Eteenpäin!
torstaina, syyskuuta 30
tiistaina, syyskuuta 28
Viimeaikojen tekemisiä
Ipanuksen väsytystekniikka toimi ja suunatasimme koko perheen kanssa hoploppiin männä lauantaina. Ipanoidi otti äkkilähdön ylempiin ilmanosiin saman tien kun sai rannekkeen käteensä, Kuopus tutkaili tilanteen kehittymistä jonnin verran varovaisemmin.
Aikansa veivattuaan Ipana sanoi, että äiti tuu mun kanssa tuonne ylös. Mutta kun en pysy sun perässä. Mää hiastan tahtia, lupasi Ipanoidi ja sitten mentiin taas. Epäilemättä lapsi nautti enemmän kuin äitinsä.
Eilissä aamuna oli lapsosten kehityskeskustelut päiväkodissa. Hienosti menee molemmilla, tykkääminen on molemminpuolista. Ipanus sai eritysimaininnan sosiaalisista taidoistaan ja kyvystään ilmaista tunteita. Lutikkaa kehuttiin siitä että osaa pitää puoliaan kun joku yrittää napata lelun kädestä.
Emohahmolta vedettiin väkivalloin kaksi hammasta suusta. En ehtinyt edes tajuta kun lääkäri jo tuikkasi puudutteen, paikkasi olemattoman pienen reijänalun ja sitten jo tempasikin ensimmäisen yläviisaudenhampaan veks. Kohta perään rusahti toinenkin irti ja se oli siinä. Turhaan olen pelännyt 10 vuotta ja vältellyt hammaslääkärin penkkiä. Höh.
Niin, ja mainittakoon sekin että Ipanoidin oikeaan korvaan ilmaantui tulehdus, joka pistettiin ojennukseen lääkekuurilla. Siitäs sai!
Aikansa veivattuaan Ipana sanoi, että äiti tuu mun kanssa tuonne ylös. Mutta kun en pysy sun perässä. Mää hiastan tahtia, lupasi Ipanoidi ja sitten mentiin taas. Epäilemättä lapsi nautti enemmän kuin äitinsä.
Eilissä aamuna oli lapsosten kehityskeskustelut päiväkodissa. Hienosti menee molemmilla, tykkääminen on molemminpuolista. Ipanus sai eritysimaininnan sosiaalisista taidoistaan ja kyvystään ilmaista tunteita. Lutikkaa kehuttiin siitä että osaa pitää puoliaan kun joku yrittää napata lelun kädestä.
Emohahmolta vedettiin väkivalloin kaksi hammasta suusta. En ehtinyt edes tajuta kun lääkäri jo tuikkasi puudutteen, paikkasi olemattoman pienen reijänalun ja sitten jo tempasikin ensimmäisen yläviisaudenhampaan veks. Kohta perään rusahti toinenkin irti ja se oli siinä. Turhaan olen pelännyt 10 vuotta ja vältellyt hammaslääkärin penkkiä. Höh.
Niin, ja mainittakoon sekin että Ipanoidin oikeaan korvaan ilmaantui tulehdus, joka pistettiin ojennukseen lääkekuurilla. Siitäs sai!
tiistaina, syyskuuta 21
maanantaina, syyskuuta 20
Eräs sunnuntai-ilta
Ei ole olemassa sinnikkäämpää tyyppiä kuin Luticus luticator, tuo talossamme majaileva pallopäinen pimatsu. Illalla Mies vei lapsukaiset pitkästä aikaa nukkumaan jotta Vaimo sai tuijottaa talkkarista tanssiohjelmaa (ja haaveksia osaavansa itsekin muuta kuin tyylin jalka jalan viereen á la 80-luku).
Mies nappasi Lutikan syliinsä ja lähti kohti yläkertaa, ja tietysti Pallura alkoi itkeä surkeasti. (Aivan niinkuin poika siinä sydäntäraastavassa kohtauksessa Chaplinin elokuvassa the Kid. Minkä näyttelijälahjakkuuden Hollywood vielä Lutikasta saakaan...)
Itku ja karjunta jatkui ja jatkui. Äitinsä tuijottii kelloa ja telkkaria. Kului vartti. Äitiiiiii.... äitiiiiiiiiiiiii. äiäiäiäitiiiiiiii!!!!!!! itki Lutikaattori.
Äitiä vuorotellen hirvitti ja huvitti.
Kului kolme varttia lisää ja huuto vaan jatkui. Äiiiitiiiiiiiiiii... äääääääiiiiiiiTTTTiiiiiiiiii, äititäitiäitiäiti, äitiiIIIIIIIIIIIIIIII...!!!
Äiti istui jähmettyneenä sohvalla ja yritti keskittyä tanssijoiden muuvseihin.
Kului vartti.
Huuto jatkui.
Kello tikitti. Lapsi karjui. Mies ei sanonut mitään ainakaan niin isolla äänellä että olisi alas asti kuulunut.
Tik-tak. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄIIIIIIIITTTTTTTTTIIIIIIIIIIIIIII!!!!!!!!!!
Tik-TAK-TIK-TAK
.
.
.
.
.
Ja sitten - hiljaisuus.
Puolitoista tunta karjui hän. Aika jäärä.
Mies nappasi Lutikan syliinsä ja lähti kohti yläkertaa, ja tietysti Pallura alkoi itkeä surkeasti. (Aivan niinkuin poika siinä sydäntäraastavassa kohtauksessa Chaplinin elokuvassa the Kid. Minkä näyttelijälahjakkuuden Hollywood vielä Lutikasta saakaan...)
Itku ja karjunta jatkui ja jatkui. Äitinsä tuijottii kelloa ja telkkaria. Kului vartti. Äitiiiiii.... äitiiiiiiiiiiiii. äiäiäiäitiiiiiiii!!!!!!! itki Lutikaattori.
Äitiä vuorotellen hirvitti ja huvitti.
Kului kolme varttia lisää ja huuto vaan jatkui. Äiiiitiiiiiiiiiii... äääääääiiiiiiiTTTTiiiiiiiiii, äititäitiäitiäiti, äitiiIIIIIIIIIIIIIIII...!!!
Äiti istui jähmettyneenä sohvalla ja yritti keskittyä tanssijoiden muuvseihin.
Kului vartti.
Huuto jatkui.
Kello tikitti. Lapsi karjui. Mies ei sanonut mitään ainakaan niin isolla äänellä että olisi alas asti kuulunut.
Tik-tak. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄIIIIIIIITTTTTTTTTIIIIIIIIIIIIIII!!!!!!!!!!
Tik-TAK-TIK-TAK
.
.
.
.
.
Ja sitten - hiljaisuus.
Puolitoista tunta karjui hän. Aika jäärä.
perjantaina, syyskuuta 17
Pikkaripimu
Eilen Luticca meni hoitoon ilman vaippaa, Isojen Tyttöjen pikkarit jalassa.
Kotiin hän saapui eri vaatteet yllään kuin aamulla.
Treenataanpa vielä tätä hommaa...
Isi tato! Ei vaippa!
Kotiin hän saapui eri vaatteet yllään kuin aamulla.
Treenataanpa vielä tätä hommaa...
Isi tato! Ei vaippa!
tiistaina, syyskuuta 14
Muskelivene
Miehelle tulee aina toisinaan Himotuksia. Sellaisia pakko saada -tyyppisiä. Niiden seurauksena meillä on kaikenlaisia sähkökäyttöisiä teräviä vehjeitä ja pyörillä kulkevia kulkuneuvoja. (Ja kaksi lasta, ehhehe.) Ja nyt uusimpana uutuutena muskelivene. Muskeli siinä mielessä, että sitä liikutetaan soutamalla.
Viikon vaihteessa käytiin mökillä tyypittämässä tuo uljas pursi. Hyvin kulki kun Mies souti ja mä vahdin haukkana että jälkikasvu pysyi laitojen sisäpuolella.
Myös Luonnon Ihmeitä todistimme.
Sammakko loikki pellolla ja otin sen käteen. Tarjosin pommpivaista Ipanukselle, mutta se oli kuulemma hyi limanen! (Outoa kuulla tuollainen kommentti Kakrun suusta, koskapa hän ei arastele ottaa käteen yhtään minkäänsorttista surisevaa/ pörisevää/ pistävää/ lentävää/ kahdeksanjalkaista/ verkkoa kutovaa/ matelevaa/ multaan kaivautuvaa hyönteistä/ matoa/ ötökkää.)
Myös joutsenia oli pellon täydeltä ja kurjet kiljuivat niin että tärykalvot soi.
Viikon vaihteessa käytiin mökillä tyypittämässä tuo uljas pursi. Hyvin kulki kun Mies souti ja mä vahdin haukkana että jälkikasvu pysyi laitojen sisäpuolella.
Myös Luonnon Ihmeitä todistimme.
Sammakko loikki pellolla ja otin sen käteen. Tarjosin pommpivaista Ipanukselle, mutta se oli kuulemma hyi limanen! (Outoa kuulla tuollainen kommentti Kakrun suusta, koskapa hän ei arastele ottaa käteen yhtään minkäänsorttista surisevaa/ pörisevää/ pistävää/ lentävää/ kahdeksanjalkaista/ verkkoa kutovaa/ matelevaa/ multaan kaivautuvaa hyönteistä/ matoa/ ötökkää.)
Myös joutsenia oli pellon täydeltä ja kurjet kiljuivat niin että tärykalvot soi.
keskiviikkona, syyskuuta 8
Ilon ja onnen hetkiä
Oi ja voi noita tyttäriäni.
---
Esikoinen löysi eräänä päivänä päiväkodin pihalta pörröisen, n. viisisenttisen langanpätkän, oikean aarteen. Hän toimitti sen äidilleen ja pyysi että siitä tehtäisi jotain. Tee ihan mitä haluat tehä mulle, kuului työmääräys. No joo, äiti mietti hetken ja muotoili langanpätkästä pallukan, jonka kiinnitti vanhaan villasukkaan. Ompelipa hän siihen kaksi nappiakin ja avot - lankapallukkanokkainen villahiiri oli valmis. Ipanus liekehti innosta!
mutta!
Eilen villahiiri oli unohtunut tarhaan. Mikä kauhea itku ja märy siitä tulikaan! Kekseliäs äiti tuumasi että ei huolta lain, tehdään toinen hiiri. Joo, innostui Ipanoidi, tehhään tyttöhiiri! Kätköistään Ipanus kaivoi myöskin päiväkodin lattialta löytyneen tekokukan lehden, joka oli määrä kiinnittää tyttöhiiren päähän. Tee siihen sellaisia kiekuroita hiuksia kans. Nappeja ommeltiin, villalankaa letitettiin ja avot - tyttöhiiri oli valmis. Jos suinkin mahdollista, Ipanus oli vielä enemmän onnessaan! Tämä tyttöhiiri on ihana, se poikahiiri on ruma. Mää annan sen Lutikalle.
Hänellä on antelias luonne.
---
Aamuna toissa-aamuisena Luticca riipi yöasun yltään, vei vaippansa roskiin ja sanoi pittaa. Äitinsä ohjeisti lastaan siirtymään mitä pikimmiten potalle. Too, (=joo) sanoi Lutikaattori ja suuntasi vessaan, mutta kääntyi viime hetkellä ja kipaisi hakemaan kirjan. Sitten vasta hän istahti potalle ja antoi lurista.
Viime yönä Nappanahka ei ollut pissannut ollenkaan vaippaan. Herättyään hän marssi potalle ja lirutteli sen puolilleen.
Tästä se lähtee. (YESH!!!!)
---
Esikoinen löysi eräänä päivänä päiväkodin pihalta pörröisen, n. viisisenttisen langanpätkän, oikean aarteen. Hän toimitti sen äidilleen ja pyysi että siitä tehtäisi jotain. Tee ihan mitä haluat tehä mulle, kuului työmääräys. No joo, äiti mietti hetken ja muotoili langanpätkästä pallukan, jonka kiinnitti vanhaan villasukkaan. Ompelipa hän siihen kaksi nappiakin ja avot - lankapallukkanokkainen villahiiri oli valmis. Ipanus liekehti innosta!
mutta!
Eilen villahiiri oli unohtunut tarhaan. Mikä kauhea itku ja märy siitä tulikaan! Kekseliäs äiti tuumasi että ei huolta lain, tehdään toinen hiiri. Joo, innostui Ipanoidi, tehhään tyttöhiiri! Kätköistään Ipanus kaivoi myöskin päiväkodin lattialta löytyneen tekokukan lehden, joka oli määrä kiinnittää tyttöhiiren päähän. Tee siihen sellaisia kiekuroita hiuksia kans. Nappeja ommeltiin, villalankaa letitettiin ja avot - tyttöhiiri oli valmis. Jos suinkin mahdollista, Ipanus oli vielä enemmän onnessaan! Tämä tyttöhiiri on ihana, se poikahiiri on ruma. Mää annan sen Lutikalle.
Hänellä on antelias luonne.
---
Aamuna toissa-aamuisena Luticca riipi yöasun yltään, vei vaippansa roskiin ja sanoi pittaa. Äitinsä ohjeisti lastaan siirtymään mitä pikimmiten potalle. Too, (=joo) sanoi Lutikaattori ja suuntasi vessaan, mutta kääntyi viime hetkellä ja kipaisi hakemaan kirjan. Sitten vasta hän istahti potalle ja antoi lurista.
Viime yönä Nappanahka ei ollut pissannut ollenkaan vaippaan. Herättyään hän marssi potalle ja lirutteli sen puolilleen.
Tästä se lähtee. (YESH!!!!)
torstaina, syyskuuta 2
Tulkille on tarvetta
Lutikaattorin sanavarasto kasvaa huimaa vauhtia. Ja mitä enemmän hän juttelee, sitä vähemmän äitinsä tajuaa. Onneksi on kuitenkin simultaanitulkki omasta takaa, Isosisko siis.
Eilen Luticca tuumasi että piipaa. Äiti oli ihan öönä. Mikä piipaa??? Se sano että kilpailuun tulkkasi Ipanus. Niinpä niin, kilpailuunhan me oltiin menossa, Firman Lastenkisoihin nääs. (Juoksua, pituushyppyä ja pallonheittoa, palkkioksi makkaraa ja mitalit.)
Eräänä toisena iltana Lutikainen sanoi että haahaalailai. Hmm, mietti Äiti ja miettipä toisenkin kerran että hmm hmm kun haahaalailai!!! vaati Luticca. Se sanoo että hammasharja, tulkitsi Isosisko. Aivan niin, selvä se, sanoi äiti ja ojensi Helmihampaalle pesuvälineen.
Iltapalaksi Pallovarvas nauttii mielellään puloa, mutta auta armias jos nenän eteen asetetaan puurolautanen! Huuto on hurjaa ja desibelit säröyttää okulaarit, sillä tilauksessa sanottiin selkeästi että MUROJA kiitos!
Onneksi Juniorin kaikki sanat eivät vaadi tulkkausta tai jätä tulkinnanvaraa. Mammansa tietää täsmälleen mistä on kyse kun Lutikaattori tuumaa että äiti inana.
Eilen Luticca tuumasi että piipaa. Äiti oli ihan öönä. Mikä piipaa??? Se sano että kilpailuun tulkkasi Ipanus. Niinpä niin, kilpailuunhan me oltiin menossa, Firman Lastenkisoihin nääs. (Juoksua, pituushyppyä ja pallonheittoa, palkkioksi makkaraa ja mitalit.)
Eräänä toisena iltana Lutikainen sanoi että haahaalailai. Hmm, mietti Äiti ja miettipä toisenkin kerran että hmm hmm kun haahaalailai!!! vaati Luticca. Se sanoo että hammasharja, tulkitsi Isosisko. Aivan niin, selvä se, sanoi äiti ja ojensi Helmihampaalle pesuvälineen.
Iltapalaksi Pallovarvas nauttii mielellään puloa, mutta auta armias jos nenän eteen asetetaan puurolautanen! Huuto on hurjaa ja desibelit säröyttää okulaarit, sillä tilauksessa sanottiin selkeästi että MUROJA kiitos!
Onneksi Juniorin kaikki sanat eivät vaadi tulkkausta tai jätä tulkinnanvaraa. Mammansa tietää täsmälleen mistä on kyse kun Lutikaattori tuumaa että äiti inana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)