Paukkuja

Tuulee niin että tukka lähtee, mutta Miehen PITI silti saada aikamoinen setti kaikenlaisia sytytyslangalla varustettuja ja sytytettäessä kipinöiviä esineitä. Rakettikauppias oli tyrkyttänyt vielä yhtä pommia lisää kun olisi ollut niin kiva lapsille, mutta Mies oli todennut, että jos sen vielä otan, niin sitten räjähtää rouva.

Viisaita sanoja. Miehellä on ihan selvästi ennustamisen lahja.

Mukavata Uutta Vuotta!

Lätkämisu

Treenit NHL:ää varten on alkaneet.

Joulua ja sen jälkeistä

Ipanoidi aloitti öiden laskemisen Joulupukin tuloon kun jäljellä oli kolme. Onneksi päivät meni sujakasti valmisteluhommissa; oli leipomista, siivousta, paketointia ym ym perinteistä touhua. Erityisesti paketointi on Kakrun mieleen ja varsinkin teippien liimailussa hän on melkoisen kätevä.

Ipanoidi ratsastaa joulupossulla.

Kun the Aatto vihdoinkin koitti, alkoi jännitys olla huippulukemisissa. Ipanuksen herätessä päikkäreiltä oli talo täynnä sukua ja kaikki oli kuulleet kulkusten kilinää pihalta. Pukki meinasi tulla sisään justiinsa kun Ipana oli toimittamassa asiaa potalla, mutta onneksi häntä saatiin jarruteltua sen verran että Juniori sai housut jalkaansa.

Pukin Kohtaaminen oli melko jännä paikka, mutta kohtapuoliin Ipanoidi jo lauloi JP.lle Nukkumattilaulua (kuten oli suunnitellut koko edellisen viikon) ja jutteli mukavia. (Ei tarvi pelätä minua, kertoi hän Pukille.) Sylissäkin hän käväisi mutkan ennen pakettishowta.

Paketteja piisasi. Voisipa sanoa, että niitä oli enemmän kuin tarpeeksi ja suurimman osan tietysti sai itselleen neiti Isosisko Ipanoidi. Edellisvuotiseen tapaan hän aukaisutti kääröt aikuisväestöllä ja tutki itse vain sisällön. Suurimmasta paketista kuoriutui pitkään (syyskuusta asti) ja hartaasti (joka kerta kuvan tai itse vehkeen nähdessään kuului mouru äiti minun tykkää siitä) toivottu muumitietokone ja voi sitä riemua! Likka pomppi tasajalkaa, hihkui ja taputti käsiä yhteen! Muumitiekone!!! Jäljellä olevat paketit ei sitten paljon enää jaksaneet kiinnostaakaan, vaikka niistä paljastui ihania vaatteita ja tauluja ja leluja. (Paljon kiitoksia Joulupukin apulaisille!)

Minun luistelee!

Muumitiekoneella on pelattu ja muutkin lahjalelut on testattu ja hyviksi havaittu. Tänään käytiin kokeilemassa luistimia. Ou jee! Ipanuskus pysyi yllättävän hyvin pystyssä ja tykkäsi hommasta kovasti. Äitinsä katseli Esikoisensa luistelua tippa linssissä; miten ihmeessä se jo noin isojen tyttöjen touhuja osaa?

Joulurauhaa itse kullekin säädylle!

Leidi

Ipanus on ihan leidi! Eilen hän piirteli tusseilla kuvioita paperille ja oivalsi, että laitanpa samalla itselleni kynsilakkaa. Niinpä hän tussasi hyvin huolellisesti kaikki sormenkyntensä. Paitsi oikean käden etusormen, koska tässä on jo kyysilakkaa.

Sitten hän poseerasi kameralle ja esitteli manikyyrin tuloksia.

Ihana tyttö.

Valokuvatorstai

Lämpö.

(Klikkaa kuvaa niin se näkyy kokonaisena.)

Sanainen arkku on auennut

Ipanus on alkanut laukoa ikivihreitä.

Äiti laittoi joulua kotiin sillä aikaa kun puolet perheestä oli sunnuntaijumpassa. Kakru tuli kotiin itkien surkeasti; oli kalauttanut otsansa oveen. Itku loppui kuin leikaten: Ihana matto! Ihanat veehot! ihasteli hän. Mikä matto on yläkellassa? Tämä pinsessamatto pittää laittaa minun hooneeseen! Ja sinne meni uuteen arvoon ylennetty keittiönmatto. Näin me naiset sisustetaan.

Ennen nukkumaan menoa iskä kertoi Ipanoidille, että on menossa aamulla hammaslääkäriin. Siellä pittää olla nätisti. Ei saa kiukutella, ohjeisti Ipana.

Kakru on opetellut hiihtoa. Hän haluaisi kovasti hiihtää yhdessä mammansa kanssa, mutta mutsilla ei ole välineitä. Vaan ei haittaa, Ipana on hokassut ratkaisun: Äiti saa lainata isän hiihtosussia. Sitten me molemmat hiihtää!

Iloa ja Onnea

Tsabadabaduu! Lisää onnen ja ilon aiheita!
1) Synttärilahjatatska on viimeinkin valmis. Ja tuli hienoupeemahtava! Justiinsa sellainen kuin pitikin!
2) Uuden pöydän (joka on edelleen niin ihqu, että sitä pitää hiplata jatkuvasti) päällä killuvat uudet lamput on huiput!
3) Noiden killuvien huippulamppujen väliin ripustin tänään mainion joulukoristuksen (joka kyllä tod näk roikkuu siinä kesät ja talvet), Pentikin pienen himmelin. Sekin on upee!
4) Kaikesta yllämainitusta ilahtuneena hain stokkalta järisyttävän herkullista oliivi-aurinkokuivattutomaattileipää ja sitä meinaan mennä nyt munttaamaan. Herkullista!

Hahaa!

Uusi pöytä = Onnellinen rouva

Terhtiin Perheen kanssa jo perinteeksi muodostunut Itsenäisyyspäivän Autoretki Naapurivaltakunnan Ostoshelvettiin. Ja yks helvetti se olikin, sillä muutamalla muullakin tuntui veronpalautusrahat polttelevan lompakossa... Mutta vaikka kaikkialle pitikin jonottaa, matka sujui hyvin ja ilman hammasten (tai eräässä tapauksessa ikenien) kiristystä.

Takakontissa matkasi kotiinpäin kaikenlaisen sälän mukana Uusi Rakkauteni: Jumalattoman pitkä keittiönpöytä! Oijoijoijoijoijoijjjjjj, kuinka se onkaan ihana!!! En tajua, miten me ollaan pärjätty kaikki nämä vuodet 120-senttisen näpyn kanssa! Eipä tarvi enää arpoa laitanko yhtä aikaa pöydälle maitopurkin ja suolakurkut vaiko leipäkorin ja floora-askin kun voin laittaa kaikki! Uuuuulalaaaa!!! Olen onnellinen!!!!

Niinno, tietynlaisia sisustushaasteita tuollainen pitkähkö pöytä tuo mukanaan. Keittiöstä piti heivata kaikki muut irtokalusteet pois ja niille pitäisi paikat löytää. (Kaapille löytyi jo, mutta sille tuolille, joka on kaapin uudella paikalla ei ole vielä raivattu sijaa kun sen uudelta paikalta pitää siirtää penkki pois eikä sillä ole vielä paikkaa...) Ja kaksi uutta valaisintakin piti hommata kun eihän tuollaista kolmimetristä komeutta yhdellä kattokruunulla valaista.

Haa!

Jouluhommia

Leivottiin Ipanuksen kanssa pipareita. Ipana kaulitsi ja teki tähtiä ja kukkia ja kuita ja pisti aihiot pellille ihan ite. Paistuneet piparit Kakru koristeli sokeritahnalla, ilman apua. Mää ite! Apua ei saanut antaa. Lopuksi hän vielä halusi tiskata.

Tonttuja olemme myöskin tehneet. Ipanoidi heilutti liimapuikkoa, tämppäsi pumpulit kohdilleen ja piirsi silmät, meikä hoiti saksijutut ja tarkkuutta vaativat kartongin asettelut. Yhteistyön tuloksena syntyi oivallisia tonttuloisia. Huomenna ehkä askartelemme lisää, se tuntuu olevan aivan huippuhommaa Juniorin mielestä.


Joulukalenterille kävi kehnosti. Yli-innokas Kalenterinaukaisija aukoi parit luukut ihan nätisti, mutta 22 jäljellejäänyttä hän avasi kätevästi yhdellä kertaa repimällä kalenterin koko etuseinän pois. Loppuosan kalenterista Aukaisija kääri rullalle ja antoi mulle: Tässä on sun lahja. Tattista vaan.

Vaihteeksi tuntuu mukavalta kun tulee joulu. Siihen lienee syynä a) Ipanus ja hänen intonsa tehdä kaikenlaisia Valmisteluja, b) Ipanus ja se että hänen kanssaan voi ihan oikeasti tehdä kaikenlaisia Valmisteluja ja c) joulun ja uudenvuoden vaihteen aikana mulla on kolme viikkoa lomaa. Jee!

Prinsessa

Oltiin kahvilassa. Äiskän Työkaveri tuli vastaan. Hän kysyi Ipanukselta, ettäs mikä sinun nimesi on. Minä olen Linsessa, vastasi Kakru.

Toisena päivänä leikittiin Ipanuksen kanssa nukeilla. Hän lastasi omansa rattaisiin ajelua varten, mutta leluläjä oli pahasti kulkureitillä. Äiti siivoaa, sanoi hän. En siivoa. Siivoa ite, sanoi äiti. Minun ei voi siivota kun minä olen linsessa, ilmoitti Ipanoidi. Minulla on linsessan kädet.

Ammatinvalinta lienee melko selvä.

Ilkeä Naamari

Ipanoidi bussimatkailee suu messingillä.

Ipanukselle on tullut Pelotuksia. Suurin huolen aihe on Ilkeä Naamari. Se meinaa tulla ja viedä nuket, se kuikkii ja rapistelee oven takana. Välillä Ipanusta huolettaa kovastikin, vaikka hänelle on vakuutettu ja vannottu että iskä ja äiti kyllä suojelee ja pitää Naamarin niin kaukana kaukana (Ipanuskielellä se on silloin tooooooooooosi kaukana, ainakin Kiinassa asti), ettei Ilkeä Naamari osaa tulla meille. Onneksi Ipanus itsekin tietää, ettei Ilkeällä Naamarilla ole jalkoja. Silti se huolettaa pientä mieltä.

Toinen oven takana kuikkija on Ilkeä Prinsessa. Se ei ole ihan yhtä paha kuin Ilkeä Naamari, mutta aika paha kuitenkin. Uniin kumpikaan ilkimys ei ole vielä tunkenut, mutta arvelenpa että jonain yönä sekin tapahtuu.

Alkunsa Ilkeä Naamari sai kun Kakru näki Lordin telkkarissa. Ihan selvästi Ipanoidi ymmärisi jälkikeskustelusta sen verran, että setän naama ei oikeasti ole noin ruma, että sillä on naamari. Ilkeä, kuikkiva Naamari siis.

Valokuvatorstai

Tutkielma esineestä; kolmen kuvan sarja.

Isosiskon elämää

Ipanus oli herännyt aamulla itku silmässä: Minun on ikävä äitiä. Minun tulee surullinen. Voi pientä. Äitilläkin on ikävä sua. (Ilahduttavaa, etten ole ihan yhdentekevä itsestäänselvyys niinkuin joskus tuntuu.)

Viikonvaihteessa vietettiin Kakrun kanssa aikaa ihan kaksin. Käytiin ostoksilla ja syömässä ja ruokakaupassa. Likka oli tosi reipas seuralainen ja meillä oli älyttömän mukavaa. Sunnuntaina oltiin uuheilemassa kiipailussa eli käytiin Perhekuperkeikassa. Ipanoidi oli taas jälleen ihan intona. On aivan suloista katsoa kun toinen tykkää niin kovasti potkia palloa ja hyppiä ja kiipeillä ja pomppia ja heitellä frisbiitä ja huitoa sählymailalla ynnä muuta mukavaa, mitä siellä voi tehdä.

Välineurheilija.

Isosiskon roolissa Ipanus viihtyy hyvin. Enimmäkseen hän hoitaa Vauvaa nätisti, mutta joskus iskee pieni mustasukka ja Pikkusiskoon tärähtää nyrkki. Eräänä päivänä tulin vessasta ja kuuntelin että kylläpä Juniori ähisee kummallisesti. Menin olohuoneeseen ja sielläpä Ipana oli polvillaan Kakkosen rintakehän päällä. Jessus kun tulistuin! Karjuin kuin leijona ja lennätin Kakrun salamana arestiin! Onneksi Juniori on kohtuullisen vankkaa tekoa eikä hätkähdä ihan vähästä.

Vuoron vaihto

Ipanoidi on ollut hirvittävän hyväntuulinen nyt kolmen illan ajan, kun on ollut päivät isän ja siskon kanssa. Meikä on siis ollut töissä. Ja kotiin on ollut mukava tulla kun me kaikki ollaan oltu iloisella mielellä.

Tänään Mies uskaltautui lähtemään puistoon ja päiväkahville mun Tyttökaverin kanssa. (Lapset oli esiliinoina.) Niin ne koti-isän päivät kuluu... Saas nähdä, pääseekö Armaani pian shoppailun makuun kuten allekirjoittanut.

Talvi tuli

Lunta tuli tuvan edusta täyteen. Varmana ainakin 30 senttiä! Nätin näköistä on kyllä. Ipanus oli ihan kiihkona lumesta. Ensimmäinen kommentti lumisateeseen oli, että nyt minun hiihtää! Hiihtokelejä on odotettu heinäkuusta asti, jotenka ymmärrettävästi Ipana on intona.

Ennen päiväunia maassa oli vasta muuan hiutale joita hän jo kaaputteli lapiolla, mutta päikkärien jälkeen oli huomattavasti enemmän materiaalia. Minun tekkee lumiukkoja! totesi Taateli ja vaati mua pukemaan kamppeet päälleen. Sitten hän syöksyi ovesta ulos. Ihan itsekseen tuo reipas tyttönen teki lumienkeleitä ja kaikenlaisia mukavia talvihommia (äiti ja sisko imuroivat, kokkasivat ja katselivat ikkunasta Lumitytön touhuja) uusissa talvikamppeissaan. Sisälle hän ei suostunut tulemaan ennen kuin lupasin, että saa tiskata. Ehhehe, halvat on huvitukset pienellä ihimisellä.

Ipanuksen huvituksia

Ipanuksella on ollut kaikenlaisia mukavia hommia. Niinkuin urheilua, leipomista ja seikkailuja.

Viime sunnuntaina käytiin koko perheen kanssa Perhekuperkeikassa Ouluhallissa. Ipanus oli ihan tulessa! Siellä oli pomppulinnaa, liukumäkeä, temppurataa, palloja, mailoja, pomppupossuja, tunneleita ja ties vaikka mitä urheilullisia viihdykkeitä nappuloille, aivan loistava homma!

Sämpylöitäkin leivottiin eräänä sadepäivänä. Ipanus oli aluksi vähän ulalla kun tämä taattuu tiinni soomiin, taikina siis, mutta pääsi pian jyvälle miten taikina irrotetaan. Hampailla. Raaka sämpylätaikina näytti maistuvan aika hyvälle. Ite tykkäsin enempi paistetusta taikinasta oikialla voilla siveltynä.

Seittailu on Ipanuksen mielestä kaikista mahtavinta! Käytännössä se tarkoittaa, että Mies tämppää Kakrulle otsalampun päähän ja pienen taskulampun käteen ja sitten he lähtevät kävelemään pilkkopimeään lähimetsään. Toisinaan Ipana ottaa mopon mukaan ja ajelee pimeällä polulla. Silloin otsalamppu pitää laittaa mopoon kiinni.

Valokuvatorstai

Silta nykyajassa.

Vastauskuvani Valokuvatorstain kauniiseen haastekuvaan.

Grr

Taas on uhmaikä pinnassa. On huudettu puolin ja toisin, vaikka minähän se fiksu aikuinen olen ja pitäisi osata olla ihan coolina vaikka Ipanus pöljäilisi mitä. Niinkuin levittelisi viilit pitkin ruokapöytää tai kieltäytyisi päiväunista tai kiusaisi pikkusiskoa tai levittelisi murot pitkin olohuonetta. (Pientähän nuo on joidenkin tempauksiin verrattuna, tiedän. Mutta rassaavaa kuitenkin.)

Pikkusisko on kipeä ja siksi kärttyinen. Äiti on väsynyt ja siksi äkäinen. Isää ketuttaa muuten vaan. Ollaanpa me herttainen seurue.

Taas ne molemmat karjuu. Yhdyn kuoroon. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄäääääääääääääääärrrrrrrrrrrrrrrrrgggggggggggggghhhhhhhhhhhh!!!!!!!!

Valokuvatorstai

Suomalainen nuorallatanssi. Syksyn viimeiset lokit hengaavat padon laidalla ja nauttivat auringonpaisteesta. Kohta on aika lentää talvenviettoon etelämmäs, mutta sitä ennen voi vielä tanssia parit tanssit.

Papupata

Ipanus puhua räpättää hereillä ollessaan melkeinpä taukoamatta. Selostaa tekemisiään, siskonsa tekemisiä, äitin ja isän tekemisiä, sitä mitä aikoo tehdä, mitä haluaa tehdä, mitä teki äsken ja mitä teki viikko sitten, mitä äitin pitää tehdä, mitä iskän täytyy tehdä, kyselee mitä itse kukin tekee ja missä asuu ja missä on nyt. Ipanus laulaa, lallattaa, huutaa, puhuu pienellä äänellä ja huutaa pienellä äänellä, nauraa, itkee, karjuu, puhuu siansaksaa ja kyselee vähän lisää. Koko ajan. Herkeämättä.

Sanavarasto on karttunut hillitöntä vauhtia, kun otetaan huomioon, että sanainen arkku aukesi kunnolla vasta 2-vuotissynttärien jälkeen eli 7 kk sitten. Hän osaa lausua melkein kaikki kirjaimet, selkeästi vain r ja k puuttuvat. Puuttuivat siis eiliseen asti! K-kirjain loikkasi huomaamatta ja oikeaoppisena puheeseen kun Ipana komensi raivokkaasti Eikka-serkkua. Haa!

Harmi kun serkkujen nimissä ei ole ärrää.

Punaisia asioita

Ajeltiin Jälkikasvun kanssa kotia kohti. Aurinko värjäsi taivaan kauniin punaiseksi. Esikoinen tuijotti taivasta ja tuumasi iloisesti, että aurinko mennee nukkumaan. Taivas on punanen. Mun pylly on punanen. Saman välinen!

Melkein ajoin puuhun pahki kun niin nauratti.

Odotuksia ja syysretki

Päivät menee rientämällä vaikkei mitään kauheasti tapahdu. Enää kuukausi, niin menen töihin ja Mies ottaa kotihommat haltuunsa. Juniori kasvaa ja Ipanus tulee päivä päivältä fiksummaksi. Nyt hän odottaa kolmea asiaa: talvea, että pääsee hiihtämään, joulua, että saa muumitietokoneen ja kevättä, että pääsee tivoliin. Pieniä välietappejakin on, niinkuin täksi päiväksi sovittu retki torille. Ipanuksen kielellä se tarkoittaa munkin syömistä kauppahallissa.

Eilen retkeiltiin Koitelissa. Tehtiin tulet ja paistettiin makkaraa. Kakru oli ihan tohkeissaan kun kärtsäsi itse omaa nakkiaan tikun nokassa. Myös kosket, kävyt, isot puut ja yllätysbonuksena eväskassista ilmestynyt pätkis saivat aikaan iloisia kiljahduksia ja hyppelyä.

Valokuvatorstai

Kiltti. Kilttihän tämä otus on, ainakin jos et satu olemaan lintuemo, jolta kurre on kähveltänyt jälkeläisen. Silloin voipi olla jonnin verran eri näkemys asiaan. Mutta toisaalta, tekeekö vaistojen seuraaminen eläimestä ilkeän?

Valokuvatorstai

Painavinta mitä tiedän on salaisuus

joka jäi kertomatta ---

Joona Kivirinnan runosta 'Paluu', joka löytyy kirjailijan esikoisrunokokoelmasta

Kymmenen vuoden päästä annamme lapsille nimet (Tammi 2008, s. 54)

Valokuvatorstai

Helppo on keksiä huvituksia kun ei ole liian vanha nauramaan pienille asioille!

(Kliksauta isommaksi.)

Kasvatusta

Talouteemme on astunut Uusi Lapsenkasvatusmetodi. Sillä on varmaan joku oikeampikin nimi, mutta kutsuttakoon sitä tässä yykaakooksi. Se menee näin:

1. Pyydän Kakrua tekemään jotakin. Vaikka istumaan nätisti ruokapöydässä.
2. Pyynnöllä ei ole vaikutusta. Kiemurtelu ja keikkuminen jatkuu.
3. Käsken Kakrua istumaan nätisti ruokapöydässä.
4. Käskyllä ei ole vaikutusta. Kiemurtelu ja keikkuminen jatkuu.
5. Kerron hyvin rauhallisesti, että äiti laskee nyt kolmeen ja jos et siihen mennessä istu nätisti, menet jäähylle.
6. Lasken kohtuullisen hitaasti yksi - kaksi - kolme.
7. Laskemisella ei ole vaikutusta. Kiemurtelu ja keikkuminen jatkuu.
8. Kannan Kakrun jäähylle portaiden alimmalle rappuselle ja kerron miksi sinne joutui. Sanon, että pois saat tulla kun istut kunnolla pöydässä.
9. Kakru istuu rappusilla.
10. Istuu yhä edelleen.
11. Kakru maleksii keittiöön, istuu tuolilleen ja sanoo ollaan paveleita.
12. Kakru istuu nätisti ruokapöydässä.

Ei huutoa, itkua eikä hammasten kiristystä. Haa! Ja aika usein riittää, että sanon yksi ja Ipanus jo toimii kuten häneltä odotetaan. Haa!

Ipanoidi lempipuuhassaan.

Syysjuttuja

Syksyä pukkaa. Pihamaalle ei vielä ole liiemmin kehtiä tippunut, mutta muita syksyn merkkejä kyllä. Niinkuin kanervia ja muita syksykukkia. Oon myös ihan intona saksinut pusikoita. Hyötypuutarhaosion saksin kokonaan pois ja Mies kaivoi vielä juuretkin maasta. Tulin nääs siihen tulokseen että puoli sankoa marjoja ei oikeuta kahta ikivanhaa punaherkukkapuskaa valtaamaan kymmenen neliön aluetta pieneltä pihaläsiltä. Että soronoo vaan!

Grilliä ja puutarhakalusteita ei olla vielä pistetty talviteloille, sillä aurinko VOI vielä paistaa jonakin päivänä!

Kotiäidin pornolehti

Kotiäitiys on iskenyt isolla Koolla! Posti kantoi nipun mainoksia. Oli vaatetta ja sisustusta ja kodinkonetta. Mulla valahti kuolatippa alahuuleen kun tavasin pyykkikoneiden hienouksia. 6 kg:n täyttömäärä, ah! Pikaohjelma - oooohhhh!! 1400 kierroksen linko - IIIIIIHHHHHHHHHH!!! Voiko ihanampaa enää olla?!?!

Valokuvatorstai

Ajatus asfaltilla.

Lingvistiikkaa

hutataa puplia = puhaltaa saippuakuplia
puttia = kukkia
makalootikkoa = makaroonilaatikkoa
pyypyyn = kylpyyn
puninaa = rusinaa
yssi, kassi, poome = 1, 2, 3
kessuppi = ketsuppi
panamunnaa = kananmunaa
puuvaistuin = turvaistuin

Kilpaurheilua

Huhhuijjaa. Olen ihan tööt, vaikka Ipanus oli se joka tänään urheili. Töötti osallistui nimittäin Muksumittelöön, Firman vuotuiseen kakruille järkkäämään kolmilajiturnaukseen. Yli-innokas Urheilijanuori heitti palloa 1,6 metriä, juoksi 60 m kahteenkymmeneen sekuntiin ja loikata roikasi pituutta puoli metriä. Yesh! Eikä olisi millään halunnut lopettaa! Eikä suoritusta yhtään huonontanut se, että vettä tuli kuin aisaa.

Palkinnoksi Tiiteli sai tietysti midalin. Kultaisen ja kiiltävän. Sitä on imeksitty ja nuoltu naama messingillä.

Palkintojenjakotilaisuus oli vakava paikka.

Elo kuvina, osa 2

Sannie haluaa nähdä kuvat meidän keittiöstä, mun tärkeimmästä käsilaukusta sekä suosikki ruoka-astiaston lautasesta. Tässä tulee:

The kööki. Odottaa remonttia eli me odotamme lottovoittoa... Jos saisin edes isomman ruokapöydän, niin olisin onnellinen.

Tämän hetken arkikäsveska nro 1. Sain Mieheltä joululahjaksi ja sinne mahtuu sangen mukava määrä vaippoja, harsoja, hanskoja, huppareita, banaaneja, pillimehuja ym ym kotiäidin mukana kulkevaa tarviketta.

Suosikkiastiasto on iäti ollut Teema. Kaikki värit käy.

Mekäläisen elo kuvina

Nappasin Limpun blogista mukaani seuraavanlaisen haasteen:

Kerro kolme asiaa elämästäni joista haluaisit nähdä kuvan. Se voi olla mitä vaan, sellaista mistä voi ottaa kuvan, kuten vaikka polkupyöräni tai näkymä ikkunastani.

Valokuvatorstai

Iho.

Kulttuuria, taidetta ja voimasanoja

Eilen oli Taiteiden yö ja siellähän mekin käytiin tollisteleen taikuria, Huutajia, Oulu Sinfoniaa, tanssitaidetta ja sen sellaisia. Ipanuksesta kaikkein parasta oli kuitenkin ILMAPALLO! Yesh! Kun katsottiin taikuria, kysyin Nappulalta, että lähtäänkö hakemaan se pallo? Mene sinä, sanoi hän ja työnsi mua matkaan. Itse meinasi jäädä Vauvan kanssa katsoon taikurin esityksen loppuun.

Mies täyttää tänään vuosia. Ipana on tehtaillut synttärikortteja oikein urakalla. On tullut jos jonninmoista kiekuraa paperille, mutta Taiteilija itse kyllä tietää mitä ne esittää. Jokainen viiva on tarkkaan harkittu ja tarkoituksella vedetty. Ja koska Artisti ei ole pihi, piirsipä hän parit kortit äidille ja siskollekin. Nyt kaikilla on, tuumasi hän.

Muuan päivä sitten oltiin mökillä. Ipanus viihtyy siellä loistavasti. Mukavinta on tällä hetkellä puuhommat. Hän tekkee pikkupuita, eli lajittelee eri sorttisia puunkappaleita omiin pinoihinsa ja kiikuttaa niitä paikasta toiseen. Mukavaa on myös lakaiseminen, tiskaaminen ja tietysti Rouva Mökkinaapurin hyppyyttäminen - Rva MN kun antaa kaiken periksi, toisin kuin tiukka äiti.

Ainiinjoo, kiroilemaankin Esikoinen on ryhtynyt. Voi saatana ja voi vittu on kuultu. Mistähän lie ne on opittu? Ei kotoa ainakaan...

Valokuvatorstai

Viikon haaste on keskeneräinen.

Kuvassa on meidän vielä vähän keskeneräinen ihmisen alku.

Pottaan menee!

Ipanoidi on alkanut pottaharkat ihan tosissaan. Tai voidaanko puhua enää harkoista, kun kotosalla ollessa hän toimittaa asiansa pottaan ilman eri muistutusta. Jee! Kannustimena on klassinen tarrataulukko ja kymmenen tarran jälkeen Pottapisulainen saa ultimateherkun: tikkarin! Nyt tosin vaikuttaa siltä, että tikkarinsyönnistä tulee jokapäiväistä...

Pottataulukko on täynnä ja Palkito Ansaittu.

Messuja ja sirkushuveja

Jos olisin tarvinut superhyperkuorimaveitsen, äärettömän tehokasta silmälasinpesuainetta, ilmanlämpöpumpun, grillikodan, pölypusseja, taidetta kotimme seinälle, ompelukoneen, poliittista puoluepropagandaa, puukon tai kärkkäriä, olisin kaiken saanut Suurmessuilta. Siellä kävimme tappamassa aikaa Perheen kanssa nääs. Kaikesta houkutuksista huolimatta pidin tiukan budjetin. Sijoitin vitosen oriflamen seitsemän reijän rasvaan ja olin tyytyväinen.

Ipana oli intona kun pääsi käymään parissa kieputtimessa. Ilmapalloa emme löytäneet hänelle mistään. Eivät edes vasemmistoliiton rouvat suostuneet antamaan yhtä kojunsa somisteena olleista pallukoista vaikka Ipanoidi huusi pää punaisena. Pihtarit!

Loma loppuu

Miehen viimeiset lomapäivät on käsillä ja Mies on ihan hermona kun pitäis johonkin päästä reissaan muttakun mikään ei kiinnosta. Oon ehdotellut Rovaniemiä ja Jyväskyliä (ei tarvis ajaa koko päivää), mutta ei passaa. Eikä itsellään ole antaa vastaehdotusta. Että kitukoon siinä sitten. (Eli meikäläinenkin kituu kun pitää sitä ininää kuunnella.)

Kerrottakoon piskuinen anekdootti menneiltä päiviltä. Miehellä on tapana kutsua Junioria leikkisästi Läskiposkeksi, viitaten kuopuksemme lähestulkoon ylikehittyneisiin imulihaksiin. Tarkkakorvainen Ipanus tietysti imee itseensä kaikki kiinnostavat sanat (kuten mm. haisee mynnille, äiti menee nyt arestiin!), jotenka nyt kutsuipa hänkin eräänä päivänä Pikkusiskoa läskiposkeksi. Hrmpfh. Pitää vissiin alkaa varoa mitä puhuu.

Käytiin synttärikesteillä ja siellä oli lapsille ongintaa. Ei tullut kalaa, tuumasi Ipanoidi kun nosti yllätyspussin verhon takaa. Pussista ilmestyi tikkari. Ou jee! Ipanus oli ihan tulessa! Niinpä hän lipoi elämänsä ensimmäisen tikkarin parempiin suihin naama virneessä ja kuolatippa leuassa. On hyvää! ylisti hän joka nuolaisun jälkeen.

Tukka pois ja polkemaan

Melkein vuodatin kyyneleen kun leikkasin Ipanuksen takatukkaa ensimmäisen kerran. Viitisen senttiä piti enkelinkiharoista pätkästä. Kakrulla nääs on tapana pyöritellä hiuksiaan sormen ympärille ja aiheuttaa hankalasti (eikä ikinä ilman huutoa) selvitettäviä takkuja. Vaan jäihän noille vielä mittaa.

Kakru oli kummissaan kun asetin leikatut suortuvat hänen eteensä pydälle. Mitä tämä on? tiedusteli hän. Sun hiuksia, vastasin. Älä ota pois! kiljaisi Ipanus.

Nappula on alkanut treenaan pyöräilyä naapurin pojilta ostetulla polkurattaalla. Kovin helppoa ei ole polkeminen, se on tod todettu. Ja kun pitäisi muistaa ohjatakin samalla... Vaan kaipa se oivallus jonain päivänä tulee. Sitä odotellessa pitää hommata työntökahva ja pitkät hermot. Mistähän sellaiset sais Pikku-Polkijallekin?

Pyyhkäisy

Mies on täysistunnolla. Ipanus kipittää vessaan, nappaa palan vessapaperia ja tuumaa minun pyyhkäsee. Mies räjähtää nauruun ja opastaa Ipanoidia että ei tarvi auttaa, iskä osaa pyyhkiä ihan ite...

Huh huh

Tällaisia päiviä on harvassa - luojan kiitos! Jos näitä olisi kovinkin usein, en ehkä jaksaisi. Ja maailmani olisi ihan toisenlainen. En edes uskalla miettiä, millainen! Mutta kun yhden päivän tekemissaldo on viisi yöherätystä, aamupuuro, omenapiirakka, muutamien kakkavaippojen vaihto ja pyllyjen putsaus, päväunille nukuttaminen x kaksi lasta, pensasaidan leikkaus (20 m), villiintyneen orapihlaja-aidan katkaiseminen (7 m), haravointi, pottujen keitto, sukulointi, 5 kiloa mansikoita perkattuna & pakastettuna, lukuisat imetykset, yöunille nukutukset, yleisen järjestyksen luominen ja ylläpito sekä blogin päivitys, niin täytyy ihmetellä että missä välissä mä tuon kaiken tein? Kun aikaa ei ole mihinkään.

Mökillä käytiin

Mökkeiltiin. Kolmena päivänä tuli vettä kuin esteristä ja aisaa, neljäntenä iltana sade loppui ja kun arska vihdoinkin näytti sädettä viidentenä päivänä, läksimmä kotia. Heh. Haasteellisuuskerrointa lisäsi se, että Ipanoidin lantsarissa olikin yhtäkkiä reikä elikkä esteriä ja aisaa tulvehti sisään. Vuorasin saappaan leipäpusseilla, mutta eipä niistä paljon apua ollut. No, ennen lähtöä korvatulehdukseen hommattu antibioottikuuri hoiti mahdollisen orastavan flunssapöpön tehokkaasti hengiltä. Ja uudet kumpparitkin saapui kyläkauppaan kun sade lakkasi.

Mulla on probleemi. Sain Ármaaltani synttärilahjakortin tatuointikauppaan enkä nyt tiedä mihin ja millaisen kuvan ottaisin. Ihanko vallan uuden johonkin vaiko laajéntaisinko olemassaolevaa? Onpa tässä miettimistä kerrakseen!

On the Road

Ilme kertoo kaiken...

Mieli avartui kun matkasimme Perheen kanssa eteläiseen Suomeen. Autolla. Menomatka meni kohtuullisen lupsakasti ensimmäiset 500 kilsaa, mutta sitten petti Esikoisen Hermo. Seuraavaksi katkesi Miehen Hermo. Ensiksi mainittu kitisi ja vinkui korviavihlovasti, jälkimmäinen ei inahtanutkaan vaan painoi hampaat irvessä pedaalia pohjaan. Ou jee.

Paluumatka sujui kokonaisuudessaan suurin piirtein kenenkään hermojen katkeamatta, mitä nyt Kakkonen ärjyi satunnaisesti viimeiset sata kilsaa. Ensimmäiset 500 kilometriä kuunneltiin sangen viihdyttävää urkumusiikkia, jota Esikoinen esitti lahjasoittimellaan. Pimputtimeen on ohjelmoitu kolme joululaulua ja erityisesti kilisee kilisee kulkuset oli Performanssitaiteilijamme mieleen. Tarkemmin sanottuna biisin intro, ja se kuultiin ainakin 1000 kertaa. Pimpeli pompeli. Mutta pysyipähän Lapsi tyytyväisenä.

Meno- ja paluumatkan välissä sukuloitiin, sukuloitiin, moikattiin muumeja, sukuloitiin, moikattiin Ruotsalaista Tavarataivasta (sisään ja ulos alle 60 minuutissa, uusi ennätys!!!) ja sukuloitiin.

Molskis ja loiskis

Taannoin oli niin lämmin päivä, suorastaan kertakaikkisen helteinen, että Ipanoidin uima-allas kannettiin kartanolle. Oi onnea! Pieni Kaskelotti molski ja loiski vaikka miten päin! Oli mahallaan ja selällään ja kantoi kaikki hiekkalaatikon lelut seurakseen. Jäätelökin piti saada nauttia allasbaarissa!

Seurakseen Ipanus sai Likkakaverin. Yhdessä tytöt istuivat altaassa ja liruttelivat vettä kupista toiseen. Loiskeita ei juurikaan syntynyt, aalloista tai suoranaisesta myrskystä puhumattakaan.

Aallokko ja taifuunit syntyivät kun Serkkutroikka saapui.

Kaksi kossia makasi altaassa ja polski vettä nilkat ojennettuina kuin ester toivosella. Kolmas otti vauhtia viiden metrin päästä, kipitti nurmen poikki ja roikaisi polskuttajien päälle. Kun pojat kyllästyivät liukumiseen, oli vuorossa hyppimistä. Eli loikkasivat ilmaan ja lätsähtivät altaaseen istualleen, toistensa päälle tietty. Seuraavaksi oltiin vesisotaa eli heiteltiin ämpärillä vettä sinne sun tänne, mieluiten muitten päälle. Kikatus ja ilonkiljahdukset olivat ihanaa kuultavaa.

Ipanus ja Likkakaveri katselivat menoa silmät pyöreinä turvalliseksi katsomansa välimatkan päässä.

Vesisota uuvutti Troikan, joten he pukeutuivat ja siirtyivät hiekkalaatikolle. Hetkessä kaikki hiekat oli kasattu keoksi keskelle hiekkistä, ympärille kaivettu vallihauta ja kouru, johon Keskimmäinen Veljes kantoi altaasta vettä.

Iso ilo oli pienestä lirusta vettä puhallettavan altaan pohjalla.

Mainittakoon vielä, että Ipanus hiippaili koko hellepäivän ilman vaippaa ja muisti ihan itse käydä potalla pissalla! Jee!

Uimassa

En viitsinyt edes sormella kokeilla jokivettä kun tiedän että se on KYLMÄÄ, mutta Mies kävi silti heittämässä talviturkin pois. Kahju! Ipanoidi tallusti rantavedessä ees taas (sanojensa mukaan uinassa) vaikka oli aluksi mun kanssa samaa mieltä veden lämpötilasta. Siinä meillä toinen kahju! Kuopus sentään pysytteli yhtä kaukana hyisestä aallokosta kuin minäkin.

Tyttöjen juttuja

Käytiin Ipanoidin kanssa shoppaamassa ja pizzalla, äiti-tytär -laatuaikaa siis parhaimmllaan. Ipanalla on varmat mielipiteet mistä vaatteesta tykkää ja mistä ei. Mielestään rumia kenkiä hän ei suostunut edes kokeilemaan ja sopivat bongattuaan hän nappasi ne kainaloonsa ja totesi että minun! Sama homma muiden vaatekappaleiden kanssa. Onneksi meidän maut käy (vielä) yksiin.

Kun pizza kannettiin neniemme alle, tutki Ipanus sitä tarkasti, osoitti aurajuustokökköä, nyrpisti nenäänsä, ja tuumasi linnunkakkaa. Turha oli yrittää meikäläisen väittää vastaan. Ipanoidi tietää kaiken linnunkakasta nääs.

Äitiyden Tähtihetki

Olipa taas menneenä iltana oikea Äitiyden Tähtihetki.

Vein Esikoisen nukkumaan. Hän olisi halunnut tulla äitin vieleen, mutta olin tiukka ja laitoin hänet omaan sänkyynsä. Lauloin tuu tuu yölaulun, toivotin hyvät yöt ja oltiin pusipusi. Lähdin ja suljin oven mennessäni. Hirveä Huuto alkoi välittömästi. En välittänyt vaan lösähdin sohvalle imettämään Vauvaa.

Yläkerrassa karjunta jatkui. Jatkui 15 minuuttia, kunnes kävin lohduttelemassa. Lauloin laulun, oltiin lähekkäin ja sitä rataa. Lähdin. Huuto alkoi.

(Copypastaan edellisen aikaa säästääkseni.)

Yläkerrassa karjunta jatkui. Jatkui 15 minuuttia, kunnes kävin lohduttelemassa. Lauloin laulun, oltiin lähekkäin ja sitä rataa. Lähdin. Huuto alkoi.

Yläkerrassa karjunta jatkui. Jatkui 15 minuuttia, kunnes kävin lohduttelemassa. Lauloin laulun, oltiin lähekkäin ja sitä rataa. Lähdin. Huuto alkoi.

Yläkerrassa karjunta jatkui. Jatkui 15 minuuttia, kunnes kävin lohduttelemassa. Lauloin laulun, oltiin lähekkäin ja sitä rataa. Lähdin. Huuto alkoi.

Hieno meininki. Loppujen lopuksi Esikko oli niin poikki karjumisesta, että nukahti tuulaulun aikana.

Ei ole kivaa olla Julma Äiti.

Jussina

Juhannus oli perinteistä poikkeava. Siksi Mies-riepu on kärsinyt helvetin tuskia mielessään kun ei oltu mökillä ja hänen 35 vuoden Juhannuksena Ollaan Vain Ja Ainoastaan Mökillä -perinteensä katkesi. Kotinurkissa siis on tollisteltu.

Kyllähän me käytiin mökillä. Roudattiin sinne sapuskaa neljäksi päiväksi, koko perheen vaatteet kaikille keleille, akkuporakoneet tuplarattaat, Esikoisen mopo, itkuhälyttimet, vaipat, Esikoisen nukenrattaat, työkalupakit, ynnä muuta ynnä muuta ynnä muuta. Purettiin em. tarvikkeet ja melkein asetuttiin taloksi. Mies kaivoi ruohonleikkurin esille ja tehtiin selvää ylikasvaneesta nurmikentästä. Sieltä pölähti sellainen itikkaparvi ilmoille, että aurinko pimeni ja korvissa soi vain iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii. Se riitti. Pakattiin sapuskat neljäksi päiväksi, koko perheen vaatteet kaikille keleille, akkuporakoneet tuplarattaat, Esikoisen mopo, itkuhälyttimet, vaipat, Esikoisen nukenrattaat, työkalupakit, ynnä muut ynnä muut ynnä muut autoon ja ajattiin takaisin kotiin. Matka meni Syvän Hiljaisuuden vallassa, koska Miestä vitutti niin ettei veri kiertänyt.

Oli silti ihan jees jussi. Saunottiin ja grillattiin, tanssittiin valssia ja kuunneltiin rokkia. Sukuloitiin ja Perheen Pää kotiutui juhannusjuhlista aamu-kuudelta. Että melko perinteistä meininkiä voi kaupungissakin harrastaa, kaikista epäilyistä huolimatta.

Touhuiluja

Olipa Ipanuksella taas kummastelemisen aihetta kun käytiin tivolissa! Iso muna mennee totesi hän vuoristoradasta, mitä tuo on? kummastutti maailmanpyörä ja mennään tuonne! sanoi kun karusellin näki.

Kahteen kieputtimeen oli Kakrun tyytyminen. Pohjat otettiin ketjukarusellissa ja meno jatkui heppa-karusellissa. Ensiksi mainittu oli liian lasu, mutta konivehje oli mahtava! Kun ratsu aloitti laukan, puhkesi Taatiainen lauluun: ihhahhaa ihhahhaa...

Muitakin aktiviteetteja ollaan Tuutelin kanssa harrastettu. Ollaan ostettu äitille uus pulehin, vieraita on käynyt menneellä viikolla joka päivä, on hoidettu vauvaa ja tehty pihahommia. Vauvanhoidon lisäksi Ipanus hoitaa nallea, pupua, koiraa, apinaa, aasia ja lammasta. Laittaa elukoiden peppuun salvaa ja talkkia vauvanhoitopöydällä ja pukee vaatteita ylle. Harmikseen Nakkikuppi hoksasi, että minun tisussa ei mammaa kun yritti imettää nallea, mutta onneksi nalle ei näänny nälkään.

Rikos ja rangaistus

Esikoinen on alkanut istua arestissa tiheämpään kuin ennen, koska hänet on todettu pari kertaa syylliseksi Pikkusiskon jurmuuttamiseen: kättäjalkaa on annettu ja äitinsä on vetänyt Ison Herneen nenään.

Arestipaikka on portaiden alin rappu. Sinne Tuomittu kiikutti oman nukkevauvansa heti oman kakkunsa istumisen jälkeen kun tämä oli lyönyt vauvaa.

Vakavana Taateli selitti tapahtuman kulkua illalla isälleen: löi vauvaa meni arestiin. Äitistään tuntui että nyt on hänen vuoronsa mennä arestiin.

Aikaa!

Aika on saanut uuden merkityksen nyt kun sitä ei oikeastaan ole. Tai se menee niin nopeasti ettei sitä ehdi hoksata. Välillä tuntuu kuin olisin hamsteri ajan juoksupyörässä, kipitän ja kipitän, mutten etene mihinkään. Aluksi tympäisi, mutta nyt olen ajatellut, että mulla ei ole kiire mihinkään ja tehdään pakolliset jutut ensin ja sitten muut jos on Aikaa. Yleensä ei ole. Niinkuin esimerkiksi kesäkukkien istutukseen. Muutama hassu rehu piti istuttaa kolmena eri päivänä, parin päivän välein, koska Aika meni
1. Imettämiseen
2. Vaipanvaihtoon
3. Leikkimiseen
4. Kokkaamiseen
5. Nukkumiseen

Nyt Ajan jonotuslistalla on
1. Luutuaminen
2. Pölyjen pyyhkiminen
3. Kellarin imuroiminen
4. Huonekasvien kastelu
5. Ulkoeteisen verhojen alas ottaminen & pesu
6. Ulkoeteisen siivous
7. Ipanoidin loppujen talvivermeiden pesu & varastointi
8. Leipominen
9. Jääkaapin siivous
10. Koko huushollinen perusteellinen puunaaminen ennen kastajaisia

Ynnä muuta ynnä muuta.

Jos alottaisin nyt kahdesta ensimmäisestä...

Ontelo olo

Eräänä päivänä mentiin Esikoisen kanssa puistoon. Hiekkalaatikon reunalla istui rivissä Äitejä tyylikkäissä peakin ja niken tuulipuvuissa. Koodiin kuuluu näemmä keltakultaa vasemmassa nimettömässä ja lenkkarit. Mulle tuli jotenkin ontelo olo, ahdistus suorastaan. Tuonnekko munkin pitäisi mennä? Farkut, huppari ja valkokulta ei jotenkin kuulu joukkoon. Plääh.

Valokuvatorstai

Jo joutui armas aika...

Uhmaa

Ollaan vietetty Perheen kanssa lokoisaa kotielämää. Grillattu ja chillattu pihalla, nautiskeltu yhteispäikkäreistä koko poppoo samassa punkassa, tehty puutarhahommia ja oltu vaan. Ei ole ollut kiire mihinkään, yhdessäoloa vain. Mukavaa. On tuntunut ihan lomalta.

Esikoisesta on tullut loistava Isosisko. Hän vain halaa ja pusuttelee Vauvaa. Paitsi että kun tänään häntä komensin, niin meinasi uhmasuutuksissaan läimäistä Pikkusiskoa...

Uhma on tosiaan välillä isompaa ja välillä pienempää. Suurimmaksi osaksi se ilmiintyy inttämisenä ja jääräpäisyytenä; kun Ipanus Päättää Mennä Puihin, hän kans menee puihin (eli lähimetsään keräämään käpyjä), ankarista kielloista huolimatta. Itku on myös herkässä. Valtavat kyyneleet vierii poskille oitis, kun Kakru katsoo niiden auttavan asiaansa. Ja huuto sopii volyyminsa puolesta kyynelien kokoon.

Valokuvatorstai

Haasteena 2. Kuvassa perheemme Pikku-Kakkonen kahden päivän ikäisenä seitsemän päivää sitten.

Havaintoja menneiltä päiviltä

Sattuneesta syystä vietin likipitäen koko viime viikon tutustuen kunnaliseen sairaanhoitosysteemiin. Pari havaintoa siltä ajalta:

Tuli Uusi Huonetoveri. Tuli yö. Tuli ikävä Miestä. Onneksi Uusi Huonetoveri kuorsaa samalla nuotilla kuin Petikaveri kotona. Ikävä helpottaa vähän. Puolen tunnin kuluttua ikävä helpottaa niin paljon, että olisi tehnyt mieli käydä törkkäämässä Uutta Huonetoveria nyrkillä. Ihan kuin Petikaveria kotona.

--

Tuli toinenkin uusi huonekaveri. Teiniäiti. Raukka, on ihan kauhean kipeä ja ihan pihalla. Teini-isä ja Anoppi (täysi-ikäinen) tulivat häntä tervehtimään. Teini-isä ei paljon porissut. Oli ihan pihalla hänkin, niittivyökin näytti eksyneen väärään paikkaan.

Nuorenparin Vauvalle tuli nälkä. Teiniäiti on imettänyt vasta kerran aikaisemmin. Hoitaja saapuu avustamaan neuvotonta äitiä, mutta suurimmaksi ääneksi nousee Anoppi, neljän lapsen kaiken kokenut äiti. Ota rinnasta kiinni! Eikö se vauva ota sitä? Auta nyt vähän! Mulla kyllä heti lähti maito nousemaan vaan eihän se kaikilla heti... No nyt se ottaa sen! Nosta sitä tissiä! Mulla oli kyllä maitoa, sitä kyllä piisasi... No eikö se nyt ala?

Ilmassa leijuu hiljaista tuskaa, eikä se johdu pelkästään Teiniäidin kipeästä piparista.

Äitien Päivänä

Äitienpäivänä mulle tuotiin hieno itse taiteiltu kortti ja lasi appelsiinimehua sänkyyn. Herkullinen aamiainen tarjoiltiin keittiössä. Ipanus oli ihan onnessaan kun sai antaa mulle lahjan, aivan sigamageen käsveskan. Laukku olikin sitten niin hieno, että Ipanoidin oli itse saatava kanniskella sitä ympäriinsä.

Kävin Mummon luona toivottamassa äitienpäivää. Mummo-riepu oli kaatunut edellisenä iltana ja käynyt sairaalassa mutkan paikattavana. Kasvot ovat kamalan näköiset, onneksi en ottanut Ipanaa mukaan tervehdyskäynnille kun hän pelkää Mummoa muutenkin. Tuli taas niin paha mieli käynnin jälkeen. On äärettömän surullista seurata sivusta kun ennen elinvoimaisen ihmisen olemus kuihtuu kaikin puolin. Mummo oli meikäläisen lapsuudessa ja nuoruudessa mun elämän tukipilari ja Kaikista Tärkein Ihminen, ja nyt mulla on koko ajan huono omatunto kun pakoilen hänen kanssaan olemista. Mutta en vain pysty siihen, käy liian kipeää.

Illalla käytiin vielä kukittamassa Anopin hauta, omaa äitiäni muistelin ihan muuten vaan. Ikävä on. Varsinkin nyt, kun Pikkukakkosen syntymä on tuntien päässä, olisi ihan kiva jos äiti olisi saatavilla. (Ja onhan hän jossain pilven päällä, vetää tupakkaa ja naureskelee ironiseen sävyynsä, tekee taivastovereille sarkastisia huomautuksia maanpäällisestä menosta ja huokailee kun hänellä on niin fiksut lapset ja mahtavat lapsenlapset.)

Puutarhausta ja sen sellaista

Menin noutamaan Ipanoidin hoidosta. Saman tien kun astuin portista pihalle, kipitti Likka ja Hoitotäti ovelle. Siellä oli kukkapaketti odottamassa äitiä. Ihqua! Ipanoidi ei millään halunnut luovuttaa lahjaa mulle vaan puristi aarretta omassa kädessä kotia asti. Kotiinlähtökin oli ihmeen helppo, ei tarvinnut houkutella ollenkaan kun Töötti jo hoki että tottiin, mimmii tottii. Kotona istutettiin orvokki purkkiin ja voi sitä intoa, millä Pikku-Puutarhuri kasvista kasteli!

Mies on saanut purettua kellarin eristykset ja ihan hyvältä vaikuttaa. En usko, että kosteus on muualla kuin seinien ja lattian pinnassa. Jo parin päivän tuuletus on hävittänyt hajua kovasti.

Miehen ryskäauto on ollut tämän viikon Miehen Veljellä lainassa. Edellisen lainauksen jälkeen MV kiikutti omenahyvekakun, tästä kerrasta saatiin mansikkakakku. Oi namitsi nam! Korkkasin herkkupalan Ipanan kanssa ja meidän kielet meni ihan solmulle kun maistui niin hyvältä. (Mies on kans suu messingillä kun ei tarvi leipoa äitienpäiväkakkua.)

Naama punottaa pihahommien jälkeen. Haravointia harrastin ja kukkien istuttamista. Saas nähdä miten uudenkarheille alppikärhöille käy, ne kun on hollantilaista alkuperää. Ipanuksen kanssa tehtiin taas ainakin viiskytä hiekkakakkua ja saatiin tuhrattua mitättömään pikku kävelylenkkiin 40 minsaa. Tätelee ite kun on päivän motto.

Uusi projekti

Että se siitä kesästä. Eilen tuli vessapaperiarkin kokoisia räntähiutaleita, tänään on ollut hiivatin kylmä viima. Höh. Onneksi ehdittiin saada pihahommat valmiiksi. Ja jottei tekeminen loppuisi, aloitti Mies tänään kellarin fiksaamisen. Edellinen asukas on fiksusti eristänyt kömmänän kellarin nurkkaan ja tehnyt liian visua työtä kun ei ole jättänyt seiniin minkäänlaista tuuletusrakoa. Levyjen alta paljastui kostuneita villoja ja märännyttä koolaustolppaa, mutta eiköhän rakenteet ole ihan ok. Annetaan kuivua kesän ajan ja pydetään mittamies syssymmällä käymään.

Ipanalla on alkanut kyselykausi. Titä tämä on? Titätämäon? Titätämäonnnnnn? TITÄ tämä on? kysyy hän kaikista asioista, tutuista ja tuntemattomista. Hauskan kuuloista kun intonaatio on aivan kuin syntyperäisellä ranskattarella.

Arska mollottaa

Varjon puolella on 20 ja risat lämmintä. Auringoissa on varmaan 50 astetta. Pitää välillä huilata sisällä ettei iske läkähdys. Meitsin nenä punottaa sekä ultravioletista että ankarasta niistämisestä, Ipanukselle on tulossa pisamia. Aika söpöä. Niinjoo, niistää pitää vähän väliä. En tiiä onko tämä jotain allergiajohdannaista vai mitä, mutta Kakrun nenä valskaa myös. Viime yö sentään saatiin nukuttua lääkkeen avulla, sitä edellinen oli yhtä itkua, rohinaa ja huutoa.

Aitaprojekti etenee. Enää yksi elementti puuttuu, ja portit. Hiekkalaatikko on valmis, hiekat on haettu ja ekat leikit leikitty. Ennen kuin Neiti Hienohelma menee hiekkikselle, pitää hänen vaihtaa crocksit kumppareihin (reikäkenkiin menee 'iekkaa) ja käsiin pitää laittaa papaset ettei sormet sotkeennu. On hän NIIN tyttö ettei tytömpi voisi olla, mutta pieni Tyttönenhän hän onkin.

Pikkuisia oravia on taas pihapiirissä. Yksi loikkasi piiloon portaiden alle kun kävelin sisään ja kohta se rapisteli ulkoeteisessä. Läimäsin välioven oitis kiinni kun silmissä vilahti visio tappajaoravasta puolustautumassa, ts roikkumassa talttahampaillaan mun kaulasuonessa kiinni. Tai jos ei ihan tappajaorava olisi tuo otus ollut, niin varmasti kuitenkin olisi hilipassut sisään ja loikkinut pitkin verhotankoja hätäkakkaa joka paikkaan ruikkien.

Kesän Alku

Näillä näppäimillä julistan Kesän Alkaneeksi. Todisteena siitä esittelen Miehen palaneen selän, Ipanan ruskettuneet posket ja omat päivettyneet käsivarteni. Kaikki edellä mainitut osaset olivat vielä toissa päivänä valkeat kuin lumi nääs.

Wappu meni ihan kokonaan kotinurkissa hääräillessä. Hirveästi ollaan saatu aikaiseksi! Kartanolla kököttää nyt hiekaton laatikko ja kukaton toinen laatikko ja pätkä aitaa paikoilleen viritettynä. Uusi Grilli on sisäänajettu ja kavereita kestitetty ynnä saunotettu. Mukava vappu on ollut, vaikka eihän tästä ilman Tapaturmaa selvitty...

Mies takoi kenttään aidantolppia, laudanpätkä oli metallijalan suojana. Kuten arvata saattaa, se laudanpätkä pomppasi iskun voimasta Rakentajan otsaan ja nyt on kolme komeaa vekkiä otsikossa. Saas nähdä millaiset mustelmat muotoutuu. Kiva on töissä selitellä vapputoilailuja. Kukaan ei varmasti usko mitä Aikuisten Oikeesti tapahtui. Ehhehe.

Valokuvatorstai

Aatteen paloa! Sisäistä valoa! En ikinä rakenna taloa!

Kesäkeittoa ja palloilua

Otetaan yksi aurinkoinen päivä, tilkka maitoa kermanekan pohjalle ja muutamia hormoonihuurussa pörrääviä ampiaisia ja avot! Siitäpä syntyy mainio soppa luomuproteiinilla höystettynä. Kannattaa nauttia varovaisesti.

Ipana sai pussillisen ilmapalloja. Ne on Tärkeitä! Nukkumaan pitää päästä Pallon kanssa ja ennen kuin uni tulee, hyvästelee Pumpeli Pallonsa hellästi: hei hei kulta sanoo hän ja halaa Palloa. Aamulla hän kömpii vanhempiensa viereen Pallon kanssa. Kun palloa ei saa ottaa hoitoon, syttyy sota. Kaamea ei riitä kuvaamaan huudon määrää. Kyyneleitä lentää kuin suihkepullolla ruutattuna. Kotiin tullessaan Ruutana säntää saman tien Pallo-kultansa luo ja on taas onnellinen.

Pitäisi alkaa (tai Miehen pitäisi) naputteleen aitaa, hiekkalaatikkoa ja kukkaistutuslootaa kasaan. Laudat on hommattu ja osin maalattu, nyt vain ruuvit paikoilleen. Hip hei!

Lapsijuttuja

Vuoden Seurapiiritapahtuma oli menneenä lauantaina, kun Ipanoidi tapasi idolinsa Muumin. Oi iloa ja riemua! Ehkä vain Maisa-hiiren näkeminen olisi voinut olla mahtavampaa. Muumin kuonon taputtelun lisäksi Taatiainen sai ILMAPALLON! Yesh! Ja ostettiin uusi kevätpipo, jonka tuo Muotitietoinen risti oitis inahaksi pipoksi. Aika ihana se onkin. Ja varsinkin Tyttönen pipon sisällä.

Sunnuntaiaaunpäivän Kakru käytti suurimmaksi osaksi huutamiseen. Kaamea Eikka-serkku jurmuutti ja vaikkei jurmuuttanutkaan, niin parmpi oli näemmä siltikin huutaa ja vuodattaa desin vetoisia kyynelhelmiä, ihan varmuuden vuoksi. Tilanteen kuitenkin korjasi Mami-tätin Huippuruoka: savusiika, munakastike ja potut. Enpä ole ennen nähnyt että meidän Prinsessa Pieniruokainen ottaa toisenkin annoksen sapuskaa. Raksin piirsin seinään!

Miestä vähän jurppii kun Ipanoidi on hetkittäin alkanut kutsua häntä etunimellä. P*** kajahtaa huuto, mutta iskä ei ole kuulevinaankaan. Mökillä kun käytiin niin mä kutsuin Armastani heleästi huudahtamalla ja siitäpä Pampulakin poimi nimen. Aika nopeasti opittu ja käyttöön mukautettu, ehhehe.

Kevättä pinnoissa

Arska mollottaa, mahtavaa! Eilen join kevään ensimmäisen sidukan kotipihalla, auringossa nautiskellen. Ah. Tänään kirmattiin Ipanuksen kanssa kartanolle ennenkuulumattoman aikaisin ja tehtiin puutarhahommia. Haravointia, mopolla ajoa, rapsutusta, lumen kaivamista, kuopsutusta, pensaiden kynimistä ynnä muuta asiaan kuuluvaa. Kevät on mun suosikkivuodenaikani, ehdottomasti.

Pihalle pitäisi rakentaa aita. Ja patio kalusteineen olisi syytä öljytä. Kaasugrillikin olisi kiva. Ja aurinkovarjon jalka. Ja hiekkalaatikko. Ja leikkimökki. Ja uudet kukkaistutukset. Nyt perennapenkeissä (edellisen asukkaan jäljiltä) kasvaa aurinkonauhusta ja kurttulehteä ja ne on ällöjä lajikkeita mun mielestäni. Varsinkin kun ne on istutettu siten että joka toinen rehu on toista.

Miehellä on ensi viikko vapaata ja sikäli kun Kuopus ei vielä ilmaannu maailmaan, tiedossa on remonttia: olkkarin ja portaikon seinät uusiksi, mahdollisesti keittiön maalausta ja eteisen fiksausta. Olohuone uudistui eilen sen verran, että kannettiin Naapurista löhönojatuoli vm -75 paraatipaikalle. Lapsi sai oman piirustuspulpetin samaiselta Naapurilta. Kierrätys on loistava homma!