Kellukoita

Lapsi on sairas. Vesirokko. Viime yö oli huono, näppyjä on alkanut kutiseen ja kuumettakin oli. Ja kuuma ja jano ja ahdistus ja kaiken kurjuuden lisäksi äitinsä jätti. Lähti työreissulle pääkaupunkiin ja lapsensa isän hoiviin jätti. Nyt tuo surkea mutsi tuntee omantunnon ruoskan viuhuvan kun huonoäiti-syndroomaa kehittelee. Whip.

Tupsukarvia siellä, pörröhäntiä täällä

Meidän Talossa asuu Meidän Perheen lisäksi kevätvuokralaiset, kolmipäinen perhekunta Kurre. Touhukas yh-äiti Pamela paimentaa ihan tosissaan kahta vekkulia veljestä, Tomppaa ja Ripeä. Tomppa on hiljaisempi tyyppi, Ripe ehtii joka paikkaan ja kaikkialle.

Pamela teki huhtikuussa kotoisan pesän meidän verannan kattopellin alle, punnersi veljekset maailmaan, hellyydellä imetti ja hoivasi heitä kunnes ulkoimaailman kumu alkoi kuulostaa kovin kiinnostavalta veikkosten korvissa.

Päivänä eräänä Ripe rohkaistui (liekö Tompan yllytyksestä) ja päätti ottaa tuntumaa lähimetsikköön. Jollain keinoin pikku-Kurre päätyi kattohuoneistosta maan kamaralle ja ehti ottaa muutaman vapaudenhuumaisen loikan ennen kuin äitinsä huomasi tapahtuneen. Nopealiikkeisenä naisena Pamela syöksyi poikansa perään, naksautti muutaman toruvan äännähdyksen ja tarttui tätä hampaillaan niskasta kiinni. Ripe veti käpälät ja hännän leuan alle ja käpertyi palloksi kyytiin.

Äiti-Pamsu kipitti näppärästi karvapallukkansa kanssa kotiin; ensiksi hän nousi metalliset tikapuut, sitten hiliputti pikku matkan rännin reunaa, josta pudottautui verannan katolle ja kotikolon ovelle. Pikku-Ripen sisään survominen olikin sitten se työläämpi homma. Ripe pisti vähän vastaan eikä kattohuoneiston ovikaan ole järin iso, jotenka prosessi vaati otteen tiukennusta, runsaasti kynsien rapinaa ja vähän kyynärpäätäkin, mutta Pamela on päättäväinen ja riuskaotteinen orava, jotenka loppujen lopuksi hän sai kurittoman ipanansa turvaan kotikoloon.

Yön yli nukuttuaan ja vapausasiaa haudottuaan Ripen menojalkaa vipatti vielä enemmän. Hän päätti tehdä Uuden Retken. Ripe Rohkea houkutteli veljeään mukaan ja molemmat kuikkivat katolta mietiskellen parasta reittiä alas. Ripe kipitti rännin toiseen päähän ja kääntyi takaisin, mutta yhtäkkiä jalat eivät enää kantaneetkaan!

Ennen kuin pikku-Kurre ehti tajutakaan, häntä ympäröi ihan outo elementti, märkä, kylmä ja loiskuva. Hmm. Ripe ei hätääntynyt vaan potkaisi itsensä pintaan, veti keuhkot täyteen happea ja antoi vaistojen ottaa vallan. Jalkansa vispasivat vimmatusti ja olotila alkoi tuntua mukavalta. Tässähän voisi viihtyä kauemminkin, tupsukorva mietiskeli ja ui pari kierrosta lisää ennen kuin kipusi tynnyrin reunalle ja heittäytyi maahan.

Hieman nolostuneena märästä rottamaisesta olemuksestaan Ripe vetäytyi ämpärin alle kuivattelemaan häntäänsä. Mitäköhän äiti tuumasi kun retkeläinen palasi (tai palautetttiin niskasta kantaen) kotiovelle?

Eräs iltapäivä

Kun saavuin kotipihaan vajaa vuorokausi sitten, kohtasivat silmäni Aikamoisen Näyn. Pihalla nääs seisoskeli Harvinaisen Upea Uros, jonka lihaksikas ylävartalo kiilteli auringossa hiestä ja testosteronista. Urho kannatteli toisella olallaan kirvestä ja kantoi kädessään moottorisahaa, selän takana oli valtaisa puupino. Hänen pullistelevat hauiksensa väreilivät yhä fyysisen työn voimaa. Nähdessään minut (eli Elämänsä Valon ja Kaikkien Himojensa Kohteen) tuo Hurja Könsikäs paljasti tasaisen hammasrivistönsä polvet sulattavaan hymyyn niin että olin ihan tilulilulei. Ah, mikä Mies minulla onkaan ajattelin kun vaivuin hänen vahvoille käsivarsilleen. (Hetkisen kuluttua kylläkin komensin hänet suihkuun kun haisi niin väkevästi. Rajansa testesteronillakin.)

Mökille

Yhden yön päästä aloitamme Perheen kanssa Mökkeilykauden. Käytännössä se tarkoittaa, että Mies huokuu ja puhkuu ennen lähtöä ”onkonytkaikkimukanavarmastijotakinunohtui” ja ”*kelekunonpieniautotaasonliikaatavaraamukana” .

Sitten kun päästään perille, huokuu ja puhkuu Armaani tekemisen paljoutta ja kun ei ole aikaa ja kalalla pitäisi ehtiä käymään ja saunassa ja naapurissa ja aamulla on selkänsä jumissa kun on liian pehmeä sänky. Yöllä, kun on vielä vähän viileää, survoo Mieheni kaminan niin täyteen puita että se hehkuu punaisena kuin helvetinpätsi ja mä herään kun olen hukkumaisillani hikeen ja tempasen ulko-oven raivoissani auki ja tympiinnyn vähän lisää muu Perhe vaan kuorsaa tyytyväisenä.

Ruuan puolesta Mökkeily meinaa, että kaikki paistettavaksi soveltuvat elintarvikkeet paistetaan muurikalla ulkoilmassa. Ja ekoisti-meikäläinen patpattaa Miehelle ettei niitä kaikkia muovikäärepakkauksia voi nuotiossa polttaa, johonka Mies tuumaa että voipahan, kato nyt, hyvin palaa. (Miehellä on oma otsooniaukko nuotiopaikan yläpuolella.)

Mökillä kuunnellaan joko humppaa Radio Suomesta tai kuoveja ym siivekkäitä kun ne jodlaa kevätvirsiään. Äänimaisemaan kuuluu erottamattomasti myös kosken kuohuna, lehmien ammuut ja Naapurin Aikamiespojan iänkaikkisen vanhan Massikan patpatus. Mies haluaisi oman traktorin kun sillä olisi niin kätevä mennä kalalle kuulemma. Hän meinaa pistää tulevan traktorinsa perään kärryn, jonka lavalle virittää sohvan jossa me Lapsen kanssa istutaan kun hän ohjastaa retkueen joelle.

Romanttisinta Mökkeilyssä on Lemmenajelut vuosimallia -78 olevalla Tunturi Sport –mopedilla. Mies on tuunannut sitä nuoruudessaan niin, että mopon pakoputki on toista metriä pitkä eikä jarrut toimi, mutta hyvin se kulkee halki heinäpeltojen kun kaksin istumme satulassa. (Bensakaan ei ole monesti loppunut kesken.)

Thinking of you

Nautimme äitienpäiväaamiaisen lahjapaperista esille käärimäni rikkaimurin latausvalon sinisessä kajossa. Ah. Mieheni on varsinainen romantikko! Imurin valmistajan slogankin on kuin suunniteltu rakkaudelle ja hellyydellä valittua äitienpäivälahjaa varten: Thinking of you. Jos Mies olisi ostanut Philipsin imurin, niin slogan olisi ollut paljon arkipäiväisempi: sense and simplicity. Onneksi sain Electroluxin!

Valokuvatorstai

Päivän sananen on camp, joka lähteen mukaan tarkoittaa viihteen, taiteen, elämäntavan tai yleensä kulttuurin muotoa, joka tahallaan "koettelee hyvän maun rajoja" eli tekee asioita, jotka ovat vastoin sitä, mitä tekijät olettavat muiden pitävän hyvän maun mukaisina.

Mun camp-kuvassa on Romanian hirmuhallitsijan, Nicolae Andruţă Ceauşescun, ampuma karhu. Raato makaa Branin linnassa lähellä Brasovia. Linna oli jonkun aikaa Romanian kommunistisen puolueen (lue Ceauşescun) hallinnassa ja ukko järkkäsi sen tiluksilla mm. karhujahteja, joissa vain ja ainoastaan hän sai ampua otsoja.

Sisustuksellisesti ajateltuna irvistävä karhu lattiamattona on iljettävän groteskilla tavalla hyvin camp.

Hauskoja juttuja

Ipanuksella on Huumorintaju. Kun nukkumaan laitetaa ja kellitään sängyssä, Napero sanoo hiiiiii samalla kun vetää henkeä sisällepäin niin että ääni hinkuu. Hingun takaisin hiiiii ja sitten me räkätetään. Taas hän hinkuu hiii ja mä hinkaisen hiii jne jne jne ja me ollaan yhtä hinkua ja vinkua.

Miehen kanssa Ipanus leikkii matkimaleikkiä.
Kakru: ä.
Mies: ä.
K: ÄÄ!
M: ÄÄ!
K: ääääÄÄÄÄääääääääÄÄääää!!!
M: ääääÄÄÄÄääääääääÄÄääää!!!
Viimeisen ääääÄÄÄÄääääääääÄÄääää!!!:nsä aikana Ipanan pokka alkaa repeilemään, mutta hän saa pidäteltyä itseään kunnes Miehen vokaalit lakkaavat kuulumasta. Sitten vasta molemmat ulvovat naurusta. Leikki jatkuu pitkään erilaisilla muunnelmilla ää:stä, on ärinää, örinää, korkeita ja matalia ääniä, painotusta ensimmäisellä tavulla ja painotusta jälkimmäisellä tavulla, ihan mitä Kakru vaan keksii.

Lapsella on melkoinen kokoilma naksutuksia, päristyksiä, pörinöitä ja muita ääntelyitä tilanteen kuin tilanteen varalle. Viimeisin keksintö (jota hän on miettinyt pitkään mielessään) on heiluttaa alahuulta sormilla ja sanoa samalla aaaaaaa. Lähtee kiva saundi. Jos Nippeli istuu sylissä polvien päällä ja häntä heiluttaa tyyliin körökörökirkkoon, aukeaapi välittömästi Taatiaisen suu ja sieltä kuuluu aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa hauskasti värisevällä äänellä.

Hei hei

Lapsi on oppinut kävelemään ja puhumaan. Nykyisin hän taapertaa paikasta N paikkaan U kävelemälläkin, ihan ite ja oma-aloitteisesti. Meno on melko vaappuvaa, mutta aiheuttaa suurta iloa Ipanukselle (ja vanhemmilleen myös). Hirveästi pitää virnistellä ja hihkua kävellessä. Pihalla hänellä on apunaan taaperokärry ja sen kanssa saa vallan juoksuvauhdin aikaiseksi kun alamäkeen päästelee. Mitä lujempaa hän rullaa, sitä hauskempaa se on.

Eilen sanoi ensimmäisen selvästi tarkoituksenmukaisen ja tunnistettavan sanansa tuo Taatelini mun. ”Hei hei” tuumasi hän isälleen joka oli ulos menossa. Haa!

Kesää pukkaa. Olen istuttanut orvokkeja ja skrapannut pihaa ja sisustanut kiihkeästi ja ollut kovin surullinen. Surullinen siksi, että tulossa ollut jouluvauva siirtyi tuikkimaan tähdeksi taivaalle. Alkua pitemmälle ei raskaus edennyt kun 7+2 viikolla tuli loppu. Itku on herkässä, mutta elämällä on näköjään taipumus voittaa. Onneksi. Ipanus tuntuu entistä rakkaammalta (miten voi olla mahdollista?!) ja Mies on jälleen kerran osoittautunut olevansa ihquakin ihqumpi.

Valokuvatorstai

Tänä valokuvatorstaina mietitään sanaa tyhjä. Tyhjä otokseni on laukaistu Romanialaisessa kaupungissa nimeltä Orsova. Kohtasin siellä elämäni ensimmäisen itsensäpaljastajan ja täytyy myöntää, että sillä hetkellä kun äijä läväytti takkinsa auki, aivoni löivät tyhjää.

Matkoilla

Oltiin vappuna Matkoilla. Ipanus istui autossa yhteensä 1044 kilometriä, siis 12 tuntia, joista nukkui 5. Muun ajan hän höpötti omia juttujaan (nyt on pop sanoa pii-pii-pii ja vii-vii-vii), tutki lelujaan, söi maissinaksuja ja melko suuren määrän leipää, tylsistyi ja toi sen ilmi huudahduksilla, katseli ikkunasta, kikatti ja hirisi. Ihmeen hyvin jaksoi olla matkalla hän.

Hotellihuone oli Lapsen mielestä täynnä ihmeitä. Läpinäkyvällä ovella varustettu jääkaappi oli mahtava, koska maitopullo oli jatkuvasti näkösällä ja sen sai suuhunsa kun kävi takomassa ovea. Myös parvekkeelle vievä porras oli jänskä, siinä saattoi keikkua vaarallisen näköisesti ja istuskella varpaita heilutellen em. maitopullo hampaissa.

Itse olin ihan innoissani kun arvelin pääseväni harrastamaan heavy duty –shoppailua Vieraassa Kaupungissa. Ostossaldon lopputulema oli kuitenkin seuraavanlainen:
- pyykkipoikia, 30 kpl
- astianpesukoneen pesuainetta, mallia eko, 1 kg
- teltta, mallia sammakko, 1 kpl (Lapselle)

Aika köyhää.

Onneksi reissu oli muuten mukava!

Suhari

Muutamia päiviä sitten matkustin taksilla Maamme Pääkaupungissa. Enpä ole ennen sellaista kyytiä saanut... Taksikuski oli kuuskymppinen, pyöreä, harmaantunut pälvikalju. Suonia poikki nenästä ja cologne hajua tyyliin imelä. ”Saman akan kanssa oon ollut jo nelkyt vuotta, mut kyllä mul kato naisia on ollut”, tilitti hän, omasta aloitteestaan. Koko sen vajaan tunnin verran (prkleen ruuhka-ajat!) jonka olin takapenkillä, Suhari selosti seikkailujaan naisten kanssa. Oli kuulemma 16-vuotiaana ollut kesätöissä Postissa ja siellä oli ”kakskymppinen täti mut kellistänyt, häh-häh-hääää! Kato sehän vei mua niinku pässiä, perkele!”

Välillä Suhari väänsi Janne Tulkin äänen täysille ja hoilotti mukana – ”kato mä harrastan karaokee, häh-häh-hää, perkele siellä niitä naisia vasta on munille pyrkimäs, kato saa rumimpia potkia syrjään, häh-häh-hää!”

Oli nainut naapurin akkaa, mutta kun ei tuntunut hyvältä niin oli lopettanut kesken, häh-häh-hääää! ”Olihan se ruma temppu mut kato niin mä tein, ei sillä etteikö kunto olisi kestänyt, mut niin mä vaan sit tein, häh-häh-hääää! Lopetin kesken!” Äijä hekotti omalle tarinalleen niin että oli ajaa lyhtypylvääseen pahki. Mua ei juurikaan naurattanut kun iljetyksen väristykset juoksi pitkin selkäpiitä.

”Kato mä olen vanha autokauppias ja rallikuski, perkele! Ne on sellasii poikien vetoja kato nää naishommat kato. Perkele se on ihme että kun ihmisillä on niin huono itsetunto nykyään, niin sit tulee avioeroja ja kaikkee perkele, ei osata pitää näitä juttuja erillään kato! Akka kysy et kuinka monen naisen kans mä olen ollu kato nii enhän mä perkele sitä sille kertonu. Perkele! Akka vaan nauro mulle, perkele! Häh-häh-hääää!”

Taas kuunneltiin Janne Tulkkia ja Suhari raakkui mukana. Mietti vissiin seuraavaa kommenttiaan: Jalkakäytävällä käveli äiti lastenrattaitten kanssa. ”Perkele noita isättömiä lapsia, niitä kyl riittää, perkele! Vaan kai ne soittais jos olis rahaa vailla? Eiks niin? Häh-häh-hääää!”

Että näin.