Kolmen ihanan prinsessa

Ipanus on aivan intohimoinen piirtäjä. Taidetta syntyy useamman aanelosen verran päivässä. Inspiraatio voi iskeä odottamatta millä hetkellä hyvänsä. Viime yönä hän heräsi kolmen maissa ja oli menossa piirtämään.

Pääjalkaiset ovat likipitäen historiaa, nyt piirretään prinsessoja, joilla on silmäripset ja kruunu, toisinaan mekko päällä ja helmet kaulassa. Yksityiskohtia saattaa olla enemmänkin, niinkun napa ja kyynärpäät tai kuudes sormi.

Toissapäiväinen taidesessio tuotti keijukaispinsessan, jolla on helmet ja kruunu ja mekko päällä.

Tänä aamuna Taiteilija loihti kanvaasille ihanan ihanan ihanan pinsessan jolla on iso kruunu päässä ja se on neljä vuotta. (Tapansa mukaan Kakru signeerasi työn koko perheen nimien alkurjaimilla.)

Esiteltyään kolmen ihanan pinsessan Ipanoidi myönsi äidilleen Suurimman Kunnianosoituksen eli ojensi molemmat piirustukset ja sanoi että saat viedä nämä sun töihin.

Ihana ihana ihana Taiteilijani mun.

Reissuhaaveita

Enemmän tai vähemmän tasaisin väliajoin iskee maisemanvaihtohimo. Riittäis että pääsis käymään vaikka Kokkolassa junalla, olis hotellissa yötä ja sais syödä herkkuaamiaisen. Oivoi. Lähisukulainen on jodlaa jossain päin Alppeja ja lähettelee naamakirjaan kivoja täällä me skimbataan ja nautitaan elämästä -viestejä ja meikän turhautuminen vaan kasvaa. Työkamu meinaa lähtä Ameriikan turneelle ja toiset on justiinsa tulleet sieltä. Tahdon minä myös! Jonnekin! Edes Kokkolaan! Ylivieskakin kävisi!

Ainiinno, kyllähän mä teoriassa lähdenkin reissuun ensi viikolla kun lennähdän peräti Helsinkiin asti puoleksi päiväksi. Tiedossa on seminaari ja dinneri Britannian suurlähettilään residenssissä. Stressaako? Joo, kun en tiedä mitä sinne laittaisin päälle. Mun vaatevarasto koostuu lähinnä farkuista, tennareista ynnä läskit peittävistä tunikaaneista, joiden en arvele olevan ihan korrekteja noinkin arvovaltaiseen paikkaan. Pöh. Ja toivonpa totisesti, ettei mulle satu sama taksikuski kuin joskus aikaisemmin.

Hautajaisissa

Vajaa viikko sitten olleet Appiukkelin hautajaiset menivät niinkuin hautajaiset yleensä menevät. Kaikista koskettavin ja kaunein hetki oli kun Mies ja muut suvun miehet lapioivat haudan kiinni, ihan umpeen asti. Siinä on jotakin konkreettista ja symbolista jota en osaa kirjoittaa selkokielelle, jotakin hyvää ja kaunista kaiken sen surun keskellä.

Hauskinta oli muistotilaisuudessa kun Ipanus veti juustoa kitusiin erittäin hyvällä ruokahalulla ja mä vähän toppuuttelin. Siihen Kakru tuumasi erittäin kuuluvalla ja kirkkaalla äänellä, että jos syö liikaa juustoa niin tulee tappikakka. Pöytäseurue oli tipahtaa tuoleiltaan kun nauratti niin kauheasti. Kakarukselta tietysti tiedusteltiin, että mistä hän on moisen elämänviisauden ihmisen fysiologisesta toiminnasta oppinut. Iskä on opettanu, ilmoitti Ipanoidi. Miehen naamaa meinasi kuumottaa, mutta onneksi saatiin ilo pitkästä itkusta.

Näin se homma hoituu

Pallopäinen Sihinälutikka & Vauvanhoitaja

Lutican taidot kehittyvät hurjaa vauhtia. Hän on alkanut syödä itse omat pöperönsä ja eilen aamulla suusta tuli selvä isi. (No okei, oikeastaan se oli ihi suhu-hoolla. Sitten suhina jäi päälle ja pitkin lattioita viilletti näillä leveysasteilla harvinainen Pallopäinen Sihinälutikka, lat. luticator plop ishii.) Kävely ei ole enää kävelyä vaan juoksemista ja hän myös laulaa, tanssii ja voimistelee pyynnöstä yleisölle. Suuhun on kuoriutunut ensimmäinen oikeanpuoleinen yläposkihammas.

Isosiskolla on Kasvukausi. Ruoka maistuu niin hyvin, ettei moista ole ennen nähty. Ipanus pääsi tutustumaan uuteen herkkuun, kaakaoon, ja sitä saisi kuulemma olla tarjolla vaikka päivittäin. (Samoin kuin myös kananmunaa, ruispuuroa ja spagettia.) Ipanoidin suurinta huvia on nukkejen hoitaminen. Taannoin olleen Pitkän Jääkauden loppupäivinä hänelle ojennettiin ehta baby born -nukke (pitämään sisälläoloon tuskastunut Kakru edes hetken tyytyväisenä) ja sitä on hoidettu suurella hellyydellä.

Näin loppuhuomautuksena täytyy sanoa, että kiesus sentään noita nykyajan nukkeja! Se, että nukke juo vettä, ei ole enää mitenkään kummallista, mutta että nykyään ne syökin!!! Ipanoidin bb-nukke vetää oikeaa nukenruokaa, jota tuli pussillinen nuken mukana. Ja syönnin jälkeen se vääntää tortun pottaan, joka soittaa viulukonserton lökän houkuttamiseksi. Jumaliste.

Liikaa

Meidän perheessä on huonot ajat. Kuukausi sitten kuoli mun Mummo, kolme päivää sitten Miehen isä. Alkaa olla liikaa surua.

Kipiä kie'i

Eilen illalla kun tulin töistä kotiin, oli vastassa onneton näky. Pinsessa Ipanoidi katsoi pikkukakkosta kyyneleet silmissä, suu auki ja hirmuinen kuolaläikkä koltun rintamuksessa. Hän ei pystynyt puhumaan, saatikka sitten nielemään sylkeä, jonka eritys vaikutti olevan erityisen kovaa. Inisi ja vinkui vain tuo surkea ressukka.

Nyt se oli sattunut Ipanukselle, se sama asia mikä on kohdannut melkoisella varmuudella kaikkia suomemme aikuisikään ehtineitä jossain vaiheessa lapsuutta. Kieli oli tarttunut pakkasen jäädyttämään lyhtypylvääseen kiinni (mää ha'usin nuo'a jää'ä) ja likka oli tempaissut sen irti. Auts.

(Pikainen galluppi kertoo, että kieliä on tarttunut ainakin parvekkeen kaiteeseen, mattotelineeseen, riippulukkoon ja rimpuilutelineeseen.)

Koko illan Ipanus oli silkkaa kurjuutta, särkylääkkeestä huolimatta. Vessaan piti käydä sylkemässä suun sisältöä, eikä mikään mennyt alas kun kieli oli niin kovin kovin KOVIN kipeä. Loppuviimein ennen nukkumaan menoa Potilas saatiin ylipuhuttua jugurtin nauttimiseen (äi'i anna mu'e jo'ain pehmeää 'uokaa mi'ä mää voin 'yö'ä) ja yllättäen se meni ilman mitään tuskaa alas. Hurraa!

Aamulla sain kuulla hieman ihmettelevään sävyyn, että äiti mun kieli on jo ihan parantunut.

2009 -> 2010

Uuden vuoden vaihtuminen oli kiva perhetapahtuma. Herkuteltiin ja leikittiin ja paukautettiin parit suhisevat valotuhnut. Tilli oli vähän ihmeissään, Isosisko ihan intona. (Mistäpä tapahtumasta hän ei olisi?)

Tervetuloa 2010.

Lutikaattorin hammaskalustoon on tullut kaksi uutta vitivalkoista: alas on survoutunut kaksi poskihammasta! Niiden tekeminen on ollut vähän rankempaa kuin etuhampaiden, mutta voiton puolella ollaan. Nytty esittelee uusia hampaitaan hyvin mielellään aina kun pyydetään.

Hampaiden lisäksi myös sanavarasto on kehittynyt. Anna-sanaan on tullut uusi, hyvin vaativa painotus: ann-NA sanoo Luticca kun jotain on ehdottomasti saatava. Intonaatio on kohdallaan, sanan loppuosan hän suorastaan kiekaisee.

Annan lisäksi ahkerassa käytössä on myös tiito eli kiitos. Kiitosta säestää päännyökkäys. Oppu (loppu) astui kuvioihin pari päivää sitten päppa (pappa) löytyi jouluna.