Jouluaatto

Kuka siellä porstuassa kolisuttaa?!? (Pikkusisko piiloutui Isosiskon selän taakse.)


Anarkistipukkihan siellä kolkutteli.


Byäää! Pelottaa!


Ipanus näytti Pukille parit muuvvsit.


Ja sitten se perinteinen pakko istua pukin sylissä-kuvio (johon Lutikainen ei rehvakkaista ennekkopuheista huolimatta lähtenyt ollenkaan mukaan, mullisteli vain).


Lahjoja saatiin ja ne avattiin ja niillä leikittiin ja oli mukavaa.

Kiitos kaikille tontuille!

Statuspäivitys

(Klikkaa isommaksi.)

Peparkakastuga

Likkojen joulukalenterit on tontun täytettävää mallia. Sieltä on paljastunut kirjaa, nallea, sukkaa, hyasinttia, hoplop-keikkaa, piirustusvälinettä, tarraa, joulukuusen koristetta ym ym ym. (Aika kova homma on ollut tontulla keksiä sukantäytettä, toim. huom.) Eilen aamulla mukelot löysivät sukistansa kirjeet tontulta, joissa sanottiin että onpi aika rakentaa piparkakkutalo! Uulalaa!

Illalla käärimme hihat ja alettiin hommiin. (Jotka fiksu Tonttu oli paistanut valmiiksi edellisenä iltana.)


Joku oli ihan intona.



Joku maistoi pari namua. (Joku Toinen ehkä muutaman enemmänkin... -Äiti minä maistaa ihan vähän, tuumasi Lutikka herttainen hymy huulillaan ja työnsi kymmenennen karkin suuhunsa - kiellosta huolimatta - ja kuuliaisesti sylki sen saman tien roskikseen.)



Tarkkaa hommaa...



Kuviot on hallussa.



Ja näin komia mökki siitä tuli!

Vääryyksiä

Miksi, oi miksi kaupunkimme modernein ja fiinein lääkäriasema ei jaa bonuskortteja kanta-asiakkailleen?!? Sellaisia että saisi joka kymmenennen käynnin kaupan päälle? Taas oltais saatu leima lipukkeeseen kun käytiin toissa päivänä Esikoisen kanssa herr doktor päivystävän tohtorin luona toteamassa korvatulehdus.

Ja toinen vääryys kohdattiin männä maanantaina kun läheisellä luistinkentällä käytiin. Kenttä oli täynnä sakkia, portit selällään ja kopperon seinässä aukioloaika 7.30-21.30. Kentänvartija istui pallillaan ikkunan takana, muttei kuitenkaan ollut aurannut kenttää tahi avannut pukukoppein ovia.

Me luisteltiin tunteroinen ja kas, kun pois oltiin lähdössä n. klo 12, niin Kenttävahti oli laittanut portit munalukolla ja kettingillä kiinni. Siis täh? Kenttä oli yhä edelleen täynnä väkeä ja samat aukioloajat seinässä.

No, Ipanuudeli ryömi aidan ali ja vanhempansa loikkasivat ketterästi lähes parimetrisen aidan yli.

Kummaa hommaa Pohjolan Valkealta kaupungilta! Grrrrr!

Terroristi

Pikku-Luticca on kyllä sangen vahvatahtoinen otus. Tänään hän sai kaamean hepulin aamulla, juuri sillä kriittisellä NYT MENNÄÄN ETTEI MYÖHÄSTYTÄ -hetkellä, kun äitee ei suostunut laittaan aurinkolaseja päähän. (Lutkikan päähän siis.) Todellisen draamaprinsessan elkein tuo toppaan ja tekokarvaan pyntätty pienokainen heittäytyi lattialle ja (luonnollisesti) alkoi karjua kuin päätä leikattaisi irti.

Toinen asia, missä Lutikaattori on kunnostautunut, on Isosiskon kiusaaminen. Joka päivä hän lyö/puree/potkii/nipistää/vetää hiuksista/tönii/raapii Ipanusta kerran tai kymmenen. Ja koska Ipanuskin on Aito Draamaprinsessa, alkaa hän ulvoa ja tuottaa kyyneleitä vähäisimmästäkin syystä. Ja koska Lutikaattori on konfliktien pienempi osapuoli, Isosiskon kunniakoodi ja käyttäytymissäännöstö sanoo, ettei takaisin saa antaa samalla mitalla. Ei vaikka itsensä kimppuun käydään.

Eikä Pikkusiskon terroriteot ole pelkästään fyysisiä. Nyt kun sanainen arkku on auennut enempi, solvaa Lutikka siskoaan mm. sanoin pappa memma/tuhma memma, ja kuultiinpa eräänä iltana jopa pissa memma. Voi härreguud sentään mikä huligaani tuosta lapsesta vielä kasvaa!

Arvatkaa vaan, ollaanko näihin väärinkäytöksiin puututtu? Ja kuinka monta kertaa? Ja onko ollut vaikutusta?

Hah.

Tunti helvetissä

Kävin hammaslääkärissä. Viisaudenhammas vietiin.

Lääkäri kertoi tapahtumien kulun etukäteen. -Laitan puudutuksen, avaan ikenen ja otan hampaan esiin. Sitten teen siihen uria poralla, jotta sen saa otettua palasina pois.

Mua ei vielä pelottanu juuri lainkaan (vaikka varmuuden vuoksi sanoin että mua kovasti pelottaa tämmöiset hammashommat).

MUTTA!

Siinä vaiheessa kun pora alkoi huutaa maksimikierroksilla ja sieraimiin leijui käryävän luun haju, iski paniikki. Tärisin ja uikutin, puristin penkin käsinojia rystyset sinimustina.

Poraus ja kaivelu jatkui 45 minuuttia. Välillä Lääkäri katto röngtenkuvaa ja tuumasi että onpa tuo hermokanava lähellä. - Jos katkaisen sen niin sun alahuuli jää lurpolleen loppuiäksi. Ethän sä sitä halua? -Ängghhngnnhhh!!!! yritin sopeltaa suu täynnä kidutusvälineistöä.

Sitten porattiin ja rääkättiin lisää.

-Kylläpä tämä vuotaa, sanoi Lääkäri, ja olen jo porannut tämän ihan ontoksi eikä tuo juuri inahda mihinkään! Ja lisäsi vielä (vissiin lohduttaakseen itseään ja mua)että no, jos mä olisin katkaissut sen hermokanavan niin sitten olisi veri roiskunut kattoon asti!

Jippii, tuumasin hengessäni ja tärisin vähän lisää.

Tunnin kuluttua aloituksesta oltiin siinä pisteessä että Lääkäri ompeli raadellun ikenen kiinni. Verinen tikkauslanka sujahteli nokkani edestä edestakaisin - mikä tervetullut näky!

Että joo. Operaatiosta on viisi päivää aikaa ja leuka on yhä edelleen kipeä, turvoksissa ja mustelmilla. Kaipa se maaliskuuhun mennessä rauhottuu, sitten on nääs viimeisen viisauden vuoro ja sama rääkki uudelleen...

Anteeksi

Pikkusisko täräytti todistajain läsnä ollessa Isosiskoa nyrkillä otsaan, tahallaan ja tarkoitusperäisesti. Isosisko alkoi ulvoa ja Juniori komennettiin pyytään anteeksi tekosiaan. EI! sanoi Lutikka. -Sitten menet istumaan jäähylle kunnes olet valmis sanomaan anteeksi, määräsi isänsä.

Lutikaattori istui arestirapulla ja tuijotti vihaisesti Isosiskoa ja komentelevaa Miestä. -Joko pyydät anteeksi? -EI!

Istunto jatkui.

Kohta taas annettiin mahdollisuus sovitukseen, mutta Lutikka äyskähti EI! ja istui takaisin portaalle.

Äiti meni Lutikaisen luo ja kertoi Saman Vanhan Tarina kuin joka kerta vastaavassa tilanteessa (siis että lyöminen ei ole sallittua koska Isosiskoon sattui, pitää pyytää anteeksi jne jne). Pallukka nousi ja meni Siskon luo, otti kaulasta kiinni ja aloitti an -- mutta karjaisikin kesken suorituksen EI ja työnsi alahuulen rullalle.

Ja taas arestihäkki heilahti.

Lutikkaa maaniteltiin ja komennettiin ja käskettiin ja pyydettiin pyytämään anteeksi yhteensä parikymmentä minuuttia ilman tulosta. Sitten hän omasta aloitteestaan meni Ipanuksen luo, halasi ja sanoi anteetti.

Eihän se kukkokaan käskien laula, eikä varsinkaan erityisen jääräpäinen yksilö.

Keskustelu

Eilen käytiin seuraava dialogi Lutikaisen ja emonsa kesken:

L: Äitii, aavaa mitä? [arvaa mitä]
E: No mitä?
L: Aavaa mitä?
E: No mitä?
L: Aavaa mitä?
E: No?
L: Aavaa mitä?
E: -
L: Aavaa mitä?
E: -
L: AAVAA MITÄ?
E: -
L: ÄITI AAVAA MITÄÄÄ!!!
E: No en arvaa.
L: MISSIIIIIIiii??? YÄÄÄÄÄ!!! [miksi? ja surkeaa tekoitkua naama nutturalla]

Niin että Lutcca on keksinyt uuden sanonnan. Millonkahan hän tajuaa miten sitä käytetään?

Kipiä Ipanus ja MINÄ ITE

Ipananana on ollut kovasti sairas. Eilen oli hammas kipeä, toissapäivänä jalka, tänään maha, viime viikolla selkä ja joka toisena päivänä käsi. Kivistys iskee aina aamuisin kun pitäisi herätä ja pukea ja lähtä päiväkotiin. Ja sitten taas kun tullaan takaisin kotiin ja kuuluu komento riisua. Voi voi Ipanusta.

Lutikka on MINÄ ITE!!! MINÄ ITE riisun, MINÄ ITE pesen kädet, MINÄ ITE kaadan maitoa, MINÄ ITE suihkutan, MINÄ ITEEEEEEE!!! Mutta minä ite ei syö ite (paitsi jos on aivan huippuhyvää ruokaa), minä ite ei nukahda itsekseen, minä ite ei mene potalle ite.



Nuppi ja Nappi poseeraavat lokakuun loppupuolella.

Lunta!

Oi iloa ja riemua! Lunta! Valoisuutta! Lumilinnoja! Kolaushommia! Lumipalloja! Mäenlaskua! Pulkkailua! Potkurikyytiä!


Ipanoidi rakensi oitis läpiryömittävän iglun pihalle (ja samalla lennätti lapiollisen lunta Lutikan naamalle, josta tietysti tuli kauhea märy) ja olisi halunnut muuttaa siihen asumaan.

Korvaputkihommia

Lutikaattori kävi taas korvaputkilääkärissä. (Edellinen kerta oli helmikuussa.) Tämä kerta meni suurin piirtein saman kaavan mukaan, paitsi että Luticalle annettiin esilääkitystä kun nukutus tehtiin tipalla ja kitarisat poistettiin. Ja laitettiin silikoniputket eikä metallisia kuten viimeksi.

Operaatio meni hyvin ja toipuminen on ollut nopeaa. Eka päivinä risaleikkauksen jälkeen on pitänyt vältellä kuumia ja kitalakea tökkiviä ruokia (Luticcaa on vähän kyrpinyt kun ei ole saanut syödä näkkäriä) eikä ole saanut riehkasta, mutta nyt alkaa homma olla jo entisellä mallilla.



1. Odotellessa luettiin kirjoja.
2. Käsiin ja vasempaan jalkaan laitettiin puudutusvoidetta. Tatu-ointi, sanoi Luticca.
3. Operaatio kesti 40 minuuttia. Pitkä aika odottaa kun edellisellä kerralla meni vartti.
4. Purnukka nukkui päiväunet samaan syssyyn.
5. Nalle kainaloon ja kotiin!

Jälleen kerran en voi kuin ihmetellä tuon ihanan tyttöseni reipasta ja rohkeaa luonnetta. Koko toimitus kesti aamusta noin neljään iltapäivällä kaikkine odotuksineen ja syömättä olemisineen, eikä Muhvetti ollut moksiskaan. Hymyili ja naureskeli vaan ja kun silloin kun ei hymyilyttänyt, oli itkemättä ja reippaana äiskän sylissä. Ihana kultaiseni mun!

Sing Star

Allekirjoittanut jodlasi eilissä iltana (no okei, yönä) singstaria tyttöporukalla kellarissa ja lapsukaiset koisivat vintissä. Justiinsa kun oltiin saatu vedettyä viimeiset sulosoinnut whitneyhoustoni-ulinasta, Ipanus heräsi. Äitiiiiiiiiii, mulla tullee räkä nenästääää!!! Meikä kipitti kuuttasataa yläkertaan avustaan niisto-operaatiossa, mutta kävikin ilmi ettei nenästä mitään räkää tullut, vaan verta.

Tilanne saatiin nopeasti haltuun, mutta mielessä kävi ajatus että pitäisköhän laittaa whitneyhoustonit pannaan, koska on olemassa mahdollisuus että Ipanan nenäverenvuoto johtui siitä että kauhean ulvonnan aiheuttamat ääniaallot poksauttivat verisuonen Ipanoidin nenässä...

Veritupponokka

Kun eilissä päivänä kurvasin hakemaan jälkeläisiä päiväkodista, vastassa oli veritupponokkainen Ipanus. Joku kundi oli potkaissut nenään. Vahingossa tai tahallaan, se riippuu kuka tapahtumain kulkua selitti.

Tänä aamuna Mies opasti Ipanaa tarhatielle: jos joku sua potkasee tai lyö, niin potkaise tai lyö lujemaa takasin!

Hmm. Aika karut ohjeet, mutta niin kait se tässä maailmassa on tehtävä.

Hohhoijjaa

Ei näy loppua sairastelulle. Ipanuksella oli männä viikolla silmätulehdus ja Miehellä kurkussa streptokokki tai joku sellainen ja Lutican maha on ihan vesikuralla lääkkeistä ja Isosiskoon on tullut yskä ja äitiä masentaa ja vituttaa.

Hohhoijjaa.

Millähän tästä selviäis?

---

Lutikaattori tutki lelukataloogia ja hokasi hämähäkkimiehen oiristelemassa verkossansa. Vähäkäkkimees! kiljaisi hän ja jatkoi pohdinnalla: Äiti ei vähäkäkkimees. M**** ei vähäkäkkimees. Isi on vähäkäkkimees!

Sitten hän lauloi vähäkäkki-laulun.

Korvatulehdus, tonttumania ja plääh

Kuopuksella on korvatulehdus. Onneksi lääkkeet toimi pikaisesti niin ei enää silmät vuoda keltaista rähmää. Uusi korvaputkiaika on marraskuun alussa.

Esikoinen on aivan raivokas jouluaskartelija! Jatkuvasti pitäisi olla tonttuja askartelemassa. Jouluun mennessä ikkunat ja ovet pullistelee punalakkeja jos sama meno jatkuu.

Mies on kauheassa kurkkukivussa ja surkeassa olossa, sama tila yrittää tunkea munkin päälle. Plääh.

Ei muuta.

Piparihommia

Eilinen lumisade inspiroi Ipanusta kovasti. Hän muotoili lumiukon ja teki lumitöitä, rakensi lumilinnaa ja vispasi parit lumienkelit. Sitten totesi, että onko kohta joulu? Tehdäänkö pipareita? Äiti yritti ehdottaa muita leivonnaisia, mutta pipareita niiden piti olla. Onneksi kaupan pakastealtaassa oli taikinaa.

Ja jotta koko perhe pääsi joulunalusfiilikseen, piparia hyljeksivä Mies sai torttuja.

Kumikanavan uutisia

Kumikanavan uutisia:

Luticca on onnistuneesti pidättänyt lirujansa potalle asti päiväkodissa. Kotona hän vaatii vaipan, mutta hoksaa silti sanoa (ainakin joskus) kun vessattaa.

Aamu valkeni valkoisena. Tätä ensilumen ihmeestä kertoo kaksi nenänjälkeä ikkunassa. Ipanus ei ole koko syksynä noussut sängystä, pukeutunut ja vetäissyt ulkokamppeita päälleen yhtä vikkelästi kuin tänä aamuna. Voidaanko me mennä illalla luisteleen tai hiihtään? kysyi hän.

Ipanoidi on alkanut pelkään hirviöitä. Yöksi pitää jättää palamaan pikkuinen ledilyhty joka on sattumoisin punainen - tietävätpä hirviöt jarruttaa Ipanoidin sängyn kulmalla, koska sinne ei ole menemistä!

Valokuvatorstai

Baarissa rokkimusiikista nautin.

Ei jaksais

Kuulen sen kitisten, vaatien, kutsuen, pyytäen. Vinkuen, vonkuen, monkuen, vihaisesti, äkäisesti, kiukkuisesti, inuen, kinuten... Äiti, äitiii, äiiitiiiiiii, ÄITI, ÄI-ti, äitiiiiiiiiiih!, äitiäitiäitiäiti...

Loputtomiin. Kahdesta suusta.

Tee, tule, anna, laita, ota, mene, älä tee, älä tule, älä anna, älä laita, älä ota, älä mene. En halua, haluan, en mene, menenpäs. Ota pois, laita tänne, ei saa, tee sitä, anna tätä.

Vaatimuksilla ei ole loppua. Toinen on puoli minuuttia tyytyväinen, toinen ei.

Tuo tekee sitä, tuo ei anna tätä, tuo kiusaa, tuo sotkee. Tuo potkii/puree/lyö. Älä potki/pure/lyö! Se alotti. Sinä lopetat! Äääääääääiiitiiiiiiiiiihhh!!!!!!!!!

Tämä oli taas niitä iltoja kun kaipasin mute-näppäintä.

Valokuvatorstai

Eteenpäin!

Viimeaikojen tekemisiä

Ipanuksen väsytystekniikka toimi ja suunatasimme koko perheen kanssa hoploppiin männä lauantaina. Ipanoidi otti äkkilähdön ylempiin ilmanosiin saman tien kun sai rannekkeen käteensä, Kuopus tutkaili tilanteen kehittymistä jonnin verran varovaisemmin.

Aikansa veivattuaan Ipana sanoi, että äiti tuu mun kanssa tuonne ylös. Mutta kun en pysy sun perässä. Mää hiastan tahtia, lupasi Ipanoidi ja sitten mentiin taas. Epäilemättä lapsi nautti enemmän kuin äitinsä.

Eilissä aamuna oli lapsosten kehityskeskustelut päiväkodissa. Hienosti menee molemmilla, tykkääminen on molemminpuolista. Ipanus sai eritysimaininnan sosiaalisista taidoistaan ja kyvystään ilmaista tunteita. Lutikkaa kehuttiin siitä että osaa pitää puoliaan kun joku yrittää napata lelun kädestä.

Emohahmolta vedettiin väkivalloin kaksi hammasta suusta. En ehtinyt edes tajuta kun lääkäri jo tuikkasi puudutteen, paikkasi olemattoman pienen reijänalun ja sitten jo tempasikin ensimmäisen yläviisaudenhampaan veks. Kohta perään rusahti toinenkin irti ja se oli siinä. Turhaan olen pelännyt 10 vuotta ja vältellyt hammaslääkärin penkkiä. Höh.

Niin, ja mainittakoon sekin että Ipanoidin oikeaan korvaan ilmaantui tulehdus, joka pistettiin ojennukseen lääkekuurilla. Siitäs sai!

Statuspäivitys

(Klikkaa isommaksi ettei tarvi tihrustaa.)

Eräs sunnuntai-ilta

Ei ole olemassa sinnikkäämpää tyyppiä kuin Luticus luticator, tuo talossamme majaileva pallopäinen pimatsu. Illalla Mies vei lapsukaiset pitkästä aikaa nukkumaan jotta Vaimo sai tuijottaa talkkarista tanssiohjelmaa (ja haaveksia osaavansa itsekin muuta kuin tyylin jalka jalan viereen á la 80-luku).

Mies nappasi Lutikan syliinsä ja lähti kohti yläkertaa, ja tietysti Pallura alkoi itkeä surkeasti. (Aivan niinkuin poika siinä sydäntäraastavassa kohtauksessa Chaplinin elokuvassa the Kid. Minkä näyttelijälahjakkuuden Hollywood vielä Lutikasta saakaan...)

Itku ja karjunta jatkui ja jatkui. Äitinsä tuijottii kelloa ja telkkaria. Kului vartti. Äitiiiiii.... äitiiiiiiiiiiiii. äiäiäiäitiiiiiiii!!!!!!! itki Lutikaattori.

Äitiä vuorotellen hirvitti ja huvitti.

Kului kolme varttia lisää ja huuto vaan jatkui. Äiiiitiiiiiiiiiii... äääääääiiiiiiiTTTTiiiiiiiiii, äititäitiäitiäiti, äitiiIIIIIIIIIIIIIIII...!!!

Äiti istui jähmettyneenä sohvalla ja yritti keskittyä tanssijoiden muuvseihin.

Kului vartti.

Huuto jatkui.

Kello tikitti. Lapsi karjui. Mies ei sanonut mitään ainakaan niin isolla äänellä että olisi alas asti kuulunut.

Tik-tak. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄIIIIIIIITTTTTTTTTIIIIIIIIIIIIIII!!!!!!!!!!

Tik-TAK-TIK-TAK

.
.
.
.
.


Ja sitten - hiljaisuus.

Puolitoista tunta karjui hän. Aika jäärä.

Pikkaripimu

Eilen Luticca meni hoitoon ilman vaippaa, Isojen Tyttöjen pikkarit jalassa.

Kotiin hän saapui eri vaatteet yllään kuin aamulla.

Treenataanpa vielä tätä hommaa...


Isi tato! Ei vaippa!

Muskelivene

Miehelle tulee aina toisinaan Himotuksia. Sellaisia pakko saada -tyyppisiä. Niiden seurauksena meillä on kaikenlaisia sähkökäyttöisiä teräviä vehjeitä ja pyörillä kulkevia kulkuneuvoja. (Ja kaksi lasta, ehhehe.) Ja nyt uusimpana uutuutena muskelivene. Muskeli siinä mielessä, että sitä liikutetaan soutamalla.

Viikon vaihteessa käytiin mökillä tyypittämässä tuo uljas pursi. Hyvin kulki kun Mies souti ja mä vahdin haukkana että jälkikasvu pysyi laitojen sisäpuolella.



Myös Luonnon Ihmeitä todistimme.

Sammakko loikki pellolla ja otin sen käteen. Tarjosin pommpivaista Ipanukselle, mutta se oli kuulemma hyi limanen! (Outoa kuulla tuollainen kommentti Kakrun suusta, koskapa hän ei arastele ottaa käteen yhtään minkäänsorttista surisevaa/ pörisevää/ pistävää/ lentävää/ kahdeksanjalkaista/ verkkoa kutovaa/ matelevaa/ multaan kaivautuvaa hyönteistä/ matoa/ ötökkää.)

Myös joutsenia oli pellon täydeltä ja kurjet kiljuivat niin että tärykalvot soi.

Ilon ja onnen hetkiä

Oi ja voi noita tyttäriäni.

---

Esikoinen löysi eräänä päivänä päiväkodin pihalta pörröisen, n. viisisenttisen langanpätkän, oikean aarteen. Hän toimitti sen äidilleen ja pyysi että siitä tehtäisi jotain. Tee ihan mitä haluat tehä mulle, kuului työmääräys. No joo, äiti mietti hetken ja muotoili langanpätkästä pallukan, jonka kiinnitti vanhaan villasukkaan. Ompelipa hän siihen kaksi nappiakin ja avot - lankapallukkanokkainen villahiiri oli valmis. Ipanus liekehti innosta!

mutta!

Eilen villahiiri oli unohtunut tarhaan. Mikä kauhea itku ja märy siitä tulikaan! Kekseliäs äiti tuumasi että ei huolta lain, tehdään toinen hiiri. Joo, innostui Ipanoidi, tehhään tyttöhiiri! Kätköistään Ipanus kaivoi myöskin päiväkodin lattialta löytyneen tekokukan lehden, joka oli määrä kiinnittää tyttöhiiren päähän. Tee siihen sellaisia kiekuroita hiuksia kans. Nappeja ommeltiin, villalankaa letitettiin ja avot - tyttöhiiri oli valmis. Jos suinkin mahdollista, Ipanus oli vielä enemmän onnessaan! Tämä tyttöhiiri on ihana, se poikahiiri on ruma. Mää annan sen Lutikalle.

Hänellä on antelias luonne.



---

Aamuna toissa-aamuisena Luticca riipi yöasun yltään, vei vaippansa roskiin ja sanoi pittaa. Äitinsä ohjeisti lastaan siirtymään mitä pikimmiten potalle. Too, (=joo) sanoi Lutikaattori ja suuntasi vessaan, mutta kääntyi viime hetkellä ja kipaisi hakemaan kirjan. Sitten vasta hän istahti potalle ja antoi lurista.

Viime yönä Nappanahka ei ollut pissannut ollenkaan vaippaan. Herättyään hän marssi potalle ja lirutteli sen puolilleen.

Tästä se lähtee. (YESH!!!!)

Tulkille on tarvetta

Lutikaattorin sanavarasto kasvaa huimaa vauhtia. Ja mitä enemmän hän juttelee, sitä vähemmän äitinsä tajuaa. Onneksi on kuitenkin simultaanitulkki omasta takaa, Isosisko siis.

Eilen Luticca tuumasi että piipaa. Äiti oli ihan öönä. Mikä piipaa??? Se sano että kilpailuun tulkkasi Ipanus. Niinpä niin, kilpailuunhan me oltiin menossa, Firman Lastenkisoihin nääs. (Juoksua, pituushyppyä ja pallonheittoa, palkkioksi makkaraa ja mitalit.)

Eräänä toisena iltana Lutikainen sanoi että haahaalailai. Hmm, mietti Äiti ja miettipä toisenkin kerran että hmm hmm kun haahaalailai!!! vaati Luticca. Se sanoo että hammasharja, tulkitsi Isosisko. Aivan niin, selvä se, sanoi äiti ja ojensi Helmihampaalle pesuvälineen.

Iltapalaksi Pallovarvas nauttii mielellään puloa, mutta auta armias jos nenän eteen asetetaan puurolautanen! Huuto on hurjaa ja desibelit säröyttää okulaarit, sillä tilauksessa sanottiin selkeästi että MUROJA kiitos!

Onneksi Juniorin kaikki sanat eivät vaadi tulkkausta tai jätä tulkinnanvaraa. Mammansa tietää täsmälleen mistä on kyse kun Lutikaattori tuumaa että äiti inana.

Hoitolaiset

Päiväkotirutiinit on alkaneet rullaan näin toisella viikolla oikein hienosti. Ensin me viedään Isosisko oman osastonsa ovelle, josta hän siirtyy sisätiloihin ilman saattajaa (paitsi eka viikolla saatettiin perille asti). Tänään Mies oli mennyt Ipanoidin kanssa naulakolle asti, josta Ipana hieman suivaantuneena oli tuumannut, että ala jo mennä siitä.

Luticca jäi surkeasti itkemään joka aamu ekalla hoitoviikolla, mutta nyttemmin hän singahtaa leikkimään saman tien kun on saanut päällysvaatteet pois. Edes heiheitä hän ei ehdi sanomaan kun mentävä on.

Eilen Lutikaattori oli maalannut vesiväreillä. Muut taatiaiset olivat tehneet yhdet maalaukset, mutta meidän Taiteilija oli maalannut ja maalannut ja maalannut kolme teosta. Hoitajatätillä oli ollut kuulemma jo kova vessahätäkin, muttei ollut raskinut keskeyttää luovaa prosessia. Kun on flow päällä, niin silloin on annettava taiteen virrata!

Illat on olleet jonninverran itkuisia ja känkkäräisiä, varsinkin kun Ipanus ei ihan joka päivä nuku päikkäreitä. Viime yön molemmat likat nukkuivat omissa sängyissään (yesh!), muina öinä ainakin Luticca on tullut viereen. Onneksi silmittömät yöitkuhuudot on loppuneet, mutta selkeesti pikkunuhmulla on tarve olla lähellä ja kun kerran päivällä ei voi, niin sitten yöllä edes.

Sen lisäksi että hoitohommat on taas alkaneet - ja työt - ollaan oltu mökillä ja ulkoiltu ja pyöräilty ja muuta normaalia huttua. Viimeisimmän mökkireissun aikaan meillä oli Miehen kanssa sokerihääpäivä ja armaani yllätti mut ihan kokonaan kun lahjoitti iiiiiiiiiiiiiiiiii-hanan timanttisormuksen! Olin lentää hämmästyksestä (ja karaattien loisteesta, ehhehe) selälleni enkä voinut koko päivänä tehdä mitään kun aurinko kimmelsi sormuksen kautta suoraan silmiini.

Uusi Kyky

Ipanus on Intohomoinen Pyöräilijä. Ja nyt ihan kokonaan ILMAN APURATTAITA!!!

Olen niin ylpeä, että halkean!!!

Viuh, sanoo lomalaisen jalat

Voi tätä lomaa kun on niin kiirettä ettei ehtis edes blogiin päivittelemään tätä kiirettä! Ollaan Perheen kanssa suhattu liikennepuistossa, rantsussa, mökillä, kaveroimassa, Jyväskylässä ja Peukkulassa, Kuopiossa ja Iisalmessa ja ilman perhettä likkakaverien kanssa mökillä ja kukkaisjuhlissa ja ens viikonvaihteessa mennään Miehen kanssa rokkifestareille.



Hellettä on piisannut, välillä liikaakin. Nytkin ulkona on noin 30 astetta varjossa, sisällä vähän vähempi. Siitä huolimatta Ipanoidiin on tullut angiina. Kurkkutorvi on kauhean kipeä, onneksi ei ole kuumetta tai muita oireita. No, kauanhan tässä oltiinkin terveinä.



Sellainen Ennenkuulumaton tapaus sattui, että Mies UNOHTI mun synttärit! Yleensä paapatan niistä kolme viikkoa etukäteen ja vihjailen sopivista lahjoist, mutta nyt olin ihan hiljaa. Synttäriaamuna sitten kysäisin ohimennen, että missä ne kukkapuskat, lahjat ym ym asiaan kuuluvat jutut on. Mies-riepu säikähti ja pomppas sängystä kuin raketti. Nyt tuli virhe, tuumasi hän ja singahti kukkakauppaan. Tultuaan valmisti aamiaisen ja päivemmällä käytiin kartsalla lahjaostoksella. Sattui kuitenkin niin sopivasti, että Huonomuistinen oli unheuttanut lompsansa autoon, joten Sankaritar maksoi itse valitsemansa Efva Attlingin korun. (Tässä iässäkin on siis vielä toivoa, ehhehe.)



Ainiin joo, Luticca on keksinyt uuden taidon! Hän osaa purskuttaa ja sylkeä kun hampaat pestään. Isosisko on saanut pitkällisen (n. 5 kk) kinuamisen jälkeen potkulaudan ja sillä hän suhaisi menemään ihan kaikkialle ja jokapaikkaan.

Kuumaa ja vetistä

Koskapa on ollut tämmöistä hiki-ilmaa, niin ollaan otettu vedestä kaikki ilo irti. Ollaan käyty uimassa niin monta kertaa kuin edellisinä kesinä yhteensä.



On käyty meressä, järvessä, toisessa järvessä, omassa kahluualtaassa, ja ruotsalaisessa lätäkössä. On ruikittu vettä letkulla ja kastelukannuilla, seisottu sateessa ja liottu suihkussa.



On juotu vettä ja lotrattu muuten vaan, on pesty nukenvaatteita ja petivaatteita, meinattu pestä mattoja (mutta laiskuus iski - kuka hullu tämmöisellä helteellä mitään Oikeaa Hommaa jaksaa tehdä?!?). Vesimelonia on syöty kilotolkulla ja vetistä kurkkua menee päivässä puolitoista kappaletta.



Ja jopa minä itse, kylmää vettä kammoava talviturkkilainen jo seitsemän vuoden ajan, uskaltauduin kahlaamaan yli polviveden! OMG!

Reissussa ja reissusta

Tultiin kotiin lomareissulta pari päivää sitten. Retkeen sisältyi helvetin kuuma makuuvaunu, rattaiden rikkoutuminen ja uusien hankkiminen, Korkeasaari, Silja Line, pallomeri, Tukholma, vesibussi, hellettä, hotelliyö, Junibacken, rupuisempi Silja Line, kaunis auringonlasku, iskuyritys, pientä shoppailua ja lopuksi kuolettava junamatka kotiin.

Muuan yksityiskohtaisempi reissutapahtuma:

Oltiin laivan kyydissä, tulossa pois Korkeasaaresta ja Esikoista alkoi laulattaa. Hän sanoitti ja sävelsi "Mikä sinun nimesi on"-biisin ja esitti sen. Lopetettuaan laulun Ipanusta ihmetytti: miksi kukaan ei taputa? Vastasin, etteivät ihmiset ehkä kuulleet hänen esitystään. Ipanoidi otti ja nosti volyymit viisinkertaiseksi ja esitti kappaleensa uudelleen. (Eikä kukaan vieläkään taputtanut, höh.)

Korkeasaaressa.

Paluumatkalla kotosuomeen oli aivan huippuhyvä keli ja lähdin kuvailemaan auringonlaskua. Zuumailin ja tähtäilin kun japanilainen, n. 50-vuotias mies tuli kysymään josko voisin ottaa kuvan hänestä laskevan arskan kanssa. Ystävällisesti sen tein. Äijä kiitteli ja kysäisi, että are you solo? En ihan heti tajunnut mistä on kyse, mutta sitten hokasin että vissiin se yritti iskeä mua! Ou jee...

Laivalla.

Junamatkalla kotiin Ipanoidi leikki itseään jonninverran vanhemman pojan kanssa. Oli poitsun vuoro etsiä piilotettu koiralelu ja Ipanus huuteli kundille että tuu etsimään. Kossi ei ollut kuulevinaankaan kun porisi kahden muun pojan kanssa. Kakru meni lähemmäs ja toisti, että nyt on sun vuoro etsiä. Kaveri tuumasi, että älä nyt tule siihen kun mä puhun poikien kanssa. Meinasi naurattaa tuo klassinen mee nyt siitä akka kauemmas, meillä on miesten jutut kesken -asetelma.

Tukholmissa.

Ihanat naiset rannalla

Olipa meillä likkojen kanssa mahtava päivä! Suunnattiin heti aamupäivästä mun Sisko-Kullan ja tyttöjen Serkkutroikan ynnä sukulaislikka J:n kanssa Hailuotoon biitsille. Kylmälaukut ja kassit oli pakattu herkuilla, uimavälineistöllä ja muilla tykötarpeilla, ihan niinkuin 30 vuotta sitten kun tehtiin samanlaisia retkiä meidän äitin kanssa.

Aurinko paistoi 25 astetta varjossa, mutta mereltä tuuli justiinsa niin sopivasti, ettei ollut yhtään liian kuuma. Hiekka oli hienon hienoa ja pölisevää, sitä meni joka paikkaan ja eväkset ratisivat hampaissa, mutta eipä se haitannut.

Kakrut melskasivat vedessä ja seikkailivat hiekkadyyneillä, juoksivat kilpaa ja tekivät hiekkalinnoja. Ite nautin erityisesti silkinpehmeän ja lämpimän hiekan tunnusta varpaiden alla, välissä ja yllä. Huippua!

LOMA!

Loma alkoi ja on ollut ihanaa!!! Siitä todisteena kuvapläjäys juhannukselta.

Meidän imeväinen

Joitakin aíkoja sitten ystäväni Aa kävi kylässä jälkeläistensä kanssa, joista nuorimmainen on imeväisiässä. Imeväisen tissunsyömähommat kiinnostivat Luticcaa kovasti, mutta ihan jyvälle hän ei niistä päässyt. Nääs kun Lutikaattoria alkaa nykyään vauvattaa, hän pötkähtää syliini ja muka lussuttaa huulet törsöllään mun habalihaksen paikkeilla. Vähän menee hutiksi...

Vesirakko ja luumuja

Ipanan suosikkinukke on kipeä. Sillä on vesirakko ja luumuja*, sangen vakavaa siis. Nukkea on hoidettu kovasti. Ipana on pukenut sen toppakamppeisiin ja rakentanut oman sänkynsä viereen sairasvuoteen, jossa potilas makaa voimattomana.

Tänään vesirakko tarttui Pikkusiskoon. Tohtori Ipana kaivoi hetkeäkään epäröimättä esille lääkärikirjan ja totesi että nyt sulle laitetaan rokotus. Lutikka ojensi kuuliaisesti kätensä ja onneksi vesirakko parani. (Luumuista en tiedä.)

* Vesirokko ja luomia, suom. huom.

Kulttuuripläjäys

Viikon Kulttuuriannos: Turkansaaren ulkomuseo. Erinomainen sunnuntairetkikohde! Ipanusta kiinnosti kovasti kuikkia vanhoja kamoja ja Lutikkakin oli menossa intopiukeena kattoon sissää joka tönöön.



Museon kirkossa veisattiin raikuvalla äänellä ja Ipanus kovasti ihmetteli moista menoa. Äitinsä selitti että siellä on jumalanpalvelus, ihmiset istuu hiljaa ja pappi paapattaa, välillä vedetään biisi.

Ipanoidi omaksui tiedon aika hyvin, koska seuraavana päivänä nuket istuivat rivissä hiljaa kun pastori Ipanus paapatti isoon ääneen.

Apurattaaton puoli ja pyörittimiä

Jopas on aikaa taas kulkenut siltain alta sitten edellisen postauksen. Kaikenlaista ollaan tehty. Oltu mökillä yötä ja maalattu taloa, käyty tivolissa ja valmistujaisjuhlissa ja puistoissa. Suurimmaksi osaksi kuitenkin veivattu tätä samaa tylsää arkea. Siksi ei ole oikein kirjoituskaan luistanut, ei ole ollut mitään mainitsemisen arvoista Tapahtumaa.

Kuvat on otettu likkojen Serkkulikan valmistumisjuhlista. Ipanus lisäsi viime hetkellä asuunsa päärusetin ja totesi että nyt mää oon tosi kaunis.

Isosiskon polkurattaasta on irroitettu toinen apuratas. Vaikka olen sen monasti nähnyt, en vieläkään ymmärrä miten Veivaaja hallitsee kulkuneuvonsa kääntyessään oikealle, siis sille apurattaattomalle puolelle, vaikka kaikki paino on vasemmalla? Mystistä.

Eräänä iltana seurusteltiin Lutikaattorin kanssa. Pötköteltiin sängyllä, poristiin ja telmittiin. Pampula kertoi, että Paapo tönii Mamma ääää (itkun ääntä) Iisa hoitaa. Eli hoitopaikassa toinen hoitopojista tönii, Palluraa alkaa itkettää ja sitten Hoitotäti hoitaa. Wau! Nuhvura osaa kertoa asioita!

Nappulasta on kehkeytynyt porisijan lisäksi intohimoinen potalla istuja. Hän hokee pottaa 30 kertaa illassa ja istuisi siinä vaikka tunnin putkeen. Kaipa sinne pottaan joskus vielä jotain tuleekin, viime aikoina lirut on ruikittu potan viereen...

Eilen kun vihdoin oli sen verran aurinkoa näkyvissä, päästiin vihdoinkin käymään tivolissa. Isompi Elmo oli ihan tohkeissaan ja hihkui innosta koko matkan. Sitten kun sai maailmanpyörän tähtäimeen, hihkuminen muuttui kirkumiseksi. Ipanoidi olisi luonnollisesti halunnut käydä kaikissa kokoluokkansa vekottimissa, mieluiten useampaan kertaan.

Luticca oli hieman hämillään kaikesta eikä olisi halunnut mennä mihinkään vehkeeseen. Pienen huudon kanssa hän suostui lopulta istumaan kaikista pienimmille tarkoitetussa pyörittimessä ja sepä olikin kivaa!

Huomenna on tämän mutsin Kiva Päivä kun on Firman Suvijuhla. Meinaan sonnustautua sinne kaikkensa antaneen nyrkkeilijän vermeisiin, sisältää mustaa silmää, laastaroitua nenää, nyrkkikäärettä, satiinishortsia ja sen sellaista.

Valokuvatorstai

Viesti. Aika selvää pässinlihaa.

Pikapäivitys

Kun on (muka) niin kiirettä niin en ehdi kirjoittaa, mutta pistän muutaman kuva menneiltä viimeajoilta:
















Eli jos näin pikaisesti tiivistäis, niin eräs on kaatunut polvinahat hajalle (ovat onneksi jo hyvin parantumaan päin) ja yksi on seisoskellut kädet syvällä taskuissa. Olemme käyneet jätskillä torinrannassa ja jotkut on rapanneet (ja maalanneet) seiniä kun toiset on tehneet hiekkalinnoja. Hommattiin vivuilla ohjattava nosturikone helpottaan rappaus/maalaustyötä ja myöskin kolme komiaa uuttavanhaa tuolia keittiöön.

Että semmosta.