Kiesus, mikä yö. Tilli ilmoitti abaut klo 24 että on hereillä ja viereen pitäisi päästä. Itse olin juuri puolisen tuntia tätä ennen päässyt sänkyyn ja saanut unen päästä kiinni. Niin että vierelleni hain Lutikan ja oletin että unia jatketaan saman tien.
Ei jatkettu.
Kolme ja puoli tuntia hän pyöri ja hyöri, yski ja hihkui, välillä huuteli jotain. Suurimmaksi osaksi kuitenkin pyöri akselinsa ympäri kuin vartaaseen seivästetty laiskiainen. Että eipä sitten meikäläinenkään nukkunut.
Onneksi Mies nukkui.
Perheen Maskuliinin unta ei häirinnyt edes se, että myös Isosisko päätti tulla kimppapetiin lutkuttaan sormea, potkimaan peittoja ja ähisemään. Lopulta mulla paloi käämi ja karjaisin että menee hermo!!! Ja kas, Mies heräsi! (Kun jälkeläiset aloittivat yhteiskonsertin. Hyi tuhmaa äitiä kun tuolleen säikyttelee lapsiaan!)
Vei Ipanuksen takaisin omaan sänkyynsä ja lähti noutamaan särkylääkettä Lutikalle.
Kului hetki.
Ja toinen.
Ja kolmas.
Vessa kohisi alakerrassa.
Ei mitään kiirettä... Lutikka jo melkein nukahti.
Mies karjuu että miten paljon tätä lääkettä laitetaan. Minä huudan takaisin että katso siitä taulukosta. Mistä taulukosta? No siitä annosteluoppaasta. Mikä se on? Sellainen sinenen luottokortin kokoinen. Missä se on?!
Voi jessus.
En sanonut enää mitään vaan odotin.
Odotin lisää.
Ja vielä.
Jumalauta, että voikin kestää!
Lutikka nukahti.
Mies kolistelee portaat ylös. Nyt tuo nukkuu, sanoin. No voi kerkele sanoi Mies ja sytytti valot.
Ei nukkunut enää.
Annoin lääkken, sammutin valot ja nappasin Tillin kainaloon. Hirveä protestihuuto, mutta Mies jo kuorsasi täysillä.
Lisää pyörimistä ja hyörimistä. Minä valvoin ja olin lievästi v-i-t-t-u-u-n-t-u-n-u-t.
Jossain vaiheessa Miehen kello soi ja hän kömpi ylös. Kuin aikamerkin saaneena Lutikaattori pisti silmät kiinni ja alkoi nukkua. Otin vinkistä vaarin ja nukahdin itsekin. Kellon soittoon oli onneksi melkein kaksi tuntia aikaa.
Että äiti on vähän väsynyt. (Ja oletettavasti kaikki muutkin Perheen Jäsenet.)
torstaina, syyskuuta 24
keskiviikkona, syyskuuta 23
Hampaita, askelia ja muuta urheilua
Eipä ihme, että Nahkakuulans suusta on valunut kuolaa kuin Niagaran putouksesta: samanaikaisesti onpi puskeutumassa molemmat alakakkoset ja se yksi ylös!
Tänään aamulla, noin 2 h 15 min sitten, Lutikaattori otta LUKUISIA askelia Hoitotätin luota mun luo ja takaisin! Ja oli itsekin ihan ihmeissään tuosta päätähuimaavasta menosta!
Eilen illalla käytiin koko Perheen kanssa Uimalassa. Nappanahka oli eika kertaa mokomassa paikassa, ja oli aluksi ihan kummissaan, mutta noin viiden minuutin alkutöllistelyn jälkeen hän pyrki jo kovin aktiivisesti altaan syvään päähän. Naama loisti kuin 1000 watin hehkulamppu, suu oli auki ja intokiljunta korviasärkevää. Välillä hän työnsi naamansa veden alle ja oli entistä enemmän innoissaan! Aika lystikkään näköistä kun tuollainen hihkuva hahkupallonaama kelluu kuin korkki ja sätkii kaikilla sätkyteltävissä olevilla ruumiinosilla.
Myös Isosisko nautti vesielämästä täysillä. Veti käsipohjaa kellukkeet selässä kuin olisi sitä ikänsä tehnyt. Menoa ei haitannut tippaakaan se että Mies oli laittanut uikkarit väärin päin ja niiden yläosa hilautui jatkuvasti napaan. Lopuksi laiheliini Pinsessa tärisi vilusta ja huulet oli siniset, mutta silti olisi pitänyt vaan jatkaa kroolitreenejä.
Tiedä häntä johtuuko se tuosta urheiluaktiviteetista vai mistä, mutta viime yön ipanat nukkui kuin murmelit ja aamulla löysin meiltä kaksi iloista pellavapäätä. Pinsessa Ipanus raportoi nähneensä hyvvää unta aulinkosta, lumiukosta, pinsessasta, ponista, isistä, äitistä, pikkusiskosta ja papasta.
Tänään aamulla, noin 2 h 15 min sitten, Lutikaattori otta LUKUISIA askelia Hoitotätin luota mun luo ja takaisin! Ja oli itsekin ihan ihmeissään tuosta päätähuimaavasta menosta!
Eilen illalla käytiin koko Perheen kanssa Uimalassa. Nappanahka oli eika kertaa mokomassa paikassa, ja oli aluksi ihan kummissaan, mutta noin viiden minuutin alkutöllistelyn jälkeen hän pyrki jo kovin aktiivisesti altaan syvään päähän. Naama loisti kuin 1000 watin hehkulamppu, suu oli auki ja intokiljunta korviasärkevää. Välillä hän työnsi naamansa veden alle ja oli entistä enemmän innoissaan! Aika lystikkään näköistä kun tuollainen hihkuva hahkupallonaama kelluu kuin korkki ja sätkii kaikilla sätkyteltävissä olevilla ruumiinosilla.
Myös Isosisko nautti vesielämästä täysillä. Veti käsipohjaa kellukkeet selässä kuin olisi sitä ikänsä tehnyt. Menoa ei haitannut tippaakaan se että Mies oli laittanut uikkarit väärin päin ja niiden yläosa hilautui jatkuvasti napaan. Lopuksi laiheliini Pinsessa tärisi vilusta ja huulet oli siniset, mutta silti olisi pitänyt vaan jatkaa kroolitreenejä.
Tiedä häntä johtuuko se tuosta urheiluaktiviteetista vai mistä, mutta viime yön ipanat nukkui kuin murmelit ja aamulla löysin meiltä kaksi iloista pellavapäätä. Pinsessa Ipanus raportoi nähneensä hyvvää unta aulinkosta, lumiukosta, pinsessasta, ponista, isistä, äitistä, pikkusiskosta ja papasta.
tiistaina, syyskuuta 22
Mitä me sitte tehhään?
Lutikaattori on ottanut todistajien läsnä ollessa ainakin viisi askelta ilman tukea. Ja suuhun on ilmaan tunut toinen yläkakkonen. Ja aamulla hän hoksasi että peilistä kurkkii joku aivan ihana pallopää ja sille piti naureskella ja olla aiiii.
Pinsessa Ammeliise on oppinut sanomaan ärrän oikein tietyissä sanoissa. Joissain sanoissa ärrä ääntyy deenä ja joissain sanoissa ällästä tulee ärrä. Pinsessa saa päivittäin kaameita kiukkukohtauksia, erityisesti kun hänet noudetaan Hoitopaikasta kotiin. Eilen hän laittoi musiikin soimaan ja tanssi tauotta puoli tuntia. Sitten istui sohvalle ja sanoi että nyt mää piän tauon.
Aina kun haen mukulat hoidosta, Isosisko kirmaa portille ja kiljuu kurkku suorana, luullakseni ilosta. Kun ehdin puhe-etäisyydelle, kysyy hän mitä me tehhään kotona? Sitten on PAKKO keksiä tekemistä, pelkkä oleminen ei riitä. Eikä yksi tekeminen piisaa, pitäisi olla MONTA tekemistä. Seuraavan päivän ohjelma pitäisi mielellään laatia jo edellisenä iltana. Äiti mitä me nukkuman jälkeen tehhään? Menette hoitoon. Mitä me sitte tehhään? En vielä tiiä. Mennäänkö pyödäileen? Voidaan mennä jos ei sada. Mitä me sitte pyodäilyn jälkeen tehhään? Tullaan kotiin. Mitä me sitte tehhään? Jne jne jne.
torstaina, syyskuuta 17
Eipä paskempia
Taas on se aika vuodesta kun alkaa oleen ankeaa. Vettä sataa vähintään joka toinen päivä ja sisälläkin on kylmä kun ollaan niin pihejä ettei raskita laittaa (sähkö)lämmitystä päälle ennen kuin henki höyryää.
Haaveksin takkatulesta ja hyvistä kirjoista, sellaisesta ruuasta joka kerryttää ihraa nahan alle jotta pärjään talven yli, piiiiitkistä yöunista ja lörpöttävistä pipoista. Tosiasiassa elämä on jotain ihan muuta. Mutta tosiasiassa se ei haittaa.
Aamulla taas mietin kuinka onnekas olen kun mun elämä on justiinsa tällaista kun se on. Kuinka ihanaa on ottaa Lutikka viekkuun ja lämmittää pieniä kylmiä varpaita omia jalkoja vasten peiton alla. Kuinka ihanaa oli eilen illalla kun Isosisko ihan yllättäen, ilmen sen kummempaa syytä, kesken vasemman käden peukalon kynnen leikkaamisen, moiskautti mulle pusun poskelle. Kuinka ihanaa on kun Mies, tuo Suuri Saalistaja, tuli mökiltä kotiin ja toi Perheelle Ruokaa eli pari hyvän kokoista haukifilettä ja oli hyvin tyytyväinen reissuunsa.
(Ja olipa Mies saanut mökkinaapureilta kymmeniä kiloja pottuja, jotka salaa roudasi rintamamiestalomme tätä tarkoitusta varta vasten rakennettuun pottulaariin. Kutsui sitten Perheen Ihastelemaan. Olipa se näky! Tuli jotenkin omavaraistaloudellinen olo.)
Että niin. Eipä tässä paskempia. (Vaikka välillä vituttaakin.)
Haaveksin takkatulesta ja hyvistä kirjoista, sellaisesta ruuasta joka kerryttää ihraa nahan alle jotta pärjään talven yli, piiiiitkistä yöunista ja lörpöttävistä pipoista. Tosiasiassa elämä on jotain ihan muuta. Mutta tosiasiassa se ei haittaa.
Aamulla taas mietin kuinka onnekas olen kun mun elämä on justiinsa tällaista kun se on. Kuinka ihanaa on ottaa Lutikka viekkuun ja lämmittää pieniä kylmiä varpaita omia jalkoja vasten peiton alla. Kuinka ihanaa oli eilen illalla kun Isosisko ihan yllättäen, ilmen sen kummempaa syytä, kesken vasemman käden peukalon kynnen leikkaamisen, moiskautti mulle pusun poskelle. Kuinka ihanaa on kun Mies, tuo Suuri Saalistaja, tuli mökiltä kotiin ja toi Perheelle Ruokaa eli pari hyvän kokoista haukifilettä ja oli hyvin tyytyväinen reissuunsa.
(Ja olipa Mies saanut mökkinaapureilta kymmeniä kiloja pottuja, jotka salaa roudasi rintamamiestalomme tätä tarkoitusta varta vasten rakennettuun pottulaariin. Kutsui sitten Perheen Ihastelemaan. Olipa se näky! Tuli jotenkin omavaraistaloudellinen olo.)
Että niin. Eipä tässä paskempia. (Vaikka välillä vituttaakin.)
Valokuvatorstai
--- ”Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arviosi. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, pullotettuja oppitunteja.” ---
Romaanin päähenkilö Frank Bascombe ohjeistaa poikaansa Richard Fordin teoksessa Itsenäisyyspäivä (suom. Sirkka Alanko), Tammi 1996.
(Kuvassa on ote paikkakunnan tähtitornin seinästä.)
torstaina, syyskuuta 10
tiistaina, syyskuuta 8
Tällä viikolla
Ollaan kateltu Kotikaupunkia korkealta ja käyty Ravintelissa syömässä ja fisuja ihmettelemässä kalatien ikkunasta ja käyty pyöräilemässä ja puistossa ja sen sellaista. Perheen Feminiinisin Hahmo vietti eilen vapaaillan kun kävin likkakavereiden kanssa syömässä (persialaista ruokaa - yök, ei maistunut yhtään millekkään, oli vissiin kokilla suola unohtunut) ja leffassa (Haarautuvan rakkauden talo - hauska kuva, suositan).
Hoitotätin kanssa käytiin kasvatuksellinen keskustelu kuten kerran vuodessa on tapana, ja olin TOSI ylpeä Ipanuksesta kun HT kertoi että Ipanoidi pitää visusti huolta Pikkusiskosta. Kuulemma puolustaa kun muut tönivät ja vievät leluja, ja jos itku tulee niin Ipana on ensimmäisenä halimassa ja lohduttamassa että ei ole mittään hättää. Kotosalla tuollaista käytöstä ei juuri näe, mutta onneksi hoidossa kuitenkin.
Lutikaattori olla mollottaa ja on ihana. Kaikista ihanin hän on aamulla kun herätessään on ihan tööt, mutta hiljalleen alkaa ajatus toimia ja virne ilmestyy naamalle. Lutikainen ei ole koskaan aamulla pahalla tuulella vaikka muu sakki olisikin. Ihana hän on myös yöllä herätessään kun haen viereen ja Tuhnake pyöräyttää itsensä mukavaan asentoon mun kainaloon ja nukahtaa siihen ilman sen kummempia seremonioita.
Ipanukselta kysyin eräänä päivänä että mikä susta tulee isona? Hän katsoi mua vähän aikaa ja vastasi sitten että nainen. Tulipa mieleen että taisi olla tyhmä kysymys.
Hoitotätin kanssa käytiin kasvatuksellinen keskustelu kuten kerran vuodessa on tapana, ja olin TOSI ylpeä Ipanuksesta kun HT kertoi että Ipanoidi pitää visusti huolta Pikkusiskosta. Kuulemma puolustaa kun muut tönivät ja vievät leluja, ja jos itku tulee niin Ipana on ensimmäisenä halimassa ja lohduttamassa että ei ole mittään hättää. Kotosalla tuollaista käytöstä ei juuri näe, mutta onneksi hoidossa kuitenkin.
Lutikaattori olla mollottaa ja on ihana. Kaikista ihanin hän on aamulla kun herätessään on ihan tööt, mutta hiljalleen alkaa ajatus toimia ja virne ilmestyy naamalle. Lutikainen ei ole koskaan aamulla pahalla tuulella vaikka muu sakki olisikin. Ihana hän on myös yöllä herätessään kun haen viereen ja Tuhnake pyöräyttää itsensä mukavaan asentoon mun kainaloon ja nukahtaa siihen ilman sen kummempia seremonioita.
Ipanukselta kysyin eräänä päivänä että mikä susta tulee isona? Hän katsoi mua vähän aikaa ja vastasi sitten että nainen. Tulipa mieleen että taisi olla tyhmä kysymys.
torstaina, syyskuuta 3
keskiviikkona, syyskuuta 2
Vaatevalintoja
Nyt muutamina (eli kaikkina) aamuina ennen hoitopaikkaan lähtöä meillä on ollut ankaria tahtojen taisteluja vaatteista Ipanuksen kanssa. Äiti mää haluan jonkun mekon, ilmoittaa Kakru. Äiti mää haluan pelkän mekon! Eiiii en halua puseloa alle! Äitiiiiiii!!!!! En ossaa pukia äitiiiiiii auta!
Ja tietystikään mikä tahansa mekko ei käy. Äiti mää haluan kukkaismekon. Äiti mää haluan valkkumekon. Äiti mää haluan sen hinanan mekon! Äiti mää en halua laittaa sitä!!! (Kun äiti ehdottaa esim. olio-, eläin- tai raitamekkoa.)
Ipanuksen hyväksymiä värejä ovat vaaleanpunainen, valkoinen ja violetti. Satunnaisesti myös turkoosi käy. Tärkeää on kuitenkin että vaatteet sointuu keskenään. (Äiti tämä on hinan saman välinen!)
Kun sisävaatteet on saatu ylle (useinmiten Ipanuksen Hirveän Huudon ja Äidin Uhkausten säestämänä eli lähdet sitten ilman puseroa hoitoon jos se ei passaa mikä on annettu jne jne jne), siirrymme ulkopukineiden pariin. Niissä eniten keskustelua aiheuttaa päähineen valinta: Älä laita sitä hellehattua, siellä on kylmä ilma. Laita tämä pipo. EN LAITA! Minä laitan hatun! Et laita. Laita joku pipo. EN LAITA! Minä laitan huivin! Et laita. Laita pipo. EN LAITA! Mää haluan laittaa tämän (kädessä on hello kitty- lippalakki / kukkalippalakki / muotoon ommeltu huivin lirpake / norsulierihattu / talvipipo). Älä laita sitä. Sulle tulee kylmä / kuuma. Laita nyt tämä pipo. Kato nyt kun se sointuu ihanasti sun haalariin ja kinttaisiin.
Erävoitto äidille. (Ipanus johtaa ottelua 9-1.)
Sitten kun vielä käydään läpi käsineet (harmaat vai vaaleanpunaiset kinttaat, siniset vai vaaleanpunaiset lapaset, vihreät, violetit vai vaaleanpunaiset hanskat), kengät (uudet lenkkarit, rönttälenkkarit, vaaleanpunaiset kumpparit vaiko punaiset kumpparit) ja tunteita herättävä haalari vaiko takki ja housut -keskustelu, niin ollaan jo melko selvillä vesillä.
Onneksi Lutikka on iloinen kun joku pukee jotkut vaatteet päälle.
Ja tietystikään mikä tahansa mekko ei käy. Äiti mää haluan kukkaismekon. Äiti mää haluan valkkumekon. Äiti mää haluan sen hinanan mekon! Äiti mää en halua laittaa sitä!!! (Kun äiti ehdottaa esim. olio-, eläin- tai raitamekkoa.)
Ipanuksen hyväksymiä värejä ovat vaaleanpunainen, valkoinen ja violetti. Satunnaisesti myös turkoosi käy. Tärkeää on kuitenkin että vaatteet sointuu keskenään. (Äiti tämä on hinan saman välinen!)
Kun sisävaatteet on saatu ylle (useinmiten Ipanuksen Hirveän Huudon ja Äidin Uhkausten säestämänä eli lähdet sitten ilman puseroa hoitoon jos se ei passaa mikä on annettu jne jne jne), siirrymme ulkopukineiden pariin. Niissä eniten keskustelua aiheuttaa päähineen valinta: Älä laita sitä hellehattua, siellä on kylmä ilma. Laita tämä pipo. EN LAITA! Minä laitan hatun! Et laita. Laita joku pipo. EN LAITA! Minä laitan huivin! Et laita. Laita pipo. EN LAITA! Mää haluan laittaa tämän (kädessä on hello kitty- lippalakki / kukkalippalakki / muotoon ommeltu huivin lirpake / norsulierihattu / talvipipo). Älä laita sitä. Sulle tulee kylmä / kuuma. Laita nyt tämä pipo. Kato nyt kun se sointuu ihanasti sun haalariin ja kinttaisiin.
Erävoitto äidille. (Ipanus johtaa ottelua 9-1.)
Sitten kun vielä käydään läpi käsineet (harmaat vai vaaleanpunaiset kinttaat, siniset vai vaaleanpunaiset lapaset, vihreät, violetit vai vaaleanpunaiset hanskat), kengät (uudet lenkkarit, rönttälenkkarit, vaaleanpunaiset kumpparit vaiko punaiset kumpparit) ja tunteita herättävä haalari vaiko takki ja housut -keskustelu, niin ollaan jo melko selvillä vesillä.
Onneksi Lutikka on iloinen kun joku pukee jotkut vaatteet päälle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)