinnasängylle sopivaa paikkaa ja tuntuipa Isosisko olevan iloinen uudesta huonetoverista.) Että saapa nähdä miten yöt alkaa sujua tämmöisellä järjestyksellä.

Ei kaikista vähäisimpänä uutisena mainittakoon, että 28.pv kulkevaa kuuta Rakas Ystäväni sai pikkuisen tytön. Oi mikä söpö vauva! Huomenna menen häntä eka kerran katsomaan ja se on vähän riskaabelia kun jo pelkkä kuva sai melkein vauvakuumeen nousuun...