Jotain muuta

Ipanus valitti tarhapäivän jälkeen polviansa. Äitinsä ehdotti, että kannattaisiko laskea mäkeä sittenkin jossain muussa kuin polviasennossa. Ipana närkästyi moisesta ehdotuksesta! -Mää oon koko elämäni laskenut mäkeä pyllyllään ja nyt haluan kokeilla jotain muuta!

Joulu

Kun lahjaksi tulee kumisaappaat, rikkinäinen soittorasia, hyppynaru ja typerä kirja, niin eipä ole lapsella kiva joulu. Ei ollenkaan. Varsinkin kun sisko saa kaksi korua, toimivan soittorasian ja sellaisen kävelevän koiran jonka toinenkin lapsi haluaisi mutta saa vaan sellaisen petsopin jutun mikä on vääränlainen niin eipä tosiaankaan ole kivaa.

Joulupäivän aamuna lapsi oli kuitenkin sopinut koiranomistajan kanssa vaihdosta ja talutteli tyytyväisenä karvaläjää. Sisko leikki onnellisena sillä vääränlaisella petsopin jutulla mikä olikin näemmä tälle toiselle lapselle oikeanlainen.



Lapsi ja Koira.

Sisko ja Oikeanlainen Petsopijuttu

Päivityksiä menneiltä päiviltä

Vuolassanaista

Meidän Lutikaattori on kova puhumaan. Ja kovalla tarkoitan todellakin vuolassanaista selostusta herkeämättä ja koko ajan. Ja isolla äänellä. Kysymyksiä, huomioita, kommentteja, ajatuksia, haluja, toiveita, aatoksia. Ja lisää kysymyksiä. Ja kysymyksen jatkokysymyksiä. Ja kysymyksen jatkokysymyksen tarkentavia alakaneetteja. ISOLLA ÄÄNELLÄ. Ja jatkuvasti. Hyvä että kerkiää vetää henkeä välillä.

Tämä nyppii Esikoista, koska hänellä ei ole puheenvuoroa. Ja se aiheuttaa konfliktitilanteita. Vähintään viidesti illassa nuo Kupeitteni Hedelmät karjuvat yhteen ääneen (yleensä pienempi voittaa) että nyt olisi ASIAA! -Äiti nyt on mun vuoro! kiljuu  Ipana. -Äitiiii mulla on asiaaaaa! kirkuu Luticca. -Äiti mää en saa sanoa mitään kun tuo huutaa! rääkyy Esikoinen. -Äitiiiiiiiii kuuntelekkonäämuaaaa!!!??!! kailottaa Kakkonen.

Ja korvat soi.

Sitten kuin myönnän toiselle puheenvuoron, toinen alkaa itkeä. -Tuo pilas mun jutun! Mää en muista sitä ennää! Buhhuhhuuuuuu! Ja sitten itkun aloittaa myös se joka olisi saanut puhua.  -Äiti tuo ei oo hilijaa kun on mun vuoro puhua! Byäääähhhhhähhäääääää!!!

Piiiiiippppppppp sanoo äiteen korvat.

Että jos jotain toivon joululahjaksi, niin se olisi hetki rauhaa ja hiljaisuutta. (Tai peltorit.) Kiitos.

Valoja

Kohta mut passitetaan AJ-kerhoon muiden anonyymien jouluvaloholistien kanssa. Mutta ei se mitään! Vielä olisi muutama töpseli vapaana!

Mielipide

Pakko lainata itseäni fiksumpaa kun en olis itse paremmin osannut sanoa:

The Dalai Lama, when asked what surprised him most about humanity, he said: “Man. Because he sacrifices his health in order to make money. Then he sacrifices money to recuperate his health. And then he is so anxious about the future that he does not enjoy the present; the result being that he does not live in the present or the future; he lives as if he is never going to die, and then dies having never really lived.”

Joulun alla

Joulua taas pukkaa. Lahjahommat on ihan vaiheessa, kortit sentään on postitusta vaille valmiit. Myös jonkun asteista käsityöinnostusta on ilmiintynyt, harmi vaan kun se into kestää pari tuntia ja laantuu sitten.

Tonttu ja Tositonttu.

Lapsukaisteni Hoitopaikalla on kuulemma liikuskellut täitä. Yök!!!! Kipitin oitis apteekkiin hakemaan torjuntasuihketta, toivottavasti tosiaan se auttaa!!!! Itelläni oli noita saatanallisia syöpäläisiä ala-asteella ja muistan elävästi mikä järjetön homma oli päästä niistä eroon.

Käsityöinnostuksen esituotantoa.

Suuri myllerrys

Meidän piha on tuhottu. Pihanurmen tilalla on karmeita kivenmurikoita, hiekkaa, mäskiä, lillua, roskia ja mutaa. Puskat ja raparperit on tapettu, toivottavasti edes omenapuu herää henkiin keväällä.

Vastineeksi tästä myllerryksestä meillä on ehkä astetta tai paria lämpimämpi kellari ja ihan oma salaoja ynnä kilotolkulla hiekkaa eteisen lattialla. Ou jee?

Muissa maisemissa

Männä viikon vietin ihan muissa maisemissa. Matkan tarkoitus oli työ, mutta onneksi oli jonninverran hupiakin.



Näköalat Victoria Peakilta salpasi hengen.



Kaupunki kukkui myöhään yöhön.



Jonninverran korkeampaa kuin kotona.

Voimalaji

Piparien leipominen on hauskaa vaikka hampaat irvessä. Eikä siinä lopputuloksen laatua ratkaise taito vaan raaka voima!

Juttuja ja hommia

Luticalla on Huumorin Taju:

Oltiin pihalla. Lutikka istahti pikkuisen ämpärin päälle. Hetken hän siinä tonotti, kunnes karjaisi PYYYYYHKIMÄÄÄÄÄNNN!!! niin että naapurin ikkunat helisi.

---

Eräänä iltana kaivettiin esille kaikki talosta löytyvät heijastimet ja paineltiin kartanolle. Mies kävi piilottaan heijastimet lähimetsikköön ja likat etsivät ne taskulamppujen valossa. Olihan hauskaa! Ipana viilletti pitkin pusikoita ja oli ihan tulessa! Lutikka kipitti isosiskon perässä ja sohotti lampullaan mihin sattuu, mutta oli ihan täysillä juonessa mukana!

---

Ipanuksen pariviikkoinen intensiiviuimakoulu on takana. Oli aika rankkaa vääntyä uimahallille joka ilta, mutta lopputulema oli kaiken vaivan arvoinen! Aluksi Ipanuudeli ei uskaltanut laittaa kasvojaan veteen että olisi keittänyt pottuja, mutta nykyään hän sukeltelee kuin saukko ja ui kellukkeet selässä koiraa! Mahtavaa!

----

Luticca tonottaa naama irvessä kiven päällä ja hakkaa keppejä yhteen.

Nettiin

Esikoinen: Äiti, mää haluaisin semmosen petsopin joka pääsee nettiin.
Äiti: Mikä se sellainen netti on?
E: Höh, no netti tietenkin.
Ä: Niin niin, mutta mikä se on?
E: Noekkönäätiiä??? Se on NETTI!
Ä: Jahas. Miten sinne sitten pääsee?
E: No höh, ihan normaalisti bussilla tai autolla!

Ja taas äitin maine mistään mitään tietämättömänä kalkkiksena vahvistui.

Rehellisyys maan perii

Ipanuksella on menossa kaksiviikkoinen uimakoulu. Tyyppi on lievästi sanottuna innoissaan! Hän huolehtii että reppuun on pakattu asiaankuuluva varustus, eli tietty uikkarit ja pyyhe, mutta myös tuikitärkeä uimalakki ja korvatulpat. (Eli uimatuupat, kuten Luticca niitä nimittää.)

Ja miten nopeasti taidot karttuukaan! Aluksi Ipana ei uskaltanut laittaa kasvojaan ollenkaan veteen, mutta viiden päivän treenin jälkeen hän sukeltelee kuin pikkuinen kaskelotti!

Eilen, kun Isosisko oli Husbandin kanssa uimahallilla, me Lutikaisen kanssa käytiin kaupassa. Pistettiin Nappulan pyörä parkkiin ja kas, löydettiin erään herra V. Makkosen lompsa maasta. Soitinpa sitten Makkoselle, joka sattui sattumalta seisoksimaan kymmenen metrin päässä kaverinsa kanssa.

V. Makkosen kaveri oli hieman liikutuneessa tilassa kun palautin lompakon omistajalleen, ja kaappasi minut arvaamatta riemukkaaseen syleilyynsä. Myös itse Makkonen oli luonnollisesti iloinen ja halusi palkita mut. Mies kaivoi kuvetta ja ojensi 1,60 euroa saatesanoin "ostakaa vaikka jäätelöt".

Kyllä rehellisyys kannattaa!

Keikkakeikka

Tehtiin Husbandin kanssa 30 tunnin pikaloma länsinaapuriin. Muuten ei oltais vaivauduttu, mutta kun houkuttimena oli Maailman Paras Yhtye, niin oli pakko.

Tuon 30 tunnin aikana matkustettiin 15:llä eri kulkuvälineellä, syötiin 4 erilaista valmisleipää, kiskottiin 2 olutta ja nautittiin ylivertaisen hienosta konserttikokemuksesta 100 minuuttia. (Allekirjoittanut hetkittäin jopa tippa linssissä.) Oih ja voih. RHCP, ai lav jour musik förevö.

Toimistotyöläinen

Kätevä mimmi tekasee tietokoneen vaikka kirjasta ja puhallinsoittimesta kun tuntuu että pitää tehdä töitä.

Aamukastetta

Esikoinen sai kauniit kumpparit. Vaaleanpunaiset ja kukkasilla koristetut, sisällä pörheää ja pehmoista karvaa.

Kumpparit olivat niin mieluisat, että ne olisi pitänyt saada heti seuraavana aamuna jalkaan. Tyly äiti torppasi suunnitelman: ei sada vettä. Esikoinen oli tiukkana ja tuumasi, että onhan siellä aamukastetta!

Kaali

Tein tänään elämäni eka kerran kaalikääryleitä. Ei mennyt ihan nappiin, mutta seuraavat kääröt on varmasti sitäkin parempia.

Mutta haa! Enpä ole ennen tajunnutkaan miten kaunis kasvis kaali on! Ilahduttavaa oppia uusi asia ihan odottamatta!

Filosofi ja Mörssäri

Esikoinen heittäytyi filosofiseksi aamustuimaan. -Mää en tykkää että kun on lapsi niin pittää mennä aina vaan hoitoon, hoitoon, hoitoon ja kun on aikuinen pittää mennä töihin, töihin, töihin ja kun on eläkeläinen niin pittää mennä kottiin, kottiin, kottiin.

Ei äitinsäkään tykkää.

Kuopuksella oli Urheilukilpailu jokin aika sitten päiväkodissa. Ohjelmassa oli perinteistä hyppyä ja juoksua ja mitälie, mutta Lutikka kunnostautui siinä lajeista jaloimmassa, siinä kaikista perisuomalaisimmassa. Siis saappaanheitossa! (Ruumiinrakenteensa, ainakin poskien puolesta, kyllä sopii tuollaiseen tietynlaista mörssäriyttä vaativaan lajiin.)

Mestari tepasteli koko illan medali kaulassa ja hymy huulilla, välillä esitellen fanijoukon pyynnöstä habaansa.

Lahja

Lutikaattorilla on poikakaveri päiväkodissa. He löysivät toisensa heti ekana päivänä kun Lutikka kävi tutustumassa hoitopaikkaan. Sittemmin suhde on syventynyt rakkaudeksi. Poika on ilmoittanut maamollensa että meinaa mennä Lutican kanssa naimisiin ja Luticca on kertonut äiteellensä että mää lakastan Poikaa.

Eilissä päivänä Lutikka sai Pojalta Lahjan. Tämä oli värkännyt omilla pikkupojan käsillään helmistä kaula- ja rannekorut! Oih! Korut oli vieläpä aseteltu kauniiseen rasiaan! Iih! Luticca oli onnesta soikeana! Äitinsä ja päiväkodin ope olivat tuosta lutuisuuden määrästä ymmyrkäisinä!

Että kyllä nykyajan nuoret miehet osaa olla herttaisia!

Muikula

Kuopukseni on mullistelija. Ja illistelijä. Muikelo. Irvistelijä. Naamanvääntelijä. Yritäppä ottaa kuva, jossa hänellä olisi kieli suussa ja ns. normaali ilme naamalla. Eipä onnistu!

Muikistelu liittyy Lutikaisen taitoon hassutella. Hän kertoo mielellään hönöjä juttuja ja nauraa niille niin hersyvästi, että kaikkia muitakin alkaa naurattaa. Yleensä Lutikka ei ole koskaan huonolla tuulella. (Ainakaan vielä. Ei ollut Isosiskokaan kunnes n. 4,5-vuotiaana iski esiteinivuodet ja angsti.) 

Näyttelijänlahjat on tuolla pallonaamalla olemassa myös. Isosisko kehittelee yleensä leikin juonikuviot ja Kuopus tekee niinkuin sanotaan. Itkee sydäntäsärkevästi kun on itkun aika, kitisee tai vinkuu tai nauraa kun sellaista tarvitaan.

Lutikainen on meidän perheen ilopallurainen! Ihana mötkyläpötkylä!

Juurestarhurit

Alkukesällä kaapsutimme ja kaivoimme, möyhensimme ja muokkasimme, kylvimme ja peittelimme. Pitkin kesää kestelimme, kitkimme ja harvensimme. Seurasimme kasvua sirkasta tupsuvarreksi.

Tuli syksy.

Tehtiin Koenosto.

Hellästi vaalitut juurikasvit osottautuivat baby-luokan porkkanoiksi, mutta Nuoria Puutarhureita se ei haitannut. Nehän olivat kuitenkin ihan oransseja ja haisivat siltä miltä pitkin ja kaiken lisäksi maistuivatkin hyvältä! Yesh!





Mukavaa olemista

Joskus lauantaisin me vietetään jälkikasvun kanssa Tyttöjen Päivää. Silloin vedetään aamupuurot erityisen reippaasti, nykästään kuteet päälle ja tennarit jalkaan, ja loikataan bussiin.

Kun päästään keskustaan, on ensiksi vuorossa kulttuuripläjäys, vaikka kierros taidegalleriassa tai yleistä patsaiden tuijottelua, joskus valittuja tarinoitaa kotikaupungin historiasta. Me tytöt tykätään kulttuurista!

Mutta tykätään me herkuistakin! Seuraavaksi yleensä mennään torille. (Tai talvella kahvilaan.)

Torilla herkutellaan. Me tytöt tykätään kyllä pullasta ja jätskistä, mutta Tyttöjen Päivän erityisherkkua on Herkkupatonki, jota saa vain yhdestä tietystä kahvuilasta torilla. Herkkupatonki hakkaa kaikki makeat leivonnaiset 100-0! Ai mitäkö tuo ihmeellinen leipä sitten sisältää? No siinähän on pestoa, mozzarellaa ja tomaattia. (Joista yksittäin Esikoinen ei suostu syömään mitään ja Kakkonenkin vain viimeiseksi mainittua...)

Herkkujen jälkeen me yleensä vähän shoppaillaan. Siitäkin me tytöt tykätään! Tsekataan pari kauppaa ja tsiigaillaan kledjuja. Ihastellaan leluja ja kenties ostetaan jotain pientä.

Mukavaa yhteisoloa on meidän Tyttöjen Päivä.

(Saa se Mieskin joskus tulla mukaan.)


Kotimatkalla uusien videoiden kanssa, mahat täynnä Herkkupatonkia.

Elonkorjuuta

Näin elonkorjuun aikaan kaikilla Hyvillä Perheenemännillä on jos jonkinlaista puuhaa. On poimimista, pakastamista, hilloamista, noukkimista, säilömistä. On mansikoita, raparperia, omenoita, viinimarjoja ja karviaisia, joillakin ylisuorittajilla jopa mustikkaa ja hilloja. Pakastimet pullistelee ja kylmäkaapit notkuu kättein tuotoksista, sydämet huokaa tyytyväisyydestä kun Perheiden vitamiininsaanti on turvattu talven pimeiksi kuukausiksi.

Niinpä niin... No, meikäläinenkin on antanut osansa Hyvien Perheenemäntien kollektiiviseen hillopurkkikekoon keittelemällä kohta 10 kiloa omenoita soseeksi. Kiesus, mikä homma! Hullun homma! Ranteessa on jännetuppitulehdus silppuamisesta ja perkaamisesta, mutta Perheenemännyys ei anna armoa!

Männä viikonloppuna käytiin mökillä noukkimassa viinimarjat ja karviaiset. (Onneksi rätsät oli tehneet selvää punaisista marjoista niin oli vähempi poimimista mulle.) Hämmästykseni oli suuri kun karviaispuskasta tipahti tikku syliin ja se alkoi liikkua! Meni vallan omegan muotoon kun siirtyi eteenpäin tuulihousuni lahkeella! Kaikkia sitä!

Joskus näinkin

Joskus sattuu niitäkin aamuja, kun jälkikasvu on hyvällä tuulella. Silloin sängystä noustaan ilman väsyttääenjaksaenkävarsinkaanhaluakitinää, vaatteet menee kuin itsestään päälle, hiusten harjaaminen ei satu yhtään ja onpa aikaa hassutellakin.

Eräänä tällaisena maagisena aamuna meillä peippaili neidit Vieterivyötärö ja Pitkätossu.



Kikatuksesta ei meinannut tulla loppua kun kaksikko poseerasi ja otti asentoja! :oD

Isojen Tyttöjen Ilta

Koska Perheen Feminiini on aloittanut Uuden Elämän, joutuu hän aika-ajoin kärsimään kipeytyneistä etusääristä. Tuo kipu hankitaan mieluiten hölkkämällä asfaltoituja katuja. Siihen liittyen, kun eräänä iltana Lutikka ja isänsä lähtivät jonnekin, me Esikoisen kanssa päätettiin lähtä lenkille. Ipanus pyörällä ja äitinsä lenkkareilla.

-Pidetään sellainen Isojen Tyttöjen ilta, suunnitteli Esikoinen kun startattiin pihalta. -Isojen Tyttöjen ilta se on siis siksi kun isi on poika ja Lutikka on pikkutyttö. Me ollaan isoja tyttöjä, sinä ja minä, selvensi hän.

Lenkkireitti vei tällä kertaa pizzerian ohi. -Äiti, minusta on ihanaa käydä lenkillä ravintelojen ohi kun niistä tulee niin hyvä tuoksu, tuumasi Ipanus. (Äitinsä sai vaivoin ynistyä jotain myöntävää kuolanpyyhkimiseltään.)

Matka sujui sangen rattoisati Ipanuutin hoidellessa keskusteluhommat. (Äitinsä ei kyennyt puhumaan, kun suussa maistui veri ja kieli liimautui kitalakeen.)(Kyllä kait se joskus helpotta...?)

Kun puolisen (tuskallista) tuntia myöhemmin kaarsimme takaisin kotipihaan, Ipanuudeli oli kehitellyt Isojen Tyttöjen Ilta -konseptia eteenpäin: -Nyt mää haen viltin ja tullaan ulos istumaan ja luetaan joku kirja. Ja syödään eväät.

Näin tehtiin. Ipana nautti olemisestaan ihan täysillä; kelli viltillä ja kertoi valittuja paloja loppumattomasta juttuvarstostaan, kikatteli ja oli silminnähtävän Onnellinen.

Ja niin oli äitinsäkin.

Kuvan pyöräilijaä ei liity Isojen Tyttöjen iltalenkkiin, koska ko hlö oli mainitun tapahtuman aikana isänsä kanssa jossain muualla.

Niitä näitä

Esikoisen uimakoulun oli määrä alkaa puolitoista viikkoa sitten. Ensimmäisenä uimakoulupäivänä Ipana juoksi intopiukeana halliin sisälle ja pänks - veti lipat oven edessä kun kenkä tarttui piikkiralliin. Kädet ja jalat auki, hirveä itku ja hyvästit uimakoululle.

Kyllä ketutti, sekä äitiä että Ipanusta.

Vaan lokakuussa on uusi yritys.

Lokakuussa on määrä tapahtua muutakin mukavaa! Husbandin kanssa singahdetaan Tukholmaan ja takaisin, ja siinä matkustamisen välissä käymme nauttimassa kaikkien aikojen suosikkibändini keikasta! JIPPII!!! Olen enemmän kuin innoissani ja onnessani!!!

Männä viikonvaihteessa otettiin suuntima Kokkolaan. Asuntomessut kolusin ja totesin, että oma koti on aina vaan kaikista ihanin. Messutalot oli huluppeita, mutta kaikissa oli joku omituisuus. Niinkuin vaikka sauna, jossa ei ole suihkua, joka olisi ihan kätevä hanurihien poishuuhteluun ennen kuin roikaisee kylpytynnyriin. (Tai mistäpä minä tiiän onko pesu saunan ja kylpytynnyrin välissä tarpeen?)

Barbin hinkit

Loma on loppunut nyt perheemme kaikilta jäseniltä. Aamulla kurvattiin likkojen kanssa varahoitopaikan pihaan ja olin justiinsa nousemassa autosta kun Esikoinen tuumasi, että ei tämä ole meidän tarha. No kas, olin ajellut ihan väärään pihaan! Olisipa siinä saanu pimputella ovikelloa kun paikalla ei ollut ristin sielua...

Oikea paikka kuitenkin löytyi ja mimmit jäi reippaana tsekkaileen tiloja.

Eilissä päivänä Nuppi ja Nappi leikkivät barbeilla. (Niinkuin ovat leikkineet lähestulkoon joka ikinen päivä loman aikana. Ensin legoille, sitten barbeilla, sitten junaradalla, sitten barbeilla, sitten palapalajä, sitten barbeilla ulkona, sitten barbeilla sisällä jne jne jne.)

(Ja erään kerran kun oltiin mökillä, eikä barbit olleet mukana, Lutikka leikki tunteroisen verran kahdella puutikulla, jotka keskustelivat samalla lailla kuin barbit.)

Niin, siis barbeilla leikkivät, ja kävivät seuraavankaltaisen dialogin:
I: Nyt sun barbilla näkyy tissit!
L: Ei näy.
I: Näkkyypä!
L: EI NÄY!
I: Näkkyy tissit! Vai mitä nää luulet että nuo möykyt on? Mahako muka? Ei mahassa oo möykkyjä, tissit ne on!

Mitäpä siihen on Lutikalla sanomista kun barbien anatomiaa opiskellaan vasta päiväkodin seuraavalla asteella.

Sanaisesta arkusta

Kuopus katseli karviaispuskaa. -Saako näitä maasikoita syyä? Esikoinen loi siskoon ekkö-nää-tiiä-mittään -katseen ja opasti että nämä on karrrviaismarrrjoja! Kuopus oli hetken hiljaa ja kysyi uudelleen -Saako näitä kaavamaasikoita syyä?

---

-Äiti, mulla tuli eli lupsu nytten! tuumasi Kuopus kun toisenkin paukun ilmoille päästi.

Kesäloma

Kesäloma alkoi ja nyt se on melkein loppu. Onneksi loma-aika on käytetty tehokkaasti ja viimeistä minuuttia myöten silkkaan lomimiseen!

Kuvagollaashit antaa vähän osviittaa siitä mitää lomiminen on pitänyt sisällään:


Firman kesäjuhlat. Laatotusta. Kaupungilla palloilua. Ötököitä. Hääjuhlat. Polvet ruvella.


Automatkailua. Mökillä olemista. Kesäteatteria. Aurinkoisia päiviä. Uudet huopatossut.


Rantsussa oleilua. Vekottimia ja delfiinejä Särkänniemessä. Lautta-ajelua. Vesileikkejä. Eväitä.


Rantahiekkaa. Aurinkoa. Auringonlaskuja ja usvaisia peltoja. Uima-allas. Voikukkia. Kuopuksen vaipattomuusjuhlat.


Mökkeilyä. Rantahiekkaa ja vettä. Veneilyä. Provinssirock. Jäätelöä.

Kesä on ollut kerrassaan ihana. Ja ei kait se vielä ihan ohi ole, vaikka loma melkeen onkin?

Mökkelyä

Mökillä olemma viettäneet aikaa. Likat viihtyy siellä ja mikäs vanhemmillakaan on ollessa kun voidaan illalla istua nuotiolla kutemassa ja katella tämmöisiä maisemia:


Matoja käytiin uittamassa ja Ipanuudeli sai kalan. Ja toisen. ja kolmannen ja neljännen... Yhteensä kymmenkunta sinttiä nappasi kiinni saman tien kun liero oli vedessä. Tässä todistusaineisto ensimmäisestä ahvenasta: (Neiti Hienohelmainen ei suostunut koskemaan kalaan ilman hanskoja, joten assistentti sai pidellä sitä.)


Lutikka sai kuin saikin himoitsemansa moottolisahan synttärilahjaksi. Sen hän kuljettaa mökille vakiovarusteena. Alahuuli tosin meni rullalle ensimmäisen sahausyrityksen jälkeen, koska vehje ei toiminutkaan ihan oikeasti. Mutta otteet on ihan oikeat vaikka saha onkin feikki:


Esikoinen osaa keksiä itselleen tekemistä. Viimemmäksi hän piirsi lankunpätkiin kuvia ja oivalsi, että vaihtolavasta saa oivallisen seinäkkeen taidenäyttelylle:


Loppukevennykseksi gasellinkepeä hyppy:

Fakta

Esikoisesta on kehkeytymässä kelpo filosofi, ainakin yhtä hyvä kuin M. Nykänen. Eräänä päivänä hän opasti Pikkusiskoa: -Ensin nää täytät kaikki vuodet ja sitte nää kuolet.

Pupu ja Kisu

Eilen oli Ipanoidin päiväkotiryhmän kevätkemut. Porukka oli ite vatkannut kermat kakkuun, levitellyt hillot ja laittanut karkkia koristeeksi. Oli kuulemma paras kakku ikinä ja hillo oli ollut parempaa kuin kotona kun opet oli tehneet sen TOSI kypsistä mansikoista.

Syksyllä Nuppi ja Nappi vaihtavat astetta isompien porukoihin pk:ssa. Molemmat on tyytyväisiä kun Lutikaattorikin pääsee samalle isolle pihalle leikkimään Ipanuksen kanssa.

Pupu & Kisu lähdössä päiväkotiin. Ipanusta ketuttaa olla kuvattavana ja Lutikaisenkin piti saada viikset kun siskollakin oli. Imagolaseistaan hän ei luovu edes kaatosateessa.

Korvaputkimiehen käsittelyssä

Ipanus on sairastanut lukuisan määrän korvatulehduksia tämän syksyn, talven ja kevään aikana. En ole enää edes kärryillä, kuinka monta antibioottikuuria hän on imenyt ruiskusta.

Viikko sitten käytiin korvaputkimiehen operoitavana, ja toiveissa on, että tulehdukset loppuisivat tähän.

Putkioperatsuuni oli aikalailla 1:1 Pikkusiskon ensimmäisen putkituksen kanssa, vaikka eri sairaalassa oltiinkin. Ainoa ero oli tehokkuus. Sisään klo 8:00 ja ulos klo 11:00. Siinä ei kauaa aikailtu kun homma oli putkessa ja putket korvissa!

Toivottavasti tästä on apua. Korvatulehdukset on syvältä.

3-vuotias papupata

Lutikaattori täytti kolme vuotta!

Hän on ISO TYTTÖ!

Hän on luopunut vaipan päiväkäytöstä! (Paitsi että väen vängällä pk:ssa ja kotona laitetaan vaippa ulos lähtiessä ja unille mennessä.)

Hän pukee ihan itse!

Hän puhua papattaa taukoamatta! Hän kyselee taukoamatta! Hänellä on asiaa!

Hän on ihana.

Synttäripäivän aattona Mies oli tiedustellut, mitä Sankari haluaa lahjaksi. Moottolisaha ja kukkakakku kuului toivomus.

Rakkautta ja hippaa

Esikoinen on Rakastunut.

-Äiti, mää rakastan Eelistä. Se on eskarissa, ilmoitti Ipanus eräänä päivänä. -Eelis ei juokse enää mua karkuun, hihhii...

Tänään kuulin samasta lähteestä, että päiväkodissa leikitään pusuhippaa. -Se mennee niin että pojat juoksee karkuun ja tytöt ottaa niitä kiinni ja pussaa, selosti Ipanus.

Raks -raks -raks sanoi äitin aivot. Eelis ei siis enää juokse karkuun...???

- Oletko sä saanut jonkun pojan kiinni?
- Joo, Matin.
- Pussasitko?
- Joo, hihiii. Mutta enää mää en pussaa kettään!

Se on oikein, lapseni. Ei äitikään pussannut ennen kuin oli vihkisormus sormessa. (Ehhehe.)

Loma-pääsiäinen-vappu

Kas vain, kuukausi sitten viimeksi oon kirjottanut! Siinäpä oivallinen osoitus laiskuudesta ja siitä ettei mitään tapahdu. (Paitsi talviloma, pääsiäinen ja vappu, mutta niistäpä laitettakoon sananen ruudulle nyt.)

Talviloma vietettiin kotosalla. Oli ihanaa. Jotain pientä tehtiin, niinkuin käytiin HopLopissa ja eläinmuseossa ja mööbleerattiin koko huusholli uuteen uskoon, mutta pääasiassa vaan oltiin ja nautittiin rauhaisasta perhe-elämästä.
Hirvi. Eläinmuseossa oli myös "bambi, valkopöllö, yäk mikä karhun kakka, rinosauriin luuranko ja ihan peeni hiiru".

Pääsiäisenä oltiin yö mökillä, eks kertaa tälle keväälle. Hyvin tarettiin ja viihdyttiin. (Jopa Lutikaattorikin. Kotia lähtiessä hän väänsi pari kyyneltä silmiin ja kuiskasi, että tullee mökkiä ikävä.) Pääsiäispäivät oli täynnä äksöniä. Mökkeilyn lisäksi käytiin Miehen kanssa rokkaamassa Francinen tahtiin ja kaverijoukko oli meillä yötä, avattiin grillin kaasuhana kotipatiolla ja Lutikainen sai uuden pyörän. Ja sillä veivaimella onkin ajettu! Nupukainen oppi polkemisen noin viidessä minuutissa, ja sen jälkeen komento on ollut äiti elä koske!!! (Kypärä on oikeesti olemassa ja päässäkin jopa...)

Minä poljen, äläkä sinä edes yritä ohjata!!!

Lutikaisella oli pääsiäisen aikaan bileet päiväkodissa. Sinne kutsuttiin äitit ja isät katsomaan kun pienokaiset leikkivät ja laulavat. No joo, jotkut leikkivät ja lauloivat, mutta ei ainakaan Luticca. Hän istui kuin liimattuna mamman vieressä ja puristi käsivarren sinelmille. Onneksi into palautui edes sitten kun mehut ja pullat pistettiin jakoon.

Sitten tuli vappu. Isosiskolla oli naamiaiset ja - yllätys yllätys - hän pukeutui vaaleanpunaisiin hörsylöihin:
Naamiaisten jälkeen me mentiin taas mökille.

Eka kertaa tein loimulohta ja voi veljet, että tuli HYVÄÄ! Oli kieli vaikka missä asti kun sitä syötiin. Likat ja Mies kävivät veneilemässä ja heiteltiin kiviä veteen ja pyöräiltiin (Ipanus veti komiat lipat ojaan. Onneksi siellä ei ollut vettä.), haravoitiin ja oltiin ulkona kellon ympäri. Kurkia, joutsenia, kuoveja, kyyhkyjä, västäräkkejä, kurppia, rätsiä ja tsiljoonia pikkulintuja lenteli kaikkialla tyypit piti sellaista metakkaa että korvat soi.

Nyt onkin sitten Ankea Arki. Meinaa olla asenneongelmia. Plääh. Onneksi kesälomaan on enää puolitoista kuukautta.

Yhtä hymyä

Eilissä päivänä oli niin kiva keli, että Perheen Pienimmille laitettiin kevätkengät jalkaa kun kauppareissulle lähdettiin. Arvatkaa, kuka oli ONNELLINEN?!?

No Lutikka!

Mimmin naama oli yhtä hymyä ja auringonpaistetta, kurkusta kuului Lutikaisen hyrisevä elämä on ihanaa -ääni ja jalat teki ihan itsekseen piruetteja ynnä tanssikuvioita, hyppyjä ja pomppuja. Tätä hetkeä hän oli odottanut koko talven!

Ja elämä muuttui aina vaan paremmaksi kun käytiin vielä kahvilassakin! Ja hän sai itse valita leivoksen!!!

Pukemisesta

Luticcakin on tullut siihen ikään että ei ole ihan sama mitä päälleen puetaan. Joka-aamuiseksi ovat muodostuneet väittelyt puehan nyt päällesi - en laita tuota - laitatpas - EN - KYLLÄ - ENENENENENENNNNN!!! (Ja sitten äitinsä vetää henkeä ja pyrkii löytämään sopuratkaisun, joka on liian monesti se, että Lutikainen nostetaan vaatehyllyn tasalle ja hän itse valitsee päivän asuun passaavan mekon/housut.)


Isosisko on laiskaakin laiskempi pukija. Kun hänet vihdoinkin saa herätettyä, assistentti Mutsikainen pukee hänet. (Toisinaan samantyyppisen keskustelun jälkeen kuten edellä on esitetty.) Ulkovaatteiden yllesaattamisen tullessa ajankohtaiseksi, assistentti Mutsikainen aluksi pyytää ja lopuksi ärjyy komentoja, jotta Ipanoidi vetäisisi ulkokamppeet ylleen. Lopputulema on 99%:sti se, että assistentti pukee nyyhkivän lapsensa ja tuntee huonoa omatuntoa kun edes yritti kannustaa jälkeläistään omatoimisuuteen.


Vaan voiton puolella ollaan! Kesään ja paljaaseen hanuriin ei ole enää kuin kaksi kuukautta!

Kadonnut ja löydetty

Eräänä päivänä lähimenneisyydessä Ipanus onnistui katoamaan varttitunniksi. Äitinsä sai melkein sydärin. Se oli elämäni kauhein kokemus.

Oli puhe mennä puistoon. Serkut, sisko ja ukki olivat jo ulkona kun Ipanus vielä pukeutui. Sanoin hänelle, että saa mennä ulos muitten kanssa. Ipanoidi ei nähnyt porukkaa pihalla, joten omatoimisena tyttönä hän kipitti saman tien tuttua reittiä puiston suuntaan. Mutta muu sakki olikin talon toisella puolella hakemassa mäenlaskukalustoa autosta!

Tulin ulos eikä Ipanusta näkynyt missään. Ei vaikka miten etsittiin ja katsottiin ja huudeltiin. Sydämeen hiipi pelko ja jalat sai siivet kun etsin kadonnutta. Kauhukuvat vilisi mielessä; kolarit, namusedät, kidnappaajat ja kaikki muut kamaluudet. Yksin jossain tuolla haahuileva tyttöseni, itku silmässä ja hätä mielessä. Ihan kamalaa.

Onneksi tapahtuma sai onnellisen lopun. Kakru oli itkeskellyt jossain puiston suunnalla, josta ystävällinen naisihminen oli hänet löytänyt ohi kulkiessaan. Ikinä en ole ollut niin onnellinen kuin sinä hetkenä kun sain Ipanuudelin turvaan sylíini.


Seikkailun jälkeen oli mäenlaskijoiden hymy herkässä.