Asiaa pottaan, vol. 2

Pottareportteri ja Kakkikyylä Nokkonen raportoi suoraan tapahtumapaikalta: Ipanus on nyttemmin tehnyt sekä lurun ETTÄ kakan pottaan. Riemuitkaamme ja toivottakaamme hyvin alkaneille täysistunnoille yhtä tuottoisaa jatkoa.

Pottaan meni

Lapsi on kohta varmaan sisäsiisti, koskapa lorautti elämänsä ekat pisut pottaan. Vanhempiensa rinnat paisuivat ylpeydestä! Lapsi oli aivan otettu kaikista niistä kannustushuudoista ja aplodien määrästä jotka pottaluraus sai aikaan.

Kaupassa kun käydään, niin Ipanuksella on tapana hymyillä kaikille kaiken aikaa. Hän oikein etsii Otollisia Kohteita ja kun sellaisen saa kiikariin, niin sitten tillistelee ja virnuilee kaikilla viidellä hampaallaan Kohteen polvet veteläksi. Nytkin kaksi Kohdetta oli niin hurmaantuneita, että kävivät vähän lässyttämässä Kakrulle.

Mieheni on kiltti ihminen. Päivänä eräänä käytiin viemässä kukkia hautuumaan synttärisankareille ja siunauskappelin portailla istui mies pää painuksissa. Kasvoja ei näkynyt, mutta asento kertoi yksinäisyydestä ja pahasta olosta. Armaani kertoi nähneensä saman tyypin jo parina päivänä siellä sun täällä onnettoman ja eksyneen näköisenä. Keli oli kylmä ja kalmiston kappelin kivinen porras vielä kylmempi, jotenka Mies vei onnettomalle istuksijalle kympin verran rahaa. Tiedä häntä menikö raha kurkusta alas viinan muodossa vai jotenkin muuten, mutta toivottavasti meni tarpeeseen. Olen ylpeä kiltistä Rakkaastani.

Potta on mahtava juttu

Taannoinnen kakkaepisodi innoitti mua hommaamaan Lapselle potan. Tokihan oikeat välineet pitää olla kun Jälkeläinen osoittaa noinkin aktiivista kiinnostusta asiaa kohtaan! Potta on mahtava juttu Lapsen mielestä. Sinne voi tiputella tavaroita ja ottaa niitä pois ja siinä voi seistä ja istua ja roikkua ja sitä voi työntää kuin rollaattoria. Ja kun itse pottaosan ottaa pois, niin alta paljastuu Jännittävä Aukko!

Onpa Ipanus jo istunutkin potallaan. Syönnin jälkeen laskettiin housut nilkkoihin ja pikku-Tatti nakotti uudella istuimellaan sangen tyytyväisenä hyvän aikaa. Mitään ei tietenkään tullut sinne minne olisi pitänyt, mutta se on vielä sivuseikka. Tästä se lähtee.

Valokuvatorstai

Aihe on tänään mikrokosmos. Mieleeni juolahti näkymä eräältä automatkatkalta Kroatiassa. Tuon autokyydin aikana porsaan mikrokosmos laajentui vähintäänkin makroksi, kun sitä kuskattiin moottoritiellä ainakin sataakahtakymppiä! Elukalla oli seuranaan mies, ja välillä takaikkunasta näkyi äijän linttaantunut naama, välillä sianpotka. Vissiin oli pieni painimatsi käynnissä.

Kakka vai kepponen?

Lapsen suoli toimi. Otin vaipan pois, pesin peban ja ajattelin että otahan rakkaani vähän ilmakylpyä kun hanukka pikkuisen punottaa. Lapsi jäi leikkimään huoneeseensa kun itse menin puuhaileen keittiöön.

Havahduin kun Lapsi leikki niin hiljaa. Menin tekemään tilannetsekkauksen ja näkymä oli seuraavanlainen: lattialla on viattoman näköinen kikkare, Ipana konttaa jalat polvia myöten siinä itessään, suun ympärys oli yhtä ruskea kuin kädet, posket ja niska, lelulaatikon reuna ja maton etuosa. Toisella matolla ja muutamassa muussa paikassa on haisevia pläsejä. Lapsi oli hyvin onnellisen näköinen, äitinsä ei niinkään.

Liukumia

Oltiin leikkipuistossa ja Lapsi suuntasi askeleensa päättäväisesti Niin Suuren Mäen huipulle, etten hirvinnyt antaa hänen liukua sieltä yksin alas, jotenka Mies koppasi Ipanan syliinsä ja he laskivat mäen yhdessä. Lapsen naama loisti kilpaa metallisen laskupinnan kanssa ja hän hihkui niin innoissaan että kaikki tilannetta omien taatiaistensa kanssa seuranneet alkoivat hihkua mukana. Mies ja Lapsi laskivat mäen muutaman kerran ja sitten lähdimmä pois. Heti kun olimme selkämme kääntäneet, oli Suuren Mäen huipulla jono aikuisia odottamassa liukumavuoroa. (Sylilaskijoidensa kanssa.) Mies oli ihan onnessaan, koskapa on ihan selvästi Valonkantaja ja Kaikkien Esimerkki!

Vain leikkiä ei ole ollut elomme tää, ollaan tehty myös ankaraa työtä. Puutarhatöitä nääs. Maa vaan pölisee/litisee kun meikäläinen skraappaa haravan kanssa. Naapurin Setä hieman hymähteli mun innolle, tuumasi että kyllä se siitä tasaantuu muutaman vuoden päästä viimesitään. En epäile yhtään. Itse asiassa luulen, että tasaantuminen on havaittavissa jo ensi keväänä.

Paikkoja, joissa meinaan käydä

1. Kuuma lähde, Islanti
Kestohaave teinistä asti. Matkustan Islantiin laivalla, hyppään islanninhevosen selkään, ratsastelen pitkin ja poikin syrjäseutuja ja pulahdan päivän päätteeksi lillumaan kuumaan lähteeseen. Ah.

2. Kotorin lahti, Montenegro
Olen jo kertaalleen käynyt ja kokemus oli vaikuttava! Aivan uskomattoman upea paikka onpi Kotor. I want more!

3. Valkoinen Hiekkaranta, Scheychellit
Jos jonnekin pitää mennä makaamaan auringossa, niin sitten mielellään tänne.

4. Moottoripyörärengasmatka, Skotlanti
Vakaa aikomukseni on toteuttaa tämä matka viimeistään sitten kun ollaan Miehen kanssa eläkkeellä. (Ja on se moottoripyörä.)

5. Kiinalainen ravintola, Kiina
Onko ruoka todellakin yhtä hyvää paikallisesti valmistettuna kuin Joutsensillan kiinalaisessa ravintolassa?

Valokuvatorstai

Tämän torstain aihe on kasvu. Kuvissa on Oma Alati Kasvava Kasvattajani eli Lapsi, Jota Minun Pitäisi Osata Kasvattaa. (Hui.) Tuonpa siis esille kaksi virstanpylvästä kasvattajan uraltani: Kasvavan Syntymäpäivä & 365. Päivä Syntymän Jälkeen.

Niska jumissa ja maalit karrella

Pääsiäinen on liian pitkä juhlapyhä. Viimeisenä velttoilupäivänä alkaa jo kyrsiä kun ei voi tehdä mitään hyödykästä mitä voisi tehdä jos ei olisi pyhä eikä töitä. (Niinkuin shoppailla ja käydä pankissa tyhjentämässä säästöpossu.) Koska siis tänä pitkänä pyhänä ei ollut muuta tekemistä kuin maata sohvalla kuin lötky lahna, onpi mulla niska ja selkä jumissa. Että onpa kiva.

Lapsi on ottanut taas vaihteeksi jonkunsorttisen oppimahypyn. Hän on oivaltanut, että kun menee karhukävelyasentoon, niin siitäpä pääsee aika helposti seisomaan! Nykyisin hän ei konttaa muuta kuin pitemmät välimatkat, lyhyemmät hän kävelee jos on tukea ja jos ei, niin sitten kävelee polvillaan. (Kääpiökävelyä, sanoo Mies.) Asiaa Ipanalla on hirmuisesti suu käy kuin papupata. Eihän siitä mitään selvää saa, mutta juttua piisaa. Kakru myös ojentelee tavaroita samalla kuin palpattaa. Ilmeisesti niillä pitäisi tehdä jotakin. (Jotkut tavarat on helppoja, niinkuin tulppaturska, se pitää aina laittaa kiinni Lapsen käden ulkosyrjään tai nenään tai korvaan ja kirjaa yleensä pitää lukea, mutta esimerkiksi läpinäkyvä muovikansi saattaa tarkoittaa että se pitää laittaa Lapsen pään päälle tai sitä pitää naputtaa sormella tai sitten se vaan ärsyttää Ipanusta olemassaolollaan ja se täytyy ottaa pois näkyvistä. Tai sitten ei).

Grillauskausikin melkein avattiin. Mies hommasi peräkoukullisen auton aikomuksenaan hakea halkoja Halkokauppiaalta, mutta kaikki langan päähän saadut HK:t oli mökeillään. Mies sitten otti ja poltti grillissä muutaman pätkän kakkosnelosta. Hirveä savutus ja haisu tuli siitä ja uudesta Lucifer avotuligrillistä/ulkotulesta paloi maalit pois. Pitäisköhän reklamoida?

Outo aamu

Olipa outo aamu. Outo siksi, kun ajoin ihan uppo-oudolla autolla töihin. Ikinä ennen en ole edes takapenkillä istunut. Tuntui kuin en osaisi ajaa autolla ollenkaan. En löytänyt valokytkintä enkä radiosta kanavia. En osannut kytkin-kaasu-kombinaatiota vaan huudatin moottoria niin että pitäjä raikasi. Jarrujen kanssa oli saikkausta ja takatuulilasinpyyhin jäi turhaan päälle. Moottoritiellä hoksasin että koko kroppa on jänityksestäi han kankea kun piti puristaa perssiillä ja niskalla kun oli niin outoa. Höh. Kannattaisi vissiin ajaa joka aamu oudolla autolla niin saisi uuden perspektiivin tieliikenteeseen. Omalla autolla kun ajaa, niin matka taittuu lihasmuistin varassa. Joskus en edes muista mitä koti-/työmatkalla tapahtui.

Pääsiäinen on. Lapsi kantoi (no okei, mä kannoin Lapsen puolesta) Hoitopaikasta kotiin harvakasvuisen ruohoviljelmän (kolme tipua ynnä höyhentuppo koristeenaan) sekä pussillisen suklaamunai/pupuja ja juhlapyhään soveltuvan koristeen. Lapsi ei saa palastakaan suklaanamuistaan eikä niitä varmaan kannata säilöä kuutta vuotta ja antaa Ipanalle sitten kun hän menee kouluun ja saa syödä karkkia, joten jonkun muun on namut tuhottava. Rankka homma.

Vietettiin Miehen kanssa Vuosipäivää. Armaani toi mulle kukkia ja minä annoin hänelle luvan mennä bisselle kaveripariskunnan kanssa. Molemmat oltiin tyytyväisiä. (No, käytiin me yhdessä syömässä lahjojenvaihdon välissä, joten ei me ihan toisitamme vieraantuneita olla...)

Valokuvatorstai

Armo

Hyvä musiikki antaa armon kun se soi niin isolla että tuntuu selkäytimessä asti. Sielu puhdistuu ja mieli vapautuu. Ah.

Ne kaksi ensimmäistä

Pikku-Kuukuna otti ensimmäiset kaksi askelta ilman apuvälineitä tahi tukia tiistaina 2.4.2007 klo 19.36. Paikka oli Kavereiden Olohuone, jalkapohjien alla luistamaton ja selvästikin kävelyyn erityisen hyvin soveltuva räsymatto. Yllään tuolla nuorella maratoonarilupauksella oli vaaleanpunasävyinen Nalle Puh –paita ja serkkupojilta perityt vaaleansiniset collegehousut. Kädessään hän kantoi lasinalustaa, suussaan oli toinen samanlainen. Ennen upeaa suoritustaan Ipanus nousi sohvapöytää vasten seisomaan, sitten irroitti otteensa ja otti nuo maagiset kaksi askelta. Jälkeenpäin hän seisoi hetken, ikään kuin kummeksuen itsekin että mitähän teinkään, ja laskeutui sitten hallitusti istumaan. Askeleet herättivät tietysti yleisössä (äitinsä ja Kaveri M) suuren tunnekuohun ja ilonpurkauksia. Lapsi sai osakseen ylenpalttisesti kehuja ja kannustusta uusia suorituksensa, mutta Illan Tähti halusi palata touhuihinsa, eli imeksimään kumista leikkidinosaurusta.

Rummutusta

Lapsemme on musiikkinero! Hän on kuin nuori Mozart, instrumenttinaan rummut! Käytiin nääs Lapsen Kummisedän treenikämppä katsastamassa. Kun Ipanus pääsi kapuloihin käsiksi niin voi sitä reimua! Rummut paukkas kuin niitä olisi hakannut Nico McBrain! Kakru hihkui ja hekotti ihan intona, yleisö hihkui ja hekotti vielä enemmän intona. Ja kun Lapselle pistettiin kuulosuojaimet päähän siksi aikaa kun Kummisetä paukutti pienen setin, niin tuo pieni Rumpalipimu jammasi ja hetkutti kuten kunnon groupien kuuluukin. Aivan suloista katseltavaa! Se, että perjantaina käytiin korvatulehduksen jälkitarkastuksessa ja Setä Lääkäri havaitsi uuden tulehduksen molemissa korvissa, ei haitannut menoa ollenkaan.